Leijona-kortteli

Kaupungintalo on osa Leijona-korttelia. Tämä Senaatintorin, Kauppatorin, Sofiankadun ja Katariinankadun rajaama alue on tärkeä osa Helsingin hallinnollista keskustaa. Se on rakennettu nykyisen kaltaiseksi vuoden 1808 tulipalon sekä Helsingin pääkaupungiksi tulon jälkeen 1812. Leijona-kortteli sijaitsee keskeisellä paikalla Helsingin monumentaalikeskustassa – meren ja kauppareittien läheisyydessä. 1900-luvun alussa Leijona-kortteli oli helsinkiläisen kaupankäynnin ja kulttuurielämän ytimessä.

Leijona-korttelin vanhin rakennus on Bockin talo eli Vanha raatihuone, joka on valmistunut 1763. Talon rakennutti kauppias ja raatimies Gustav Johan Bock. Se muutettiin myöhemmin kenraalikuvernöörin virka-asunnoksi vuosina 1816–1819 ja korotettiin kolmikerroksiseksi. Muutoksessa talo sai empiretyylisen keisarillisen vivahteen julkisivuunsa. Muutoksen suunnitteli Carl Ludvig Engel. Myös muiden Senaatintorin varrella sijaitsevien talojen ulkoasut muokattiin empiretyylin mukaisiksi.

Kaupunki osti Bockin talon 1837 ja muutti sen raatihuoneeksi. Talo oli myös raastuvanoikeuden ja maistraatin käytössä vuosina 1913–1985. Talossa sijaitsee upea turkoosinvärinen Empiresali. Yksityiskohtia vilisevä katto, hienostunut värimaailma ja kullanväriset peilit kertovat 1700-luvun kauppiaiden vallasta ja vauraudesta.

 

 

Mainitsemisen arvoisia kiinteistöjä ovat Burtzin vuonna 1762 ja Helleniuksen 1770 valmistuneet talot. Ne olivat alkuperäisessä muodossaan korkea-arvoisten helsinkiläisten koteja: Nils Burtz oli kunnallispormestari ja kauppias, ja Carl Hellenius oli lääninrahastonhoitaja. 1700-luvun lopulla nämä kolmikerroksiset talot olivat jo komeampia kuin torin toisen laidan kaksikerroksinen Sederholmin talo. Sederholm oli kuitenkin selkeästi kaupungin rikkain mies. Hänen talonsa oli rakennettaessa ollut kaupungin komein, mutta vanhoilla päivillään Sederholm oli ulkoisesti vaatimaton eikä lähtenyt nokittelemaan uusilla rakennuksilla. Burtzin ja Helleniuksen taloihin tehtiin Engelin suunnittelemia muutoksia, kun niistä tuli osa Senaatintorin kokonaisuutta. 1800-luvun lopusta vuoteen 1986 asti ne olivat Helsingin poliisilaitoksen käytössä.

2000-luvulla perustettiin Helsingin kaupungin kiinteistökehitysyhtiö Helsingin Leijona Oy kehittämään Kauppatorin ja Senaatintorin välistä vanhojen kauppiaskortteleiden aluetta toimivammaksi osaksi elävää kaupunkikulttuuria. Kaupungin virastojen toiminta siirrettiin muualle ja katutason tilat kunnostettiin kaikille avoimiksi tiloiksi. Nykyään torikortteleiksi kutsutaan Kauppatorin ja Senaatintorin välissä sekä Unioninkadun toisella puolella olevia kortteleita, jotka on vuonna 1820 nimetty Elefantin, Leijonan, Sarvikuonon ja Dromedaarin nimillä. Kortteleiden vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta, ja ne sijaitsevat Senaatintorin etelälaidalla. Nykyisin niissä toimii kahviloita, ravintoloita ja pieniä liikkeitä sekä Helsingin kaupunginmuseo.