Suomessa ei ole perinteisesti syöty hevosenlihaa juuri lainkaan. Eläinsuojelijat pyrkivät muuttamaan kuluttajien asenteita 1900-luvun taitteessa helpottaakseen hevosten kärsimyksiä. Ajatuksena oli, että hevosista pidettäisiin parempaa huolta, mikäli heidät voitaisiin myydä teurastamoihin heidän työkykynsä heikennyttyä. Myös muut toimijat olivat kiinnostuneita hevosten teurastuksen edistämisestä kaupallisin perustein. Suomeen alkoikin vuosisadan alussa ilmaantua hevosenlihakauppiaita ja yhä useammat hevoset päätyivät teurastamoihin. Kotimaisen kulutuksen merkitys oli kuitenkin vähäinen ja suurin osa hevosenlihasta vietiin ulkomaille. Kuvassa helsinkiläisen hevosteurastajan lehtimainos 1910-luvulta. Hevosten myyjiä houkuteltiin painottamalla, että teurastus tapahtui eläinsuojelijoiden hyväksymällä tavalla.
