Kylä ja kartano
Ensimmäinen maininta nykyisen Pukinmäen alueelta on vuodelta 1417, jolloin eräässä asiakirjassa mainittiin Sonaby-niminen talo tai kylä. Nimi Sonaby tuli nimestä Sune, joka taas tulee ruotsin poikaa tarkoittavasta sanasta ’son’. Joku Sune lienee talon perustanut tai ainakin asunut siinä. Pukinmäki taas mainitaan ensi kerran vuonna 1435, kun Nisse Pederson af Boxbacka sai rälssioikeudet ja Boxbackan talosta tuli aateliskartano eli säteri. Liekö talon nimi tullut jostain vuohipukista vai olisiko joku talon isännistä saanut liikanimekseen ’bock’ eli ’pukki’, ei ole sekään tiedettävissä.
Pukinmäen kartano sijaitsi siis Sonaby Malmin kylässä, jossa oli myös Sonabyn talo. Jo 1500-luvulla kylän pääosa siirtyi idemmäs, maantien varteen, ja siitä muodostui Malmin kylä. Sonaby jäi hieman erilleen, nykyisen Sunilanpuiston (Sonabyparken) kieppeille. Boxbackan kartano oli siinä missä tänäänkin, nykyisin siis radan varressa, Kehä I:n eteläpuolella.
Bockin suku asui Boxbackassa kauan, ja 1500-luvulla siitä erotettiin Stensbölen tila. Stensbölen tila sijaitsi hieman etelään Boxbackasta. Kun kylien maita järjesteltiin Isossajaossa 1700-luvulla, Stensbölen päärakennus pysyi paikallaan, mutta tila sai maata nykyisten Kontulan ja Jakomäen väliltä, sieltä, missä nyt on Kivikon eli Stensbölen kaupunginosa. Stensbölen rakennukset jäivät myöhemmin Kehä I:n alle.
Ajan mittaan Bocksbacka ja Bockin suku köyhtyivät. Suku vaakunoineen katosi 1600-luvun lopulla aatelisten luettelosta ja lopulta kartanonherran kerrotaan itse tehneen maataloustöitä. Vuonna 1710 kartano myytiin tullitarkastaja, liikemies ja suurmaanomistaja Peter Wetterille. Sen jälkeen tila oli useiden eri omistajien hallussa, pääasiassa aatelismiesten tai suurkauppiaiden. Lopulta malmilainen varakas talonpoika, rusthollari Konstantin Bergström osti sen vuonna 1875. Hän rakensi nykyisen päärakennuksen sekä myös sittemmin hävinneen englantilaistyylisen maisemapuutarhan sen ympärille.
Jos Boxbackan kartano köyhtyi, niin Sonaby vaurastui. Ei siitä aatelistilaa tullut, mutta ratsutila eli rustholli kuitenkin. Sonabyn lähellä, nykyisen urheilupuiston kohdalla oli 1700-luvulla myös Eskos-niminen maatila, joka kuitenkin liitettiin1830-luvulla Boxbackan maihin. Eskolantie onkin ruotsiksi Eskosvägen. Vuonna 1840 tilan osti paroni, valtioneuvos Johan Gabriel von Bonsdorff. Hän asui ensin omistamassaan Gumtäcktin eli Kumpulan kartanossa, mutta luovutti sen vuonna 1860 pojalleen ja muutti Sonabyhyn asumaan. Sinne hän rakensi uuden kartanorakennuksen ja sen sekä Sunilanpuiston lammen ympärille komean puutarhan.
Vuonna 1862 valmistui Suomen ensimmäinen rautatie, ja se kulki Suomen ensimmäistä rautatiesiltaa pitkin Vantaanjoen yli ja aivan Pukinmäen kartanon editse. Junat kulkivat siis aluksi Pukinmäen ohi, mutta jo vuonna 1886 junat alkoivat pysähtyä kesäisin kartanon kohdalla ja vuodesta 1896 ympärivuotisesti. Vuonna 1910 asemalle rakennettiin asemarakennus, ja vuonna 1932 asema sai uuden ja isomman rakennuksen. Vuonna 1982 Pukinmäen asema siirtyi hieman pohjoisemmaksi ja vanha asema jäi pois käytöstä. Useamman tulipalon jälkeen se purettiin vuonna 2010 – sen hirret ja sokkelikivet ovat kuitenkin tallessa.
Kesällä 1889 Vantaanjoella kulki myös pieni höyrypursi Vanhankaupungin ja Haltialan välillä, mutta se ei toista kesää kulkenut. Ilmeisesti Vantaanjoen varsilla oli taloja ja kesähuviloita, vaan ei niin paljon, että purjehtiminen olisi ollut kannattavaa.
Vantaanjoen suulla oli saha, ja sinne uitettiin Pukinmäen ohitse, jokea pitkin, tukkeja aina 1950-luvulle saakka.
Huvilayhdyskunta
Wilhelm von Bonsdorff, hänen serkkunsa Hjalmar ja eräät muut perustivat Boxbacka Ab -nimisen yhtiön vuonna 1907. Aluksi yhtiö osti Boxbackan kartanon maat ja sitten Sonabyn ja Stensbölen tilat sekä runsaasti muitakin maita Malmin ja Staffansbyn kylistä. Yhtiö alkoi saman tien myydä hankkimiaan maita asuntopalstoiksi. Yhtiön osakkaaksi tuli myös arkkitehti Birger Brunila, joka oli mukana laatimassa Pukinmäelle uusimpien periaatteiden mukaisia asemakaavoja. Tontteja myytiin kuitenkin ostajien toiveiden mukaisina, jolloin alueen tieverkosto kehittyi hieman toisin kuin asemakaavoissa aiottiin.
Pukinmäkeen rakennettiin taloja kaikille yhteiskuntaluokille. Herrasväen komeita huviloita syntyi etenkin nykyisen Eskolantien länsipuolelle, Sinivuorentien, Säterintien ja Säveltien väliselle alueelle. Vaatimattomampia taloja tuli vähän kaikkialle nykyisen Pukinmäen ja Tapaninvainionkin alueelle, ja radan eteläpuolelle Savikylään eli Savelaan palstoitettiin tontteja työläisille. Yhdyskunnasta haluttiin viihtyisä, joten sinne istutettiin puita ja rakennettiin puisia jalankulkuteitä, lankonkeja, joilla kulkea kuivin jaloin.
Vuoden 1915 lopulla Pukinmäestä tehtiin oma yhdyskuntansa, jos kohta asian merkitys jäi tarkoitettua vähäisemmäksi. Hieman yli vuotta myöhemmin, vuonna 1917, Helsingin kaupunki osti kaikki Boxbacka Ab:n osakkeet ja yhtiöllä vielä olleista maista tuli kaupungin maita –aluehan ei kuulunut Helsingin kaupunkiin, vaan maalaiskuntaan. Vuonna 1919 yhtiö purettiin ja Sonabyn kartanon hoitaminen siirtyi Helsingin kaupungin maatalouslautakunnalle. Pukinmäen kartanoon sijoitettiin kaupungin metsänvartijan ja puutarhurin asunnot – Helsingin kaupungilla oli siis maatalouslautakunta ja metsänvartijan virka!
Ensimmäisen maailmansodan aikana venäläiset linnoittivat Helsingin ympäristön hyökkäyksen varalta. Jalkaväen ja tykistön asemia oli Vantaanjoen itärannan kukkuloilla ja siitä itään mäen päällä, nykyiselle Ukkostielle asti. Mäen päällä Närepuistossa ja myös paloaseman luona Myrttipuistossa on linnoitteiden jäänteitä vielä jäljellä. Linnoitustöiden yhteydessä rakennettiin myös ensimmäinen silta Pukinmäestä Oulunkylään, nykyisen Käskynhaltijantien kohdalle. Puinen silta sai nimekseen Ryssänsilta, ja se oli paikallaan aina vuoteen 1960 asti.
Kaupungin ostettua yhtiön maat rakentaminen taukosi. Vasta 1920-luvun lopulla alettiin taas rakentaa, nyt vähemmän herrasväen huviloita ja enemmän keskiluokan ja työläisten taloja.
