Anitra Lucander – monikulttuurinen värien mestari

Kuvataiteilija Anitra Lucander toteutti Aarno Ruusuvuoren kanssa kaupungintalon uudistusta vuosina 1968–1970. Lucander suunnitteli ulko-, sisä- ja kalustevärit. Hänen työpanoksensa on oleellinen sekä Helsingin kaupungintalon että Helsingin empirekeskustan värimaailman suunnittelussa ja toteuttamisessa 1960-luvun lopulla.

Anitra Lucander tutustui Aarno Ruusuvuoreen 1950-luvun lopussa. Hän alkoi tehdä yhteistyötä arkkitehtien kanssa julkisten rakennuksien värien suunnittelijana ja määritti värit Helsingin Vanhaan kirkkoon sen korjauksen yhteydessä 1967. Yhteistyössä Aarno Ruusuvuoren kanssa hän määritti värit Roihuvuoren kansakouluun 1967, Helsingin kaupungintalon sisustukseen sekä Helsingin kauppatorin empirekortteleihin 196870.

Anitra Lucanderilla oli monikulttuurinen suomenruotsalais-virolais-venäläinen tausta. Hän opiskeli Vapaassa Taidekoulussa 1940-luvun lopussa opettajinaan Sam Vanni, Sulho Sipilä ja Sigrid Schauman. Anitra Lucander oli ainoa nainen varhaisten suomalaisten abstraktin taiteen uranuurtajien joukossa.

Tärkeä tekijä Lucanderin kehitykselle olivat myös lukuisat ulkomaanmatkat, erityisesti Pariisiin. Lucander matkusti paljon Välimeren maissa, kuten Italiassa, Espanjassa, Kreikassa ja Turkissa. Tutuiksi tulivat myös Marokko, Egypti, Jordania, Intia ja Nepal. Intialaiseen kulttuuriin ja filosofiaan tutustuminen vaikutti paljon hänen ajatteluunsa. Hän tarkkaili matkustaessaan erityisesti värejä, kuten hiekka-aavikon keltaisia sävyjä ja itämaisten kankaiden väritystä. Moskeijojen voimakas turkoosi tuli vaikutteena myös hänen maalauksiinsa.

Anitra Lucander teki 30 vuotta kestäneen uransa aikana abstrakteja maalauksia, figuratiivisia asetelmia ja henkilökuvia, sekä suurikokoisia kollaaseja, kangasapplikaatioita, joissa hän jatkoi väri- ja muotosommitelmien kehittelyä. Suurin Lucanderin tekemä kangasapplikaatio on vuonna 1968 valmistunut yhdeksän metriä leveä seinäapplikaatio Roihuvuoren kansakoulun ruokasaliin.

Kaupungintalon suunnitelmassa empire ja 60-luku liittyvät yhteen saumattomasti kirkkaiden värien paletissa, jossa murrettu siniharmaa on poikkeus, ja juhlasalin katon koristeesta inspiraationsa saaneet oranssinkeltaiset sävyt ovat voitolla. Yli kolmenkymmenen värin suunnitelma on erittäin yksityiskohtainen: Oman värinsä saivat niin kokolattiamatot, vessojen kaakelit, laminoidut sisäpinnat, kalusteet kuin narikan numerolaput.

Helsingin kaupungintalon toimistokerroksissa kävijän yllättääkin rikas värimaailma, joka vaihtelee kerroksesta ja ilmansuunnasta riippuen. Erilaiset vihreät, turkoosit, keltaiset ja persikansävyt lienevät vaikutteita lukuisilta matkoilta. Väritys on myös vuorovaikutuksessa viereisten empirekortteleiden värimaailman kanssa. Lucander tunnettiin varmasta väriaististaan, ja hänen taiteellinen ilmaisutapansa sopi hyvin arkkitehtuurin visualisoimiseen. Kaupungintalon värisuunnitelmaan sisältyivät ulko-, sisä- ja kalustevärit.

Modernismin ihanne raivasi tieltään ajan hengen mukaisesti monia tiloja ja rakennuksiakin, mutta empiresali säilyi. Salin kattokoristelun kirkkaat värit näyttävät leikekirjan perusteella inspiroineen Lucanderia kahden värityssuunnitelmassa eniten näkyvän värin, kirkkaan vihreän ja kellanvihreiden sekä oranssin valitsemiseen. Vaikka suurin osa valituista väreistä on kaikkea muuta kuin vaatimattomia, on niiden sommittelu tilallisesti harkittua ja hillittyäkin. Kirkkaat sävyt esiintyvät monessa kohtaa ryppäinä, laajojen valkoisten pintojen väleissä.

Kirjallisuutta

 

Sanna Teittinen: Anitra Lucander – Värin runoilija. EMMA – Espoon modernin taiteen museon julkaisuja 30/2011.

Laura Kolbe, Pekka Puhakka: Helsingin kaupungintalo. Historiaa ja herkkuja. Otava, 2008.

Sanna Teittinen, Kohti lyyristä abstraktismia –  Anitra Lucanderin 1950-luvun modernismi, Taidehistoriallisia tutkimuksia 39. 2009.