Kånalan kylä
Konalan eli Kånalan kylä on ollut olemassa ties kuinka kauan. Kylä sijaitsi Espoon Mäkkylän kylän itäpuolella ja Talin länsipuolella. Sen eteläpuolella kulki maantie Helsingistä kohti Turkua. Turun tiestä haarautui tie kohti Nurmijärveä, ja tästä tiestä taas haarautui tie kohti Hämeenkylää. Nykyään vanha Turuntie on nimeltään Pitäjänmäentie, Nurmijärven tie on Konalantie ja Hämeenkylään vie Vanha Hämeenkyläntie. Kylän talot olivat nykyisten Konalantien ja Kehä I:n ympärillä, osa nykyisen Pitäjänmäen, osa nykyisen Konalan alueella.
Ensimmäiset tiedot Kånalan kylästä ovat vuodelta 1540, jolloin siellä asuivat Simeon Jönsson, Nils Jönsson, Erik Olsson ja Pelle Pärsson. Seuraavan vuosisadan vaiheessa helsinkiläinen raatimies Jacob Småpeper omisti jonkin aikaa maita Kånalassa. Vuosina 1614–1680 kylä oli ensin Munkkiniemen kartanonherra Gerd Skytten ja sitten hänen leskensä alaisuudessa mutta palasi sitten talonpoikien haltuun. Skytten jälkeen Konalassa oli kolme tilaa, Rosas, Skyttas ja Bertas.
Rosas siirtyi isossajaossa nykyisen Pitäjänmäen alueelta nykyisen Konalan alueelle Vuorikummunpolulle. Vuonna 1769 sen omisti muuan Matts Andersson. Hänen jälkeläisensä ovat siitä lähtien hallinneet Rosaksen tilaa ja sitten siitä jäljelle jäänyttä Lillstu-nimistä tilaa. Siellä harjoitettiin maataloutta 1970-luvulle asti. Tilan päärakennus on edelleen pystyssä, hieman piilossa kerrostalojen keskellä, lähellä kulkee Vähäntuvantie eli Lillstugavägen. Ruosilantie eli Rosasvägen on Vihdintien toisella puolella, se on pitkä katu teollisuusalueella.
Rosasin tilasta erotettiin vuonna 1761 Kolsarin tila nykyisen Kolsarintien tienoilla. Se päätyi vuonna 1837 Munkkiniemen kartanon ja Anders Edvard Ramsayn omistukseen, siitä tuli siis Munkkiniemen kartanon ulkotila. Kun Eversti Edvard Alexander Ramsay ja hänen rouvansa Isabella myivät Munkkiniemen kartanon vuonna 1910, he pitivät kuitenkin Kolsarin tilan, jonne he olivat rakentaneet uuden päärakennuksen ja muitakin tiloja. He asettuivat sinne asumaan ja osallistuivat aktiivisesti Konalan kylän ja Pitäjänmäen yhdyskunnan rientoihin. He palstoittivat osan omistamistaan maista huvilatonteiksi.
Edvard Ramsay kuoli vuonna 1915. Isabella Ramsay muutti vuonna 1953 Pitäjänmäelle, nykyisen Henrikintien alkuun ja asui siinä kuolemaansa asti vuonna 1955. Kolsarin tila oli tilanhoitajien hoidettavana 1960-luvun alkuvuosiin asti, jolloin Ramsayt myivät tilan ja sen rakennukset purettiin.
Skyttasin tila oli nykyisten Konalantien ja Piispantien välissä. Aika ajoin tila oli jaettuna kahtia ja Munkkiniemen kartanonisäntä Carl Mattheiszen omisti toisen puolen 1700-luvulla. Myöhemmin tila pysyi talonpoikaisomistuksessa. Se oli viimeksi Åbergin perheen hallussa, kunnes perhe myi sen pois vuonna 1975. Tilan kaikki rakennukset purettiin seuraavana vuonna.
Skyttaksesta lohkaistiin 1900-luvun alkupuolella Bergkullan tila, joka sijaitsi Skyttasin ja Konalantien välissä. Konalassa on Vuorikummuntie ja -polku eli Bergkullavägen ja -stigen. Kyttäläntie, Skyttasvägen, on siitä reilusti pohjoiseen.
Bertas sijaitsi nykyisen Piispantien länsipuolella Pitäjänmäen pohjoislaidalla. Se oli talonpoikien omistuksessa vuosisadasta toiseen. Vuonna 1927 se myytiin eräälle liikemiehelle, joka joutui vuorostaan vaikeuksiin. Lopulta Bertas myytiin pakkohuutokaupalla läheisen Bergkullan tilan isännälle. Tila liitettiin Bergkullaan ja sen päärakennus paloi vuonna 1931.
Osaksi uutta Pitäjänmäkeä
Uusi rautatie Helsingistä Turkuun valmistui Kånalan kylän eteläreunalle vuonna 1903 ja kylänrajan lähelle perustettiin uusi Sockenbackan asema. Uutta asustusta alkoi nopeasti syntyä sekä Talin että Konalan puolelle, aseman lähