Keskiajalla parturikirurgit olivat käsityöläisiä, jotka leikkasivat esimerkiksi paiseita ja kiskoivat hampaita suusta. Sana välskäri (ruots. fältskär) otettiin käyttöön 1600-luvulla, ja sillä tarkoitettiin etenkin sotaväen palveluksessa olevaa henkilöä, joka hoiti ulkoisia vammoja sitomalla tai leikkaamalla (vrt. fält + skära = kenttä + leikata). Välskäri saattoi olla lukutaidoton käsityöläinen, kun taas lääkäri oli yliopistossa koulutettu sairauksien parantaja, joka oli rinnastettavissa pappiin. Entisajan hoitomuodot perustuivat lähinnä uskomuksiin ja saattoivat olla suorastaan vaarallisia, kuten suoneniskentä.
