Vuonna 1875 tammikuun 12. päivänä kello viideltä iltapäivällä kokoontuivat Kunnallispormestari, Hovioikeuden asessori Carl Adolf Öhrnbergin tästä esittämästä kutsusta Maistraatin istuntosalissa Helsingin raatihuoneella seuraavat tälle kaupungille valituista kaupunginvaltuusmiehistä:
Professori Leopold Henrik Stanislaus Mechelin, Yliopiston kamreeri Nils Christian Westermarck, Kauppias Fredrik Kristian Nybom, Esittelijäsihteeri Sixtus Viktor Calamnius, Pöytäkirjasihteeri Fredrik Josef Pipping, Kulta- ja hopeaseppämestari Johan Edvard Fagerroos, Kauppias Nikolai Wavulin, Muurarimestari Otto Wilhelm Margelin, Avustava senaatinkamreeri, Kollegiasessori Alexander Wilhelm Brummer, Filosofian Maisteri August Schauman, Laamanni August Fredrik Jansson, Lääketieteen Tohtori
Johan August Florin, Lehtori Carl Gustaf Borg, Kauppias Varakonsuli Leonard Borgström, Rehtori Alfred Kihlman, Leipurimestari Gustaf Ulrik Sandberg, Filosofian Tohtori Carl Emil Ferdinand Ignatius, Professori Robert August Montgomery, Kapteeni Robert Olof Lagerborg, Kirjakauppias Gustaf Wilhelm Edlund, Tehtailija ja Kauppias Richard Heimberger, Konsuli Nikolai Kiseleff, Kauppaneuvos Carl Wilhelm Ignatius Sundman, Kauppias Adolf Fredrik Wasenius, Kauppalaivankapteeni Lars Krogius, Muurarimestari Alexander Ärt, Tehtailija August Bade, Suutarimestari Gustaf Tallgren, Esittelijäsihteeri Emil Hjelt, Filosofian Maisteri Otto Höijer, Kauppias Edvard Rudolph, Professori Anders Johan Malmgren, Esittelijäsihteeri Carl Fred-
rik Forsman, Insinööri Carl Johan Numell, Professori Carl Gustaf Ehrström, Kulta- ja hopeaseppämestari Otto Roland Mellin, Arkkitehti Florentin Granholm, Kauppiaat Erik August Bäck ja Carl Fredrik Blomberg, Eversti Saladin Grunér, Apteekkari Alexander Collan, Kauppalaivankapteeni Kauppias Wilhelm Ahlfors, Tullinylijohtokunnan Sihteeri Svante Viktor Dalström ja Professori Carl Gustaf Estlander, mutta Siviili-insinööri Edvin Bergrothin, Valtioneuvos Georg Strömbergin ja Insinöörikapteeni Carl Gustaf Sanmarkin ilmoitettiin olevan poissa kaupungista sekä Professori Jakob August Estlanderin sairauden vuoksi estynyt kokoukseen osallistumasta. Kokoukseen oli saapunut Kunnallispormestari, Hovioikeuden assessori Carl Adolf Öhrnberg.
Pöytäkirjaa piti pyynnöstä vt. Maistraatinsihteeri Varatuomari Bruno
Sirén.
§ 1.
Hovioikeuden asessori Öhrnberg avasi kokouksen muutamalla tervehdyssanalla Kaupunginvaltuusmiehille, jotka oli Maistraatin oikeuttamana kutsunut koolle, sekä luovutti ja sulki Helsingin kaupungin asioineen Kaupunginvaltuusmiesten tarkkanäköiseen ja kykenevään huolenpitoon. Lisäksi Hovioikeuden asessori Öhrnberg antoi Kaupunginvaltuusmiehille otteita Maistraatin viime joulukuun 28. päivän pöytäkirjasta ja silloin tehdystä päätöksestä, jolla yllä mainitut henkilöt oli julistettu Kaupunginvaltuusmiehiksi valitun; sen jälkeen Hovioikeuden asessori Öhrnberg kehotti paikalle saapuneita järjestäytymään ja aloittamaan niiden asioiden käsittelyn, jotka tässä yhteydessä voisivat tulla yhdessä päätettäviksi.
§ 2
Harkittaessa, kuka puheenjohtajana johtaisi alustavia neuvotteluja tässä kokouksessa, kehottivat paikalle tulleet yksimielisesti Professori Mecheliniä, joka oli saanut eniten ääniä vaaleissa, toistaiseksi ottamaan puheenjohtajan paikan, jota kehotusta Professori Mechelin, sillä varauksella, että hän osaltaan katsoi, että iältään vanhimman tulisi toimia puheenjohtajana, kunnes vaali olisi toimitettu, myös noudatti.
