Hollannin suuruuden ajalla, 1600-luvulla, sen sotalaivat ja Itä-Intian kauppakomppanian (Vereenigde Oost-Indische Compagnie, VOC) kauppalaivat tulivat yhä suuremmiksi ja niillä oli hankaluuksia päästä matalaa Zuiderzeetä Amsterdamin satamaan. Erityisen paha este oli hiekkasärkkä nimeltä Pampus kaupungin itäpuolella. Laivojen saamiseksi tämän luononesteen yli satamaan kehitettiin kamelit, vesisäiliöillä varustetut matalapohjaiset proomut. Kun laiva lähestyi Pampus-hiekkasärkkää, kamelit tulivat sen kummallekin puolelle ja täytettiin vedellä, jolloin ne painuivat alas, ja kiinnitettiin laivaan. Tämän jälkeen niiden vesisäiliöt pumpattiin tyhjäksi, ja ne nousivat pintaan nostaen samalla ison valtamerilaivan ”hydraulikan” voimalla ylös. Proomuja sanottiin kameleiksi, “koska ne tarvitsivat vähän vettä ja pystyivät kuljettamaan raskaita taakkoja”. (Vertaus kameleihin on vähän outo, sillä proomuthan täytettiin vedellä.) Suurimmat kamelit olivat lähes 50 metriä pitkiä ja niissä oli toistakymmentä pumppua putkistoineen. Kyseessä oli kehittynyt uusi teknologia, jota hollantifani tsaarilla oli varaa kaupunkiinsa hankkia. Ylemmässä kuvassa kameli, aluksen nostolaite. Alemmassa "laite jolla nostetaan merestä aluksia ja tavaraa, kuten Genovassa on tehty", sanotaan tekstissä.