Pukinmäen elinkeinoelämä
Kun huvilayhdyskunta perustetiin, Sonabyn ja Bocksbackan maatilat jatkoivat siis toimintaansa. Nykyisen Sunilanmäen pohjoispäässä oli navetta ja siellä 40 lehmää, jotka laidunsivat Vantaanjoen rannoilla. Pukinmäen lehmät muuttivat vuonna 1963 joen toiselle puolelle Tuomarinkartanoon, ja Sunabyn rakennukset purettiin uusien kerrostalojen tieltä 1970-luvun alussa.
Puutarhuri Julius Johansson perusti joen rantaan puutarhan vuonna 1911. Puutarhaliike on edelleen samalla paikalla ja Johansson perhe sitä pyörittää edelleen, 2020-luvulla jo viidennessä polvessa.
Kansakoulunopettaja Kalle Weiste piti paperikauppaa Helsingissä 1920-luvun alussa. Hän osti kerran ison erän joulukuusen latvatähtiä, ja ne menivät kaikki heti kaupaksi. Niinpä hän alkoi valmistaa niitä ensin kotonaan, sitten työhuoneessaan Kluuvikadulla, ja lopulta hän vuonna 1926 osti Pukinmäestä Sollidenin huvilan ja asettui siihen asumaan. Tehdas toimi aluksi samalla tontilla sijainneessa puurakennuksessa, mutta vuonna 1931 valmistui tehtaan ensimmäinen laajennus ja niitä on rakennettu lisää aina 1990-luvulle asti. Yrityksellä on ollut tuotantoa muuallakin, mutta nyttemmin kaikki toiminta on keskitetty Pukinmäkeen ja vanhasta huvilasta on tehty myymälä ja näyttelytila.
Oli Pukinmäessä muutakin teollisuutta, jos kohta tehtaat ja verstaat olivat varsin pieniä, työllistivät tuskin kymmentä ihmistä – lukuun ottamatta toki Weisteen tehdasta. Tehtaissa valmistettiin muun muassa kiukaita ja karamelleja, tuottipa Niemelän teknokemian tehdas toisen maailmansodan jälkeen pesuindikaattori Taikatippaa, kessuesanssi Hinkuhaikua ja lutikkamyrkkyä nimeltä Siitsait. Ajan mittaan nämä tehtaat joko lopettivat tai muuttivat muualle.
Pukinmäen seuraelämää
Pukinmäessä toimi 1910-luvulla rouvasväenyhdistys, joka piti jonkin aikaa yllä ruotsinkielistä koulua. Varoja koululle yhdistys hankki erilaisilla tilaisuuksilla ja myyjäisillä, ja yhdistyksellä oli myös ompeluseura. Pukinmäen herrasväellä oli myös oma kuoro ja orkesteri, ja kesäjuhliakin järjestettiin.
Suomen itsenäistyttyä Pukinmäen ruotsinkielinen seuraelämä vaimeni, mutta sen sijaan perustettiin Pukinmäen Suomalaiset -niminen yhdistys, Suomalaisuuden Liiton jäsenyhdistys. Aika oli aitosuomalaisuuden aikaa, ja pukinmäkeläisten ensimmäinen päämäärä oli saada Boxbackan asemalle suomenkielinen nimi, Pukinmäki. Aseman lähelle pystytettiin suomenkielinen nimikyltti ja kun joku oli kaatanut sen ja heittänyt sen ojaan, se pystytettiin uudestaan erään moottoripyörävajan katolle. Lopulta Pukinmäen asema sai suomenkielisen nimen samaan aikaan kuin kaikki muutkin radanvarren asemat, vuonna 1925.
Muuten Pukinmäen suomalaiset ajoivat yhdyskuntansa asioita, muun muassa teiden kunnossapitoa, katuvalaistusta, yhdyskunnan järjestäytymistä ja seuraintaloa alueen yhdistyksiä varten. Seuraintaloa ei rakennettu eikä yhdyskunnalle syntynyt valtuustoa, mutta toisaalta yhdistyksen tilaisuuksissa oli paljon kulttuuriohjelmaa, kuten lausuntaa, oman kuoron laulua, yksinlaulua, esitelmiä ja voimisteluesityksiä. Pukinmäen suomalaisten toiminta hiipui ja lakkasi 1920-luvun lopulla.