§ 3
Kun tämän jälkeen oltiin ryhtymässä puheenjohtajan vaaliin, Herra Wasenius pyysi puheenvuoroa ja katsoi, että Kaupunginvaltuusmiesten tulisi vahvistaa periaatteeksi tällaisissa vaaleissa ehdoton äänten enemmistö, koska vastakkaisessa tapauksessa jokin sattuma tai vähäinen äänimäärä mahdollisesti voisi määrätä vaalin tuloksen, minkä myös lehdissä julkaistut tiedot muissa kaupungeissa toimitetuista vaaleista todistaisivat.
Herra Schauman vastusti tehtyä ehdotusta sillä perusteella, että se olisi voimassa olevan, Joulukuun 8. päivänä 1873 annetun säädöksen vastainen, jossa nimenomaisesti säädettiin, että vaalin tuloksen määrää yksinkertainen äänten enemmistö. Tähän yhtyivät Herrat Ignatius ja Ehrström, jolloin jälkimmäinen ehdotti muutaman ehdokkaan asettamista ennen vaalia, mutta Herra Malmgren katsoi tämän olevan pois suljettua, koska vaalit säädöksen mukaan tulee toimittaa suljetuin lipuin, ja myös Herrat Montgomery, Ignatius ja Sundman, jotka kaikki yhtyivät Herra Malmgreniin, vaativat, että Herra Ehrströmin ehdotus hylättäisiin. Koska Herra Ehrströmin ehdotusta ei kannatettu, se sai raueta.
Tämän jälkeen, keskustelun päätyttyä ja
Herra Waseniuksen ehdotuksen ehdottomasta äänten enemmistöstä myös jäätyä ilman kannatusta keneltäkään, Puheenjohtaja kehotti toimittamaan vaalin.
Tällöin suljetuin lipuin toimitetussa Puheenjohtajan vaalissa Herra Pipping sai 33, Herra Mechelin 9 ja Herra Calamnius 3 ääntä.
Kun vaalin tulos oli ilmoitettu, Herra Pipping esitti anomuksen, että koska hän oli erityisen sairaalloinen ja lääkäri siksi oli määrännyt hänet pian lähtemään pidemmälle ulkomaanmatkalle, Kaupunginvaltuusmiehet vapauttaisivat hänet annetusta luottamustehtävästä, joka etenkin alussa olisi työläs ja vaatisi tuoreita voimia.
Herra Lagerborg ehdotti tästä johtuen, että Herra Pipping peruuttaisi anomuksensa, koska puheenjohtajan tehtävän hoitaminen ei voisi olla niin kovin vaikeaa, kun kerran puheenjohtajan ollessa estynyt varapuheenjohtaja olisi velvollinen ottamaan tämän tehtävät hoitaakseen, johon ehdotukseen myös Herra Montgomery esitetyin perustein yhtyi; mutta Herra Pipping piti kiinni anomuksestaan ja uskoi myös esittämänsä syyn olevan yleisesti tunnettu.
Herra Schauman katsoi, ettei Herra Pippingillä säädöksen mukaan olisi oikeutta luopua puheen-
johtajan tehtävästä, jota hänen myös varapuheenjohtajan avustamana tulisi hyvin pystyä hoitamaan ainakin vuoden ajan.
Herra Pipping katsoi kuitenkin, että Kaupunginvaltuusmiesten tulisi tutkia asia, ja poistui.
Herra Ignatius, joka ei itse kyseenalaistanut ilmoitetun syyn totuudenmukaisuutta, katsoi kuitenkin, ettei Herra Pipping joulukuun 8. päivänä 1873 annetun säädöksen 32 §:n mukaan olisi oikeutettu kieltäytymään tehtävästään, mihin myös Herrat Nybom, Malmgren, Sundman ja Wasenius yhtyivät.
Herra Lagerborg katsoi kuitenkin, ettei Herra Pippingiä tulisi pakottaa ottamaan hoidettavakseen puheenjohtajan tointa, etenkään, koska kukaan ei voinut epäillä hänen sairaalloisuuttaan, sekä että vaikkei Herra Pippingillä vedotun säädöksen 32 §:n mukaan ollutkaan oikeutta kieltäytyä tehtävästä, oli Kaupunginvaltuusmiehillä kuitenkin saman säädöksen 30 §:n mukaan katsottava olevan oikeus tutkia sellainen anomus kuin Herra Pippingin ja ottaa huomioon edellä mainitussa §:ssä esitetyt syyt. Ja Herra Lagerborg vaati siis Herra Pippingin anomukseen suostumista, missä häntä kannattivat Herra Kiseleff, joka myös vakuutti Herra Pippingin olevan sairaalloinen, sekä edelleen Herrat Fagerroos, Ahlfors, Bade, Westermarck, Collan, Blomberg, Numell ja Florin.
