Kun köyhemmän väestön asuttamalle Katajanokalle alettiin 1870-luvulla rakentaa arvokkaita kivitaloja, Katajanokan varaton väestö ja sen sosiaaliset piirit siirtyivät Punavuoreen. Paul Sinebrychoffin perustama panimo oli toiminut Hietalahdessa jo 1820-luvulta lähtien, ja 1860-luvulla alueen rantaan perustettiin telakka. Kun vuosisadan lopussa Karl Fazer perusti Tehtaankadulle makeistehtaan, oli Punavuoresta muodostunut jo perinteinen työväenluokan asuinalue. Suurin osa Punavuoresta sai asemakaavan vasta 1875, sitä ennen turvekattoisia mökkejä pystytettiin ihan vapaasti.
Rauhaton Rööperi
Punavuori säilytti paikoitellen vuosikymmeniä asemansa puutalovaltaisena työväen alueena, jossa merimiehet, kalastajat, lesket, työväestö ja opiskelijat asuivat ahtaasti vuokralla. Punavuori eli Rööperi sai jo 1860-luvulla pahamaineisen luonteensa bordellien ja kapakoiden levottomana kaupunginosana. Etenkin Iso Roobertinkatu oli tunnettu lukuisista bordelleistaan. Myös alkoholiin ja sotien jälkeen huumausaineisiin liittyvät sosiaaliset ongelmat näkyivät alueen katukuvassa.
Mikael Antipoff -nimisen rakennuskeinottelija vuokrakasarmit olivat pahamaineisia ja poliisin hyvin tuntemia. Suurin niistä sijaitsi Pelikaanin korttelissa. Naapuruston helpotukseksi kaupunki lunasti Antipoffin kiinteistöt ja antoi purkaa ne. Lue lisää aiheesta: Antipoffin talo – Rööperin ruusujen kohuttu koti(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Koulumamselleja ja kirjailijoita
Aikakauslehdistö kirjoitti 1950- ja 60-luvuilla ahkeraan tahtiin reportaaseja Rööperin pimeistä ja vaarallisista kaduista. Sensaationhakuisissa jutuissaan lehdistö nosti Pursimiehen- ja Albertinkadun kulmassa sijainneen kodittomien yömajan ”Nubbiksen” symboliksi, joka kuvasti alueen retuperäisyyttä. Lehdistön kuva Punavuoresta ei kuitenkaan ollut koko totuus vaan alue oli monipuolisempi sosiaaliselta koostumukseltaan. Jo 1800-luvun lopulla suurin osa asukkaista edusti keskiluokkaisia käsityöläisten ja pikkuporvarien ammatteja. Punavuoressa toimi useita yksityisiä kouluja, joista mamselli Skogbergin perustama oli Helsingin vanhimpia.
Punavuoressa on myös asunut tulevia merkkihenkilöitä, kuten Johan Ludvig Runeberg ja Uno Cygnaeus, jotka olivat kämppäkavereita osoitteessa Iso Roobertinkatu 17. Vieraillessaan heidän luonaan Johan Vilhelm Snellman toi mukanaan oman tuolin, sillä herroilla oli niukanlaisesti kalusteita. Runoilija Uuno Kailas puolestaan majaili osoitteessa Iso Roobertinkatu 20–22. Kielentutkija, senaattori ja runoilija Arvid Genetz (Arvi Jännes) asui osoitteessa Punavuorenkatu 5. Kuuluisa runoilija Saima Harmaja oli hänen lapsenlapsensa.
Suomen vanhimpiin ja suurimpiin kustantamoihin kuuluva Otava (per. 1890) on toiminut Uudenmaankadulla vuodesta 1906. Sen ovista on kulkenut moni kuuluisa kirjailija, kuten Eino Leino ja Maria Jotuni.
Puutalot häviävät ja väki vaihtuu
Monien vanhojen helsinkiläisten työläiskaupunginosien tavoin myös Punavuori menetti viimeistään 1960-luvun rakennusvaiheessa vanhan matalan puutaloilmeensä. Samalla monet purettavien talojen köyhistä asukkaista joutuivat muuttamaan kaupungin rakennuttamiin vuokra-asuntoihin kantakaupungin ulkopuolelle.
Autoja ja elementtitaloja
1960- ja 1970-luvuilla riehunut purkamisvimma ei rajoittunut ainoastaan puutaloihin, sillä sen kohteeksi joutui myös moni jykevä kivitalo. Kaupunkia suunniteltiin pitkälti autoilun ehdoilla, mikä johti viihtyisyyttä heikentäviin ratkaisuihin. Uudenmaankatu päättyi ennen Sinebrychoffin puiston pohjoisreunaan. Vuonna 1934 otettiin käyttöön Mallaskatu, joka johti Hietalahden rannasta Perämiehenkadulle. Mallaskadun jatkeeksi rakennettiin Sinebrychoffin puiston alle tunneli, joka yhdisti Uudenmaankadun Hietalahden rantaan vuonna 1969.
Hampuuseista hipstereihin
Kuten Kallion seutu hiukan myöhemmin, myös Punavuori koki 1900-luvun lopulla ns. gentrifikaation eli keskiluokkaistumisen. Entinen työväenluokan alue sai 1980-luvulta lähtien asukkaikseen luovan alan ammattilaisia, joiden perässä alueelle asettuivat myös varakkaammat urbaanit kaupunkilaiset. Uusien asukkaiden myötä alueen asuntojen hinnat nousivat nopeasti köyhemmän väestön ulottumattomiin. 2000-luvun vaihteessa entinen ”punaisten lyhtyjen” Iso Roobertinkatu ympäristöineen oli nuorten helsinkiläisten suosima alue lukuisine kahviloineen, baareineen, yökerhoineen ja second hand -liikkeineen.
Punavuoressa on kolme puistoaluetta: pieni Telakkapuistikko, Tehtaanpuisto ja Sinebrychoffin puisto.
Lue lisää: Sinebrychoffin puisto(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Katso myös
Ote Arvo Turtiaisen runosta "Jäähyväiset lapsuuteni Rööperille"(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Uuden polven rööperiläinen Kalle Laine Arvi Lindin haastattelussa(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Lue myös
Punavuoren pornokuningas Tom Sjöberg körötti jenkkiautoilla 19 vuotta ennen kuin hankki ajokortin – ”Säästin viimeisen Cadillacin tyttärelleni”(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Tehtaanpuisto
Lähteet
Helsingin karttapalvelu
Herranen, Timo: ”Kaupunkisuunnittelu ja asuminen”. Teoksessa Helsingin historia vuodesta 1945. Osa 1. Helsingin kaupunki 1997.
Klinge, Matti: Pääkaupunki. Helsinki ja Suomen valtio 1808–1863. Helsingin kaupunki & Otava 2012.
Ollila, Kaija & Toppari, Kirsti: Puhvelista Punatulkkuun. Sanoma 1981.
Pulma, Panu: ”Kasvun katveessa”. Helsingin historia vuodesta 1945. Osa 2. Helsingin kaupunki 2000.
Åström, Anna-Maria: ”Julkiset ympäristöt ja urbaani elämäntapa”. Teoksessa Helsingin kaupungin historia vuodesta 1945. Osa 5. Helsingin kaupunki & SKS 2016.
