Muutenkin tuloo muistettavaksi meijän ei milloinkaan tehneen semmoisen lupauksen, josta puhutaan Turun Tiijustuksissa (Åbo Underrättelser) N:o 2 kussa seisoo meijän luvanneen kirjuttamisissamme poisluopua tästä ennen meiltä harjotetusta Savolaisten puheen murresta , semmoista lupausta emme ouk ollenkaan tehnyt, emmekä myös aivok tehä. Erehys on tullut sanojamme väärin hoksamisella. Kirjuitimme ainoasti kirjoittamisessamme meijän mielineen lähestyä tavallista kirjoitustapaa. Tämä lähestyminen seisoopi siinä, jott' emme tässä Savolaisten puheen tavalla kirjutak e. m. peä , moa, j. n. e. mutta pää, maa, niinkuin tavallisesti ruukataan, koska olemme kuulleet monen ouvoistuneen näitä lukeissaan. Mahollinen on myös muihen meiltä vielä muutaik toivovan ; vaan kukapa taitaa kaikkein mieltä nouattaa? Hänellä ei piek olla omoa mieltä yhtään.