Muuten oli Pukinmäen seuraelämästä suuri osa Malmin varassa, sekä suojeluskunnat että työväenyhdistykset toimivat siellä. Pukinmäkeläiset perustivat sentään oman Lotta Svärd -yhdistyksen, naisten muodostaman suojeluskunnan tukiyhdistyksen. Urheiluseuroja Pukinmäkeen perustettiin peräti kolme, ensimmäisenä Pukinmäen Naisvoimistelijat vuonna 1921, mutta sen toiminta hiipui joidenkin vuosien jälkeen. Vuonna 1924 perustettiin Voimistelu- ja Urheiluseura Ponnistajat, mutta se muutti vuonna 1928 Malmille, nimellä Malmin Ponnistajat. Nämä molemmat seurat olivat syntyneet Pukinmäen herrasväen keskuudessa, mutta alueella asui työläisiäkin. He perustivat Työväen Urheiluliitto TUL:iin kuuluneen voimistelu- ja urheiluseura Kirin, joka taas lakkautettiin kommunistilakien nojalla vuonna 1932. Kiri rakensi nykyiseen Närepuistoon tanssilavan toimintaansa rahoittamaan, mutta se purettiin seuran lakkauttamisen mukana.
Toisen maailmansodan jälkeen Pukinmäkeen perustettiin eri puolueiden ja aatteiden yhdistyksiä siinä missä muuallekin, laidasta laitaan. Malmin kansandemokraatit perustivat Pieksupolun tuntumaan Seurakallion lavan, jossa tanssittiin innokkaasti joitain vuosia, mutta 1950-luvun alkuvuosina lava hiljeni ja se purettiin aikanaan. Myös urheilutoiminta elpyi maailmansodan jälkeen, porvarilliseen Suomen Valtakunnan Urheiluliitto SVUL:iin kuulunut Pukinmäen Veto perustettiin vuonna 1947 ja samana vuonna Pukinmäen Kiri perustettiin uudestaan. Lisäksi Pukinmäessä toimi 1950-luvulla jousiammuntaseura Sagittarius, jonka tähti oli oulunkyläläinen Tapio Rautavaara.
Helsingin maalaiskunta rakensi maalaiskunnan ensimmäisen varsinaisen urheilukentän Pukinmäkeen vuosina 1931–1933. Kenttää käyttivät ahkerasti Pukinmäen ja myös Malmin sekä Oulunkylän urheiluseurat. Sotien jälkeen Viipurista Helsinkiin evakoitunut Pk 35 pelasi siellä kotiottelunsa vuoteen 2008 asti. Kentän kunnossapidosta ja talvella jäädyttämisestä vastasivat sotien jälkeen Kiri ja Veto, ja ne järjestivät talvella myös rusettiluisteluja kentällä. Kenttien pohjoispuolelle rakennettiin uusi yleisurheilukenttä vuonna 1990.
Pukinmäen palokunta
Pukinmäelle perustettiin ensimmäinen palokunta jo vuonna 1910, kun Malmin vapaapalokuntaan perustettiin 2. sammutuskomppania, Boxbackan komppania. Seuraavana vuonna tämä komppania päätettiin kuitenkin lakkauttaa ja vuonna 1912 aloitti Pukinmäen oma palokunta toimintansa. Malmin ja Pukinmäen palokunta-aktiivien välillä oli ilmeisesti ristiriitoja, ja luultavasti niiden takia Pukinmäen palokunta toimi epävirallisesti, ilman asianomaisia ilmoituksia viranomaisille. Aluksi VPK sai kalustovajan Boxbackan kartanon vanhasta talousrakennuksesta, jonka seinässä ovat vieläkin kirjaimet FBK.