Herra Dalström puolsi sitä, että valtuusmiehet tutkisivat kieltäytymisen syyt, mutta katsoi, että kieltäytyminen tehtävästä tulisi evätä, jottei sopimatonta ennakkotapausta syntyisi.
Koska kukaan muu ei pyytänyt puheenvuoroa, Herra Mechelin esitti selvitettäväksi, pitäisikö Herra Pippingin anomukseen puheenjohtajan tehtävästä vapautumisesta suostua vai ei.
Herra Ehrström huomautti tällöin, että Herra Pipping, koska säädöksessä ei ollut mainintaa tällaisesta esteellisyydestä, saisi osallistua asian tutkimiseen, mitä kuitenkin Herra Schauman sekä useat muut vastustivat, koska Herra Pipping siinä tapauksessa ratkaisisi oman asiansa. Sen jälkeen esitettyyn kysymykseen, tulisiko Herra Pippingille tarjota tilaisuus halutessaan osallistua äänestykseen, vastattiin lähes yksimielisesti ei.
Kun Puheenjohtaja Mechelin tämän jälkeen jälleen oli tekemässä Herra Pippingin anomusta koskevan esityksen, Herra Ignatius halusi esityksen muotoiltavan siten, että vastaus siihen ratkaisisi kysymyksen, voisiko Kaupunginvaltuusmiesten Joulukuun 8. päivänä 1873 annetun säädöksen 32 §:n mukaan katsoa olevan lain mukaan oikeutettuja myöntämään vapautuksen puheenjohtajan tehtävästä, jolloin Puheenjohtaja vastasi epäilevänsä, olisiko sopivaa
ratkaista äänestyksellä laintulkintakysymys sellaisenaan, ja Herra Ignatiuksen vaatimusta vastustivat myös Herra Jansson ja useat muut jäsenet, jotka lausuivat tukensa ensimmäisenä tehdylle esitykselle, joka nyt toistettiin, näin kuuluvana: haluavatko Kaupunginvaltuusmiehet suostua Herra Pippingin anomukseen puheenjohtajan tehtävästä vapautumisesta vai evätä suostumuksensa?
Ken suostuu vastaa jaa, ken epää suostumuksensa vastaa ei.
Koska ei voitu ratkaista varmuudella, oliko jaa- vai ei-vastauksia ollut enemmän, ryhdyttiin avoimeen äänestykseen nimenhuudon avulla, jolloin 26 jaa-ääntä 15 ei-ääntä vastaan puolsi Herra Pippingin mainittuun anomukseen suostumista, joka tulos Herra Pippingille ilmoitettiin, kun hänet kutsuttiin sisään.
Tämän jälkeen Herra Mechelin jätti valtuusmiesten ratkaistavaksi, eivätkö Kaupunginvaltuusmiehet viime äänestyksen tuloksen huomioon ottaen haluaisi lykätä vaalin uutta toimittamista, mutta valtuusmiehet ilmoittivat olevansa valmiit ryhtymään heti uuteen vaaliin. Siinä äänet jakautuivat niin, että Herra Mechelin sai 31, Herra Calamnius 10, Herra Montgomery 2 ja Herra Lagerborg 1 äänen, ja Herra Mechelin valittiin siis Kaupunginvaltuuston Puheenjohtajaksi kuluvaksi vuodeksi.
Sen jälkeen Herra Mechelin ilmaisi, kuinka, samalla kun täysin arvosti hänelle vaalissa osoitettua luottamusta, joka oli kunnianosoitus, hän saattoi kuitenkin, vaikka hänen oli lain säännöksen vuoksi otettava tehtävä vastaan, ainoastaan huolestuneena ja murehtien ryhtyä siihen, koska häneltä ei ainoastaan puuttunut tarvittavaa kokemusta sellaisesta vastuullisesta tehtävästä, vaan hänen virkatehtävänsä pitäisivät hänet erittäin kiireisenä, ja pyysi siksi, että voisi luottaa Herrojen Valtuusmiesten hyväntahtoiseen ymmärrykseen niitä puutteita kohtaan, joita puheenjohtajan tehtävän hoidossa varmasti ilmenee.
