1700- ja 1800-luvun jätteet olivat suurimmaksi osaksi maatuvia eloperäisiä aineita. Siitä ei ole jäänyt meidän päiviimme kovinkaan paljon jälkiä arkeologisissa kaivauksissa löydettyjä ikkunalasin- ja keramiikanpalojen sekä pienten luu- ja metalliesineiden lisäksi.