Maailmansodan sytyttyä Pukinmäen palokuntatoiminta hiipui, mutta vuoden 1917 alussa Pukinmäen vapaapalokunta perustettiin uudestaan. Vuonna 1927 kalusto siirrettiin Boxbackan aseman vieressä olleeseen vanhaan puintilatoon. Samoihin aikoihin alettiin suunnitella uuttaa palokunnantaloa, ja lopulta vuonna 1933 valmistui nykyiselle Eskolankujalle uusi kalustovaja. Vajan ympärille rakennettiin muutamana seuraavana vuonna lisää tiloja, muun muassa ravintolatila ja tanssilava varainhankintaa eli huvitilaisuuksia varten.
Toisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1948, aloitettiin taas laajennustyöt ja vuonna 1952 palokunnantalossa oli mm. letkutorni ja entistä paremmat tilat kalustolle. Nyt saatettiin myös talon tiloja vuokrata muille Pukinmäen seuroille. Tanssitkin siirtyivät sisälle suureen saliin, ja vanhaa tanssilavaa käytettiin enää palokunnan kesäjuhlissa 1950-luvulle asti.
Pukinmäen koulut
Pukinmäen ensimmäinen koulu oli siis paikallisen rouvasväenyhdistyksen perustama ruotsinkielinen kansakoulu. Se toimi Pukinmäen kartanossa jonkin aikaa 1910-luvulla.
Samoihin aikoihin pohdittiin kouluhallituksessa kansakoulujen kehittämistä komiteassa, jonka puheenjohtajana toimi muuan Mikael Soininen. Soinisen johdolla vuokrattiin Lundellin huvila Pukinmäestä, nykyisen Mikael Soinisen tien varrelta, ja suomenkielinen kokeilukansakoulu aloitti siinä toimintansa vuonna 1913. Soininen osti myöhemmin rakennuksen itselleen ja muutti siihen asumaankin. Kun Soinisesta tuli kouluhallituksen pääjohtaja, hänen täytyi muuttaa kaupunkiin, mutta koulua ja sen erilaisia kokeilutoimintoja jatkoi hänen miniänsä Aliina Soininen. Koulu toimi aina vuoteen 1954 asti.
Mikael Soininen – Pukinmäen hylätyn kokeilukoulun perintö (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Soinisen koulu kävi ajan mittaan ahtaaksi ja uutta koulua suunniteltiin 1930-luvulta lähtien. Vuonna 1942 kunta vuokrasi Sunilanmäeltä Björkåsenin huvilan, johon perustettiin uusi kunnallinen kansakoulu ja lopulta vuonna 1954 valmistui uusi Pukinmäen kansakoulu hieman pohjoisemmaksi, nykyiselle Pieksupolulle. Kun Pukinmäkeen rakennettiin paljon uutta 1970-luvulla, kävi koulu taas ahtaaksi ja vuonna 1983 koulua laajennettiin. Se ei kuitenkaan riittänyt vaan täytyi turvautua parakkikouluihin tai viipalekouluihin, joita oli myös Immolantiellä Tapaninvainion puolella.
Kumpulaan oli perustettu viisiluokkainen yhteiskoulu vuonna 1965, mutta se muutti jo vuonna 1968 Pukinmäkeen, ja siellä sille valmistui vuonna 1972 väliaikainen viipalekoulurakennus Kenttäkujalle. Kun peruskoulu-uudistus alkoi, Pukinmäen yhteiskoulu luovutti itsensä kaupungille ja siitä tuli Pukinmäen yläaste. Vuonna 1985 koululle valmistui uusi, laajempi rakennus. Vuonna 2000 koulurakennukseen liitettiin kirjasto ja Helsingin työväenopiston toimipiste, ja rakennuksesta tuli nyt Pukinmäki-talo. Ala-asteen koulu siirtyi vanhasta kansakoulusta tänne vuonna 2010, ja vanhan kansakoulun rakennukseen asettui yksityinen kristillinen koulu.
Vuonna 1997 valmistui aivan Pukinmäen viereen, oikeastaan Malmin puolelle, uusi koulurakennus, joka sai nimekseen Soinisen koulu. Vuonna 2016 Pukinmäen ja Soinisen koulut sekä Immolantien koulurakennus Tapaninvainiossa yhdistettiin Pukinmäenkaaren kouluksi ja vanhat koulut saivat uudet nimet, ne ovat nyt Kuja, Polku ja Immolantie.
