Liikkuva ihminen, muuttuva Helsinki

Sanotaan, että meillä on jossain juuret. Se on kaunis mielikuva mutta johtaa meitä samalla harhaan käsityksessämme ihmisyydestä. Ihmisenä olemiseen on aina liittynyt olennaisesti myös liikkeellä olo. Liikkuvuuden ymmärtäminen on nykyään vielä tärkeämpää kuin ennen – se vaikuttaa suuresti siihen, minkälaisia ovat yhteiskunta ja kaupunki, myös Helsinki.

Helsingin historia on olennaisesti kasvun historiaa, etenkin 1800-luvun puolivälistä lähtien. Kasvua on suurelta osin ylläpitänyt muutto Suomen sisällä, mutta Helsinkiin on tullut paljon uutta väestöä myös ulkomailta. Näin on tapahtunut etenkin kahdessa historian vaiheessa, 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa sekä viimeksi kuluneiden noin 35 vuoden aikana.

Kansainvälistä liikkuvuutta on oikeastaan kahdenlaista. Ennen vanhaan selvästi yleisintä oli se, että joku muutti maasta toiseen ja pysyi sitten kohdemaassa lopun ikäänsä. Toinen liikkuvuuden muoto on juurtumatonta, ihmiset tulevat ja taas menevät. Nimenomaan tämä jälkimmäinen on suuresti yleistynyt.

Juurtumattomalla liikkuvuudella on edelleen useita muotoja. Kaikki niistä löytyvät myös historiasta, mutta nykyään ne ovat entistä tavallisempia. Jotkut tulevat lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa, mutta palaavat kuitenkin sinne, mistä ovat tulleet. On myös niitä, jotka kiertävät maasta toiseen, vapaaehtoisesti tai pakotettuna. Jotkut kulkevat edestakaisin, sukkuloivat kahden maan välillä.

Tämän kehityksen vuoksi varsinkaan suurten kaupunkien, kuten Helsingin, väestö ei ole enää yhtä vakaata kuin aikaisemmin. Sanotaan, että väestö kelluu: kukaan ei tarkkaan ottaen tiedä, keitä täällä on ja tulee jatkossa olemaan. Monet ovat kaupungin sisällä mutta tilastojen ulkopuolella. Tilastoihin sisältyy ihmisiä, jotka ovat täältä lähteneet. 

Tämän päivän helsinkiläisyyteen kuuluu vahvasti myös monipaikkaisuus. Suomalaiseen kulttuuriin on jo pitkään kuulunut vapaa-ajan vietto kesämökeillä. Viime aikoina monet ovat varustaneet mökkejään kakkosasunnoiksi, joissa saatetaan viettää pitkiä aikoja ja tehdä työtäkin. Monet helsinkiläiset ovat myös suuren osan vuodesta ulkomailla, esimerkiksi Espanjassa tai Portugalissa.

Nykyaikaiset tieto- ja viestintävälineet, erityisesti internet, antavat myös suuria mahdollisuuksia ylirajaiseen elämään, vaikka olemisen paikka ei vaihtuisikaan. Samalla kun ollaan fyysisesti yhdessä paikassa, sosiaalisesti voidaan olla suurelta osin jossain muualla. Osa helsinkiläisistä elää siis elämäänsä samaan aikaan jossain muualla. Yhtä lailla monet Helsingistä lähteneet ovat tänne koko ajan vahvassa yhteydessä.

Historiansa aikana Helsinki on aina ollut suurelta osin sellaisten ihmisten kaupunki, joiden tausta tai juuret ovat olleet jossain muualla. Kasvavan, moninaistuvan ja dynaamisen kaupungin yksi haaste on aina ollut saada kaikki Helsingissä asuvat tuntemaan itsensä yhdenvertaisiksi ja helsinkiläisiksi. Tämä haaste on tänään ajankohtaisempi kuin koskaan.