Naisten työssäkäyntiä rajoittivat monet säännöt, joista osa oli kirjoittamattomia. Tiettyjä ammatteja pidettiin moraalisesti arveluttavina ja ylempien yhteiskuntaluokkien naisille sopimattomina. Naimisissa olevan naisen työssäkäynti herätti ylipäänsä epäilyksiä ylimmissä luokissa, mutta työväenluokassa se oli välttämättömyys. Naimattomalle porvarisnaiselle konttorityö katsottiin soveliaaksi, samoin opettajan työ, kun taas esimerkiksi näyttelijän ja tarjoilijan ammatit olivat epäilyttäviä.