Osana Helsinkiä
Vuoden 1946 suuressa kuntaliitoksessa myös Pukinmäki liitettiin Helsingin kaupunkiin. Asialla ei ensin ollut suurta merkitystä, Helsinkiin oli liitetty niin paljon uusia alueita, ettei Pukinmäelle riittänyt juuri huomiota. Kadut pysyivät hiekkateinä, vesijohtoja ja viemäreitä ei saatu ja vanhat huvilat rapistuivat hiljalleen. Huviloiden asukaskuntakin lienee vähitellen vaihtunut köyhemmäksi. Rakentaminen jatkui silti verkalleen, Pukinmäkeen rakennettiin toki rintamamiestaloja ja vuonna 1958 Karhusuontielle rakennettiin ensimmäinen kerrostalo. Se oli tosin pieni kerrostaloksi, siis kaksikerroksinen pienkerrostalo. Vuonna 1966 rakiennettiin jo muutama kolmikerroksinen, oikea kerrostalo Eskolantielle ja Jokipellontielle. Vuonna 1968 rakennettiin Pukinmäen ostoskeskus Eskolantien ja Säterintien kulmaan. Se purettiin hyvin huonokuntoisena ja jopa hieman maahan vajonneena vuonna 2007 ja tilalle rakennettiin asuinkerrostalo, jonka alakerrassa on liiketiloja.
Pukinmäen liikenneyhteydet parantuivat pikkuhiljaa. Tietä nykyiseltä Vanhalta Helsingintieltä Pukinmäen kautta Oulunkylään parannettiin ja vanha Ryssänsilta korvattiin teräsbetonisillalla vuonna 1960. Pitäjänmäeltä alettiin 1950-luvulla rakentaa tietä kohti itää, ja vuonna 1965 Muurimestarintie tuli Pakilasta, vaihtoi Pukinmäessä nimeä Seppämestarintieksi ja jatkui kohti Malmin hautausmaan pohjoispäätä ja siitä edelleen itään. Vuona 1980 Muurimestarintiestä ja Seppämestarintiestä tuli lopulta nelikaistaisen Kehä I:n osia, Kehähän kulkee Espoon Keilaniemestä Pukinmäen kautta Itäkeskukseen.
Kaupunki alkoi suunnitella Pukinmäen uudistamista 1960-luvulla, mutta kaavojen laatimisessa ja hyväksymisessä meni aikaa. Lopulta uuden Pukinmäen rakentaminen pääsi alkamaan 1970-luvulla. Tiestö rakennettiin vanhan tieverkoston pohjalta, mutta uusiakin teitä rakennettiin. Kenties näkyvin uutuus oli Pukinmäenkaari, jonka ensimmäinen, Vantaanjokea myötäilevä osa valmistui 1970-luvun puoleenväliin mennessä, siitä suoraan itään johtava osuus vuosikymmenen lopulla ja lopulta sen kaakkoon Malmin kauppatiehen yhdistyvä osuus 1990-luvun alussa.
Uuden Pukinmäen talojen rakentaminen alkoi vuonna 1974, aloituskortteli oli Madetojankujan ympärillä. Pukinmäen aseman pohjoispuolelle rakennettiin sitten kokonaan uusi kerrostaloalue. Vanhoista huviloista suurin osa purettiin, mutta muutama jäi sentään paikalleen, Säveltäjänpuiston viereen jäivät Villa Öller ja Villa Björkbacken. Jäi niitä sinne tänne muuallekin. Säveltäjä Erkki Melartinin koti kyllä purettiin, mutta hänen mukaansa nimettiin katu ja hän antoi aiheen Säveltäjänkadulle ja -puistolle ja syyn nimetä katuja muutaman muunkin säveltäjän (Armas Maasalo, Leevi Madetoja) mukaan. Kerrostaloalueen ympäriltäkin on taloja purettu, mutta uudempien omakoti- rivi- ja pienkerrostalojen seassa on edelleen vanhoja taloja.
