Höyryä kyllä pidetään neitosista, erittäinkin alastomista, mutta niin suurta mölyä ei sentään tietääkseni ole pidetty mistään neitosesta kuin siitä, jonka taiteilija Wille Wallgren laitti Helsingin waltuuston tahdosta Helsingin kauppatorille. Se ei kyllä ole tawallinen eläwä neitonen, joka siellä itseään alastomana näyttelisi, eikä sellainen siellä näin talwen kylmässä tarkenisikaan, waan on se komea pronssista tehty naisen kuwa, joka patsaan nenässä, wettä suustaan syöksewien leijonien ympäröimänä komeilee. Ihana kuuluu tämä neitonen olewan, niin ihana, että se oikein käy kateeksi Helsingin neidoille, samoin rouville kuin myös wanhoille piioille. Heti kun Wallgrenin neito paljastettiin, nostiwat Helsingin naiset sen johdosta ennen kuulumattoman melun. Tuomittiin neito parka ihan pataluhaksi, oikeinpa siweettömäksi olioksi, joka wiettelee kaikki kaupungin sekä naineet että naimattomat miehet. Kertoiwatpa naiset sen takia häpeäwänsäkin, waikka minä puolestani en käsitä, miksi he niin woiwat tehdä, koska neito kerta kuuluu esittäwän kauniimman sukupuolen kauneinta laatua. Mutta naisilla on omat oikkunsa, ja ainahan ne löytäwät syytä tyytymättömyyteen, olkoon sitte asiat kuinka tahansa. En sentähden ihmettele aiwan pahasti, waikka he nytkin juuri julmasti protesteeraawat. Wallrenin neidolla löytyy kuitenkin puolustajansakin, jotka kaikesta huolimatta tahtoisiwat sen säilyttää paikoillaan. Yksi puolustaja, Argus-lehti, on käynyt usean asiaa ymmärtäwän taiteilijan pakinoilla ja owat nämä antaneet neitosesta seuraawanlaisia arwosteluja:

Eliel Aspelin-Haapkylän mielestä saa Wallgrenin tyttö itse suurimmaksi osaksi kantaa syyn epäystäwällisestä wastaanotosta.

Eric Arw. Ehrström pitää kaiwoa todellisena taideteoksena, mutta sanoo sen heikkoudeksi sitä, ettei wesisuihku ylety tyttöön. Siwellisyysintoilua pitää hän puuttuwan kulttuurin osotteena.

Akseli Gallen-Kallela lausuu että teos kokonaisuudessaan tekee hywän waikutuksen wanhentuneesta muotityylistään huolimatta. Kaipaa enempää wettä. Naisen asentoa pitää hän iloisena yllätyksenä, sen liike – sillä siinä on todellinen liike – on täynnä sukupuolensasuloa ja arwokasta aistillisuutta.

Albert Gebhardt lausuu tytön kauneuden olewan yläpuolella useimpia, mitä isänmaa woi näyttää. Naisel pieni askel ei ole wielä harha-askel. Että hän siitä huolimatta herättää pahaa werta, odistaa, että hänet on hawaittu suloiseksi.

Lue koko artikkeli: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/644169?term=Wille&term=Wallgren&term=Wallgrenin&page=2