Tämän jälkeen toimitetussa Kaupunginvaltuuston Varapuheenjohtajan vaalissa Herra Calamnius sai 27 ääntä, Herra Montgomery 10, Herra Jansson 3, Herra Wasenius 1, Herra Lagerborg 1 ja Herra Borg 1.
Herra Calamnius pyysi, että hänet Herra Pippingin tapaan vapautettaisiin hänelle osoitetusta luottamuksesta, koska hänkin oli erityisen sairaalloinen ja lisäksi Keisarillisessa Senaatissa hoitamansa työlään viran vuoksi kiireinen.
Herra Kihlman arveli, että koska Kaupunginvaltuusmiehet olivat vapauttaneet Herra Pippingin hänelle osoitetusta luottamustehtävästä, heidän tulisi samoin perustein suostua Herra Calamniuksen anomukseen, mutta tämän kielsivät Herrat Lagerborg, Nybom ja Schauman, joista viimeksi mainittu katsoi suostumiseen olevan paljon vähemmän syytä, koska Herra Calamnius
hoiti useita muita toimia vakinaisen virkansa ohella.
Useiden muidenkin puhujien astuttua esiin ja vastustettua Herra Calamniuksen anomusta Puheenjohtaja esitti äänestysesityksen, suostutaanko tehtyyn anomukseen vai ei, jolloin se hylättiin ei-äänten ylivoimaisella enemmistöllä, ja siten Herra Calamnius valittiin Varapuheenjohtajaksi kuluvaksi vuodeksi.
Näiden vaalien tulos tuli ilmoittaa Maistraatille ja läänin Kuvernöörille kirjeitse.
§ 4
Tämän jälkeen Puheenjohtaja ehdotti, että Kaupunginvaltuusmiehet voisivat nyt päättää, missä järjestyksessä valtuusmiehet tästedes ottaisivat paikkansa kokouksissa.
Herra Schauman pyysi tästä syystä puheenvuoroa ja katsoi tämän seikan riippuvan kokoustilan hankkimisesta ja olevan kaiken kaikkiaan toissijainen, mutta esitti sen sijaan jäsenten valitsemista järjestelyvaliokuntaan, jonka seuraavassa kokouksessa tulisi jättää ehdotuksia, paitsi keskustelun, pöytäkirjanpidon ja äänestyksen tavasta kokouksissa, myös tulevan sihteerin tehtävistä ja muusta vastaavasta.
Herra Calamnius ehdotti, että Kaupungin-
valtuusmiehet kokouksissa ottaisivat paikkansa siinä järjestyksessä, jossa heidät oli merkitty Maistraatin vaalipöytäkirjaan, minkä mukaan nimenhuuto nyt olikin pidetty, johon ehdotukseen useat läsnäolijat yhtyivät, kun taas toiset katsoivat voitavan tässä noudattaa nimien aakkosjärjestystä, minkä jälkeen enemmistö hyväksyi ehdotuksen, että järjestys, jossa Kaupunginvaltuusmiehet oli merkitty Maistraatin vaalipöytäkirjaan, määräisi heidän paikkansa kokouksissa.
§ 5
Kun Herra Schaumanin ehdotus järjestelyvaliokunnan asettamisesta sen jälkeen oli hyväksytty yksimielisesti, Puheenjohtaja ehdotti, että valiokunnan jäsenet voisi valita heti, ja ehdotti myös heidän lukumääräkseen seitsemän.
Lyhyen keskustelun jälkeen päätettiin, että Puheenjohtaja ja Varapuheenjohtaja olisivat valiokunnan itseoikeutettuja jäseniä ja että suljetuin lipuin toimitettavalla vaalilla valittaisiin viisi jäsentä, niin että valiokunnassa siten olisi kaikkiaan seitsemän jäsentä.
Tämän jälkeen toimitetussa vaalissa seuraavat henkilöt saivat eniten ääniä; nimittäin: Herra Schauman 27, Herra Lagerborg 24, Herra Montgomery 24, Herra Ignatius 19 ja Herra Pipping
18 ääntä, jotka Herrat Kaupunginvaltuusmiehet siten Puheenjohtajan ja Varapuheenjohtajan kanssa muodostavat valiokunnan, jonka tulee jättää ehdotukset työjärjestykseksi ja kanslian järjestämiseksi sekä muista tähän liittyvistä asioista.
Muita asioita ei ollut, ja kokous päätettiin kello 8 illalla.
In fidem
B. Sirén
Tarkastettu kaupunginvaltuuston kokouksessa tammikuun 19. päivänä 1875. L. Mechelin
Julkisesti luettu helmikuun 23. päivänä 1875, todistaa L. Mechelin