Siirry lukemaan Erkki Melartinista(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Pukinmäen kerrostalot ovat elementtitaloja, mutta elementit on enimmäkseen verhottu punatiilillä. Eskolantieltä purettiin 2010-luvulla muutama 1970-luvun kerrostalo ja tilalle valmistui vuonna 2015 ryhmä puusta rakennettuja kerrostaloja. Radan toisella puolen Savelassa aiottiin aluksi purkaa kaikki vanhat talot ja rakentaa paikalle puisto, koska paksun savikerroksen päällä oleva alava alue jäi joskus, esimerkiksi vuonna 1966, tulvan alle. Lopulta alue päätettiin kuitenkin säilyttää asuinalueena ja sinne rakennettiin kerrostaloja. Kaikkia Savelan pientaloja ei purettu, ja uusiakin on rakennettu. Vuosien varrella sinne on rakennettu myös lisää kerrostaloja.
Pukinmäen asema siirrettiin vuonna 1982 hieman pohjoisemmaksi. Asemalaituri tuli Kehä I:n päälle, ja Pukinmäenaukion laitaan, ratapenkereen reunaan rakennettiin asemarakennus. Kolme vuotta myöhemmin Pukinmäenaukion laitaan rakennettiin myös terveyskeskus ja toimistotorni. Vuonna 2000 lipunmyynti asemalla lopetettiin ja asemarakennukseen perustettiin ravintola. Terveyskeskus muutti Malmille vuonna 2006, mutta hammashoitola sentään jäi paikalle. Koronaepidemian aikaan paikalla oli Malmin terveysaseman tilapäinen toimipiste. Aseman alikulkuun tuli Pukinmäen peruskoulun ja pihjalamäkeläisen Helsingin Uuden Yhteiskoulun oppilaiden tekemä seinämaalaus vuonna 2012.
Kehä I:n eteläpuolelle, sen ja Pukinmäen kartanon väliin nousi 1980-luvun lopun jälkeen toimistoja Kehän varteen ja asuintaloja niiden ja radan väliin. Kehän, Käskynhaltijantien ja Vantaanjoen väliin rakennettiin uusia asuintaloja 2010-luvun lopulla. Sinne oli rakennettu tiloja yrityksille jo aiemmin, ja toki Johanssonin puutarhaliike on aina vain paikallaan Käskynhaltijantien varressa.
Tätä kirjoitettaessa, vuonna 2025, Pukinmäen ja Vantaanjoen väliin suunnitellaan lisää kerrostaloja. Paikka on enimmäkseen peltoa, joten sikäli rakentaminen sopii Puksun kaupunkimiljööseen. Kuten aina, myös epäilyksiä esiintyy uudisrakennusten sopivuudesta maisemaan. Yleensä ottaenhan epäilykset ovat joskus aiheellisia, joskus eivät. Saa nähdä, miten hyvin rakentajat onnistuvat tällä kertaa.
Lähteitä
Toni Korhonen: Pukinmäen VPK. 90 vuotta palokuntatoimintaa Pukinmäellä 1912–2002. Pukinmäen VPK ry, Helsinki 2002.
Pohjanpalo, Olli: Aateliset ja aatelittomat vuorottelivat Pukinmäen kartanon omistajina. Helsingin Sanomat 12.10.1998.
Pukinmäki-seuran nettisivut. (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Rekola, Lasse & Tuomisto, Tero: Pukinmäki. Aikoja ja ihmisiä. Pukinmäki-seura – Bocksbacka-sällskapet ry., Helsinki 1995. Pukinmäki-seura – Bocksbacka-sällskapet ry, Helsinki 1997.
Rekola, Lasse & Tuomisto, Tero: Pukinmäen kouluja ja koululaisia. Pukinjuuri I.
Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Tarinamme. Sivustolla Weiste 100 vuotta.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Tuomisto, Tero: Kartano ja sen kaupunginosa. Pukinjuuri III. Pukinmäki-seura – Bocksbacka-sällskapet ry, Helsinki 2022.
Tuomisto, Tero: Tanssilavan luona Pukinmäessä. (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
