Hyppää pääsisältöön

Kronstadtin satamassa

Helsingin ohi itään purjehti 1700-luvun loppupuolella jo noin tuhat kauppalaivaa vuodessa. Kaupungin kalliolta katsoen horisontti oli aika ajoin parhaan sesongin aikaan valkoinen. Kauppalaivojen tärkein määränpää idässä oli vuonna 1703 Suomenlahden pohjukkaan ja vanhan ruotsalaiskaupungin Nyenin paikalle syntynyt Pietari, josta vuosisadan loppua kohti kasvoi laivoja puoleensa vetävä ostovoimainen metropoli.

Mataloitumisen takia kaupungin varsinainen satama oli Kronstadtin saarella kaupungin edustalla, mutta pienemmät alukset pääsivät kaupunkiin kapeaa väylää luotsin avustuksella. Jos syväystä oli liikaa, voitiin käyttää ns. kameleita, jolloin isokin alus saatiin perille. Kameli oli hollantilainen innovaatio, joka otettiin käyttöön Pietarissa.

Kronstadtissa ulkomaisille kauppalaivoille oli oma määrätty paikkansa satama-altaassa saaren kaakkoiskulmassa. John Senexin karttaan se on merkitty kirjaimella (F). Tähän altaaseen kauppalaivat tulivat ja sieltä ne myös lähtivät. Viereinen allas oli varattu Venäjän avomerilaivoille. Suurempia sotasalaisuuksia ei Pietari Suuren sotalaivastossa vaikuta olleen, koska laivat olivat vapaasti kenen tahansa nähtävissä. Ei tarvinnut muuta kuin kiivetä aluksen mastoon nähdäkseen koko alueen.

Kauppalaivasatama oli samalla laivureiden kohtaamispaikka, tietojen ja kokemusten vaihtopaikka. Täällä laivat purettiin ja lastattiin. Kylki kyljessä kiinni olevat laivat muodostivat oman kansainvälisen kelluvan kaupunginosan mastomeren. Satamassa puhuttiin lähinnä hollantia mutta myös saksaa ja vuosisadan loppua kohti yhä enemmän englantia, Hollannin hallitsevan aseman heikennyttyä Itämerellä. Satamassa kuuli tietysti myös venäjää sekä suomea, ruotsia ja viroa. Jos puheenaiheita pitää arvailla, niin varmasti kapteenit puhuivat Suomenlahden vaaranpaikoista, kuten Jussarön uloimmista kivistä. Jokainen kapteeni tunsi jonkun niiden luona haaksirikkoutuneen. Piirit olivat pienet. Moni Pietarin liikenteen hollantilaiskapteeni oli kotoisin Friisien saarilta. He tunsivat kaikki toisensa ja olivat usein sukulaisia keskenään. Geneverin ja vodkan avittamana perimätieto ja tarinat saivat lisäväriä. Hiidenmaa ja pahamaineiset hiekkasärkät olivat tosiasia, johon liitettiin tarina harhatulista. Manipuloiko joku Köpun majakan tulta, kuten kerrottiin? Harhatulitarina oli yleisesti tunnettu, mutta voi kysyä, uskoivatko myös merikapteenit tähän tarinaan. Sen mukaanhan harhatulia sytytettiin juuri kapteenien harhauttamiseksi. 

Pietarissa ilmestyneessä sanomalehdessä St. Peterburgische Zeitungissa (PZ) ilmoitettiin Kronstadtiin saapuneet ja sieltä lähteneet alukset sekä niiden kapteenit. Brittikapteenit Ezeciel Hubbard ja Christopher Johnson mainitaan lehdessä. Hubbardin alus The Providence lähti kohti Lontoota 20.9.1744 (PZ, nro 76 20.9.1744) ja The Charming Molly kaksi viikkoa myöhemmin samaan kaupunkiin (PZ, nro 80, 4.10.1744). Lastina oli kummassakin aluksessa hamppua, jota Englannin globaali laivasto tarvitsi loputtomasti laivojensa köysiin. Merenkulun riskiä jaettiin paitsi jakamalla lastia samaan aikaan lähteneisiin eri aluksiin, myös, kuten edellä, lähtemällä satamasta eri aikaan, jolloin ei toivottavasti jouduttu samaan myrskyyn. Tässä tapauksessa taktiikka luonnonvoimia vastaan ei kuitenkaan auttanut. Kummatkin alukset haaksirikkoutuivat, The Providence Porkkalassa ja The Charming Molly Helsingin edustalla Lauttasaaren paikkeilla ulkomerellä. Säätiedotuksia ei ollut ja kova myrsky saattoi yllättää jo heti Kronstadtin ulkopuolella. Näin kävi esimerkiksi vuonna 1767 matkaan lähteneelle Die Oraniebaum kaljuutille, joka joutui palaamaan takaisin kolme kertaa ja pääsi vasta neljännellä yrityksellä ulos merelle päätyen silläkin kertaa viikkokausiksi Haapasaaren satamaan. Lopulta sekin haaksirikkoutui Porkkalassa. Määränpää Hampuri jäi sillä kertaa saavuttamatta. Kapteeni Siemsen ja moni muukin palasi kuitenkin seuraavilla matkoillaan Kronstadtiin yhtä kokemusta ja kertomusta rikkaampana. Kapteenit olivat erikoismiehiä, joita varustaja ei merionnettomuudenkaan takia voinut erottaa. Suomessa tunnetuin lehdessä mainittu oli Vrow Maria -niminen hollantilaisalus ja sen kapteeni Reynoud Lourens. Alus oli Pietarin-kävijä mutta syksyllä 1771 se ei kovassa vastatuulessa enää päässyt määränpäähänsä vaan haaksirikkoutui Jurmon lähellä, jossa se on tällä hetkellä arvolasteineen 40 metrin syvyydessä.

Lähteitä ja kirjallisuutta

 

Ehanti, Eero 2012 (toim.): Mereen menetetyt, uudelleen löydetyt. Museovirasto, Helsinki.

Flinkman, Juha ja Petri Puromies 2014. Vrouw Marian viimeinen matka. Paasilinna, Helsinki.

Mikko Huhtamies ja Juha-Matti Granqvist, Onnettomuus ja onni – Kauppalaivojen haaksirikot ja pelastustoiminta Itämerellä 1600- ja 1800-luvuilla. Historiallisia tutkimuksia 279. SKS.

Kaukiainen, Yrjö 2006. Rantarosvojen saaristo. Itäinen Suomenlahti 1700–luvulla.  Historiallisia tutkimuksia 22. SKS 2005.

Kaukiainen Yrjö 2018. Aarrelaivat ja harhatulet. Turunmaan ulkosaaristo 1700–luvulla. SKS.

St. Peterburgische Zeitungin (PZ) numerot löytyvät Kansalliskirjastosta.