Mataloitumisen takia kaupungin varsinainen satama oli Kronstadtin saarella kaupungin edustalla, mutta pienemmät alukset pääsivät kaupunkiin kapeaa väylää luotsin avustuksella. Jos syväystä oli liikaa, voitiin käyttää ns. kameleita, jolloin isokin alus saatiin perille. Kameli oli hollantilainen innovaatio, joka otettiin käyttöön Pietarissa.
Kronstadtissa ulkomaisille kauppalaivoille oli oma määrätty paikkansa satama-altaassa saaren kaakkoiskulmassa. John Senexin karttaan se on merkitty kirjaimella (F). Tähän altaaseen kauppalaivat tulivat ja sieltä ne myös lähtivät. Viereinen allas oli varattu Venäjän avomerilaivoille. Suurempia sotasalaisuuksia ei Pietari Suuren sotalaivastossa vaikuta olleen, koska laivat olivat vapaasti kenen tahansa nähtävissä. Ei tarvinnut muuta kuin kiivetä aluksen mastoon nähdäkseen koko alueen.
Kauppalaivasatama oli samalla laivureiden kohtaamispaikka, tietojen ja kokemusten vaihtopaikka. Täällä laivat purettiin ja lastattiin. Kylki kyljessä kiinni olevat laivat muodostivat oman kansainvälisen kelluvan kaupunginosan mastomeren. Satamassa puhuttiin lähinnä hollantia mutta myös saksaa ja vuosisadan loppua kohti yhä enemmän englantia Hollannin hallitsevan aseman heikennyttyä Itämerellä. Satamassa kuuli tietysti myös venäjää sekä suomea, ruotsia ja viroa.
Jos puheenaiheita pitää arvailla, niin varmasti kapteenit puhuivat Suomenlahden vaaranpaikoista, kuten Jussarön uloimmista kivistä. Jokainen kapteeni tunsi jonkun niiden luona haaksirikkoutuneen. Piirit olivat pienet. Moni Pietarin liikenteen hollantilaiskapteeni oli kotoisin Friisien saarilta. He tunsivat kaikki toisensa ja olivat usein sukulaisia keskenään. Geneverin ja vodkan avittamana perimätieto ja tarinat saivat lisäväriä. Hiidenmaa ja pahamaineiset hiekkasärkät olivat tosiasia, johon liitettiin tarina harhatulista. Manipuloiko joku Kõpun majakan tulta, kuten kerrottiin? Harhatulitarina oli yleisesti tunnettu, mutta voi kysyä, uskoivatko myös merikapteenit tähän tarinaan. Sen mukaanhan harhatulia sytytettiin juuri kapteenien harhauttamiseksi.
Kronstadtissa ulkomaisille kauppalaivoille oli oma määrätty paikkansa satama-altaassa saaren kaakkoiskulmassa. Senexin karttaan se on merkitty kirjaimella F. Alue C oli varattu Venäjän sotalaivoille (Men of Wars Haven). Suurempia sotasalaisuuksia ei Pietari Suuren sotalaivastossa vaikuta olleen, koska laivat olivat vapaasti kenen tahansa nähtävissä. Ei tarvinnut muuta kuin kiivetä aluksen mastoon nähdäkseen koko alueen. Kun satamasta lähdettiin, piti ilmoittautua vartiolaivalla. Se on kartassa merkitty kirjaimella A ja tekstillä Guard Ship, which generally leyes here.
Kronstadtin pohjoispuolinen salmi oli suljettu upottamalla siihen useita suuria laivoja – This Channel is made useless by sinking therein several great Ships, kertoo kartta. Saarella oli myös kuivatelakka (I), linnoituksia (A) tykistöpatteri (G) ja makasiineja (E). Saaren itäpäässä oli merkkivalo (Lantern) ja saaresta lounaaseen Beacon (L), josta sanotaan, että se on tehty sotalaivasta (built upon the Wreck of a Man of War) eli majakkalaiva. Kaleerit olivat kaupungin satamassa (The Galley Haven).
Kartassa kerrotaan, että sen ostopaikka oli Lontoossa Fleet Streetillä ”at the Globe over against St Dunstans Church”. Tässä osoitteessa oli John Senexin karttamyymälä. Karttojen myynti oli jo tuohon aikaan liiketoimintaa. Kysyntää Pietarin kartoille riitti, kiitos Englannin ja Pietarin vilkastuneiden kauppayhteyksien.
Kartta teki Pietaria ja Suomenlahtea tunnetuksi Euroopassa. Siinä on myös maininta Suomen historiasta: Hangon kohdalla on teksti, joka kertoo Venäjälle voitokkaasta Riilahden meritaistelusta vuonna 1714.
Pietarissa ilmestyneessä sanomalehdessä St. Peterburgische Zeitungissa (PZ) ilmoitettiin Kronstadtiin saapuneet ja sieltä lähteneet alukset sekä niiden kapteenit. Brittikapteenit Ezeciel Hubbard ja Christopher Johnson mainitaan lehdessä. Hubbardin alus The Providence lähti kohti Lontoota 20.9.1744 (PZ, nro 76 20.9.1744) ja The Charming Molly kaksi viikkoa myöhemmin samaan kaupunkiin (PZ, nro 80, 4.10.1744). Lastina oli kummassakin aluksessa hamppua, jota Englannin globaali laivasto tarvitsi loputtomasti laivojensa köysiin.
Merenkulun riskiä jaettiin paitsi jakamalla lastia samaan aikaan lähteneisiin eri aluksiin, myös lähtemällä satamasta eri aikaan, jolloin ei toivottavasti jouduttu samaan myrskyyn. Tässä tapauksessa taktiikka luonnonvoimia vastaan ei kuitenkaan auttanut. Kummatkin alukset haaksirikkoutuivat, The Providence Porkkalassa ja The Charming Molly Helsingin edustalla Lauttasaaren paikkeilla ulkomerellä. Säätiedotuksia ei ollut, ja kova myrsky saattoi yllättää jo heti Kronstadtin ulkopuolella.
Näin kävi esimerkiksi vuonna 1767 matkaan lähteneelle Die Oraniebaum -kaljuutille, joka joutui palaamaan takaisin kolme kertaa ja pääsi vasta neljännellä yrityksellä ulos merelle päätyen silläkin kertaa viikkokausiksi Haapasaaren satamaan. Lopulta sekin haaksirikkoutui Porkkalassa. Määränpää Hampuri jäi sillä kertaa saavuttamatta.
Kapteeni Siemsen ja moni muukin palasi kuitenkin seuraavilla matkoillaan Kronstadtiin yhtä kokemusta ja kertomusta rikkaampana. Kapteenit olivat erikoismiehiä, joita varustaja ei merionnettomuudenkaan takia voinut erottaa.
Suomessa tunnetuin lehdessä mainittu oli Vrow Maria -niminen hollantilaisalus ja sen kapteeni Reynoud Lourens. Alus oli Pietarin-kävijä, mutta syksyllä 1771 se ei kovassa vastatuulessa enää päässyt määränpäähänsä vaan haaksirikkoutui Jurmon lähellä, jossa se on tällä hetkellä arvolasteineen 40 metrin syvyydessä.
Lähteitä ja kirjallisuutta
Ehanti, Eero (toim.): Mereen menetetyt, uudelleen löydetyt. Helsinki. Museovirasto 2012.
Flinkman, Juha ja Puromies, Petri: Vrouw Marian viimeinen matka. Helsinki. Paasilinna 2014.
Huhtamies, Mikko ja Granqvist, Juha-Matti: Onnettomuus ja onni – kauppalaivojen haaksirikot ja pelastustoiminta Itämerellä 1600- ja 1800-luvuilla. Historiallisia tutkimuksia 279. Helsinki. SKS 2019.
Kaukiainen, Yrjö: Rantarosvojen saaristo. Itäinen Suomenlahti 1700-luvulla. Historiallisia tutkimuksia 22. SKS 2005.
Kaukiainen Yrjö: Aarrelaivat ja harhatulet. Turunmaan ulkosaaristo 1700-luvulla. Helsinki. SKS 2018.
John Senex, A map or chart of the Gulfs of Finland and Livonia with their respective ports and harbours, together with a large Plan of Kroonstad and St. Petersburg, taken from an original drawing lately sent from St. Petersburg.
St. Peterburgische Zeitungin (PZ) numerot löytyvät Kansalliskirjastosta.
