Esplanadit ja Kauppatori – kaupungin sykkivä sydän

Näivettyykö Helsingin keskusta-alue? Kuolevatko kivijalkakaupat? Kenelle kantakaupungin kadut kuuluvat: autoilijoille, pyöräilijöille vai kävelijöille? Aika ajoin julkisuudessa käydään vilkasta keskustelua keinoista, joilla kaupunkien vanhat keskustat pidetään elävinä. Ilmiö on universaali. Suuret automarketit, nettikauppa ja korona muuttivat dramaattisesti tapojamme käyttää kaupunkia ja sen perinteisiä palveluja.

Helsingissä keskiössä on ollut Esplanadien katu- ja puistoalueen elävöittäminen. Jokaisella suuremmalla kaupungilla on oma ykköskatunsa, Pariisilla on Les Champs-Elysées, Berliinillä Unter den Linden ja Pietarilla Nevski Prospekt. Helsingillä on Espla­nadinsa. Espan puisto, hotellit, ravintolat, kahvilat ja kaupat kuuluvat olennaisesti Helsingin kaupunkikulttuuriin. Esplanadin puisto oli kohtaamispaikka jo 1880-luvulla, ja se on edelleen vetovoimainen. Puisto palautettiin 1990-luvulla entiseen loistoonsa.

Kauppatori syntyi 1800-luvun alussa, kun maalaistavaran myynti siirrettiin sinne Senaatintorilta.  Perässä tulivat markkinat ja nykyisen kaltainen Kauppatori alkoi muotoutua. Elintarvikkeilla oli torikaupassa tärkeä sijansa. Kalastajat myivät suoraan veneistä, maalaiset tori­pöydiltä. Silakkamarkkinat, joiden perinne palautuu 1700-luvulle, ovat edelleen tärkeä syksyn merihenkinen tapahtuma Helsingissä. Arkkitehti Gustaf Nyströmin suun­nittelema Suomen ensimmäinen kauppahalli valmistui torin kupeeseen 1889.

Esplanadin puistosta oli 1880-luvulle tultaessa muodostunut porvariston suosima promenadipuisto. Kävelijät "haluavat levätä, nauttia viileydestä, nähdä ja tulla nähdyksi", kuvailivat helsinkiläiset päivälehdet. Puiston suunnitteluun osallistuivat johtavat arkkitehdit ja puutarhurit. Kaupungin omilta viljelmiltä saatiin eksoottisia puutarhakasveja, ja jo aiemmin oli puistoon istutettu Saksasta tilattuja lehmuksia. Lehmuskujanteet ja pensasryhmät jättivät keskikäytävän avoimeksi, mikä varmisti ilmavan ja valoisan kokonaisvaikutelman.

Suuret kivirakennukset, kuten arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelemat Catanin talo (1890), Hotel Kämp (1887) ja Grönqvistin talo (1882), antavat kadulle mannermaisen leiman. Viimeksi mainittu rakennus oli valmistuessaan Pohjoismaiden suurin asuin- ja liiketalo, ja siinä aloitti toimintansa Helsingin puhelinlaitos. Ensimmäinen teatteritalo nousi vuonna 1827 Esplanadin länsipäähän. Nykyään paikalla on Ruotsalainen teatteri vuodelta 1862. Teatteria uudistettiin 1930-luvulla. 

Suurkaupunkiunelmaan kuuluivat 1800-luvulla suuret ravintolat ja ylelliset hotellit. Hotelli Kämp (1887/1999) muodosti komean kulissin Suomen suuriruhtinaskunnan vireimmän vaiheen sosiaalisille, poliittisille ja kulttuurisille kohtaamisille. Vuonna 1833 ovensa avasi hotelli Seurahuone. Se oli vuosikymmeniä pääkaupungin huvielämän keskus. Nykyään entinen Seurahuone on virallisesti Kaupungintalo. Ravintolakulttuurin perinteitä Esplanadilla jatkaa Kappeli. Se on yhä vanhimpia alkuperäisellä paikalla olevia ravintoloita Helsingissä. Ravintolan edustalle kehittyi huvittelupaikka, kun ensimmäinen soittolava avattiin vuonna 1887. 

Esplanadit ja Esplanadin puisto ovat säilyttäneet asemansa helsinkiläisten sydämessä. Espaa on kuvattu ja maalattu, siitä on kirjoitettu runoja ja laulelmia. Esplanadeilla saa yhä tunteen historiasta ja kaupunkikulttuurisesta jatkuvuudesta.