Hollannin suuruuden ajalla 1600-luvulla sen sotalaivat ja Itä-Intian kauppakomppanian (Vereenigde Oost-Indische Compagnie, VOC) kauppalaivat tulivat yhä suuremmiksi ja niillä oli hankaluuksia päästä matalaa Zuiderzeetä Amsterdamin satamaan. Erityisen paha este oli hiekkasärkkä nimeltä Pampus kaupungin itäpuolella. Laivojen saamiseksi tämän luonnonesteen yli satamaan kehitettiin kamelit, vesisäiliöillä varustetut matalapohjaiset proomut. Kun laiva lähestyi Pampus-hiekkasärkkää, kamelit tuotiin sen kummallekin puolelle ja täytettiin vedellä, jolloin ne painuivat alas ja kiinnitettiin laivaan. Tämän jälkeen niiden vesisäiliöt pumpattiin tyhjiksi, ja ne nousivat pintaan nostaen samalla ison valtamerilaivan ”hydrauliikan” voimalla ylös.
Proomuja sanottiin kameleiksi, “koska ne tarvitsivat vähän vettä ja pystyivät kuljettamaan raskaita taakkoja”. (Vertaus kameleihin on vähän outo, sillä proomuthan täytettiin vedellä.) Suurimmat kamelit olivat lähes 50 metriä pitkiä, ja niissä oli toistakymmentä pumppua putkistoineen. Kyseessä oli kehittynyt uusi teknologia, jota Hollantia ihannoivalla tsaarilla oli varaa hankkia kaupunkiinsa. Ylemmässä kuvassa kameli, aluksen nostolaite. Alemmassa tekstin mukaan "laite, jolla nostetaan merestä aluksia ja tavaraa, kuten Genovassa on tehty".