Uusi Helsinki
Helsingin uudelleenrakentaminen oli aikansa suurhanke. Sen taustalla oli Suomen sodan aikana, marraskuussa 1808 syttynyt tulipalo, joka tuhosi valtaosan 1700-luvulla rakennetusta puutalovaltaisesta keskustasta. Näin ollen Helsinki oli mahdollista rakentaa kokonaan uudelleen hallitsijaa miellyttäväksi ja suuriruhtinaskunnan arvolle sopivaksi pääkaupungiksi.
Uuden Helsingin suunnittelijaksi löydettiin Pietarista saksalaissyntyinen arkkitehti Carl Ludwig Engel. Kunnianhimoinen ja lahjakas Engel saapui Helsinkiin ja aloitti keskustan keskeisten rakennusten suunnittelun maaliskuussa 1816.
Engel kuvasi työmaataan vanhemmilleen Berliiniin kirjoittamassaan kirjeessä vapunpäivänä 1816:
"Helsinki sijaitsee meren rannalla, mutta koko maasto on kallioista, ja kaikkialla, mihin aiotaan rakentaa uusia katuja, täytyy räjäyttää talon korkuisia vuoria. Niinpä kaikkialla, minne uusi kaupunki tulee leviämään, kuulee jatkuvasti räjäytysten pauketta ja ryskettä."
Pääkaupungin rakentamisesta vastasi uudelleenrakennuskomitea. Sen puheenjohtaja Johan Albrecht Ehrenström suunnitteli Helsingin uuden ruutuasemakaavan vuonna 1812. Helsinki sai asemakaavan mukaisesti aiempaa tasaisemmat, leveämmät ja suoremmat kadut. Vanhat tontit ja korttelit muuttivat muotoaan. Kaupungin keskustan muodosti Senaatintori, jonka ympärille sijoittuivat keskeiset julkiset rakennukset.
Kaupunki kasvaa
Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunkina Helsinki alkoi kasvaa nopeasti ja kaivata kipeästi lisämaata. Jo 1700-luvulla esitetyt suunnitelmat Kluuvinlahden kuivattamisesta tulivat jälleen ajankohtaisiksi, ja vuonna 1833 asiaa alkoi edistää sitä varten perustettu Kluuvin komitea. Aluksi Kluuvinlahdelta yritettiin huutokaupata tontteja sillä ajatuksella, että ostajat paaluttaisivat ja kuivattaisivat tontit itse. Tonttikauppa oli kuitenkin vähäistä, sillä kaupunkilaiset pitivät liejupohjaista ja pahanhajuista lahtea epäterveellisenä. Helsingin maistraatti oli esittänyt kruunulle Kluuvinlahden kuivattamista ja padon rakentamista Hakasalmen kohdalle jo vuonna 1775. Tavoitteena oli lisätä kaupungin rakennustontteja ja puutarhoja, mutta kruunu piti Kluuvinlahtea kaupungin puolustuksen kannalta tärkeänä ja hylkäsi esityksen.
1830-luvun lopulla kaupunki päätti kuivattaa Kluuvinlahden rakentamalla patoja ja pumppaamalla tuulivoimalla toimivalla pumpulla vettä pois. Kuivatun alueen tontit alkoivat tehdä kauppaansa, ja seuraavan kahden vuosikymmenen aikana entiseen lahdenpohjaan rakennettiin nykyinen Kluuvin kaupunginosa.
1850-luvun lopussa aloitettiin rautatien ja rautatieaseman rakentaminen, vuonna 1887 valmistui paalujen varaan rakennettu Ateneumin taidemuseo ja vuonna 1902 Kansallisteatteri.
Rautatieaseman ja radan länsipuolelle jäänyt Hakasalmen alue ympäristöineen jäi lähinnä ratapihaksi. Alue koki suuren muodonmuutoksen vasta 2000-luvun alkupuolella.
Venäjän armeijan läsnäolo näkyi Helsingin katukuvassa sotilasarkkitehtuurin vahvistumisena. Engelin ensimmäiset suuret hankkeet Senaatinlinnan ohella liittyivät sotaväkeen. Hän mm. suunnitteli eri puolille kaupunkia uusia kasarmeja.
Unioninkadulle yliopiston kirjaston pohjoispuolelle rakennettiin 1820-luvulla Engelin piirustusten mukaan Kantonistikoulu, joka muutettiin vuonna 1832 venäläiseksi sotilassairaalaksi. Nykyään Topeliaksi nimetty rakennus on Helsingin yliopiston käytössä.
Lue lisää muualla verkossa:
Tulipalo marraskuussa 1808. Tarinoiden Helsinki.
Helsingin yliopiston Topelia-kortteli(Link leads to external service). Kulttuuriympäristön palveluikkuna, Museovirasto.
Henrik Lilius: Engel, Carl Ludvig (1778–1840(Link leads to external service)). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu.
Ehrenström ja Engel -reliefi.(Link leads to external service) HAM. Julkinen taide
Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehtina Engelillä oli suuri vaikutusvalta ja ainutlaatuinen mahdollisuus toteuttaa rakennustaiteellisia näkemyksiään. Engel piirsi lähes kaikki Helsingin keskustan julkiset rakennukset sekä lukuisia yksityistaloja. Hän paneutui myös rakennusten sisätilojen ja koristeaiheiden yksityiskohtaiseen suunnitteluun.
Arkkitehti C.L. Engelin (1778–1840) kirjekokoelma. Tarinoiden Helsinki.
Empire-Helsinki. Virtuaalinen arkkitehtuurikävely(Link leads to external service). Helsingin avoin yliopsto
Markku Tyynilä: Ehrenström, Johan Albrecht (1762–1847)(Link leads to external service). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu.
1800-luvulla kaupungilla oli vielä tilaa kasvaa etelään ja lounaaseen. Esplanadin puisto jakoi Helsingin "varsinaiseen kaupunkiin", jonne rakennettaisiin vain kivitaloja, sekä puutalovaltaiseen "Uuteen kaupunkiin",
Kuuntele
Uusi uljas Helsinki: Kaupunkirakentamisen historia, jakso 4(Link leads to external service). Julkaistu 28.7.2014,
YLE Areena Audio
Kirjallisuutta
Klinge, Matti: Pääkaupunki. Helsinki ja Suomen valtio 1808–1863. Helsinki. Otava: 2012.
Seppo Heikkinen: Kaksi lukua Helsingin historiaa, osa 2: Kaupunki siirtyy Vironniemelle. Professori Laura Kolben haastattelu, julkaistu 16.2.2015, YLE Areena Audio. Kuunneltavissa: <areena.yle.fi/audio/1-1641795>(Link leads to external service)
Yrjänä, Jouni: Maata näkyvissä. Helsingin maanhankinnan viisi vuosisataa. Helsingin kaupungin kiinteistövirasto. Porvoo, Edita: 2013. Saatavissa pdf-tiedostona: <hel.fi/static/kv/maata-nakyvissa.pdf>
Lähdeaineistoa
Kaartin lasaretin kortteli 1827–2007. Rakennushistorian selvitys 4.12.2007(Link leads to external service), Kati Salonen ja Mona Schalin Arkkitehdit Oy.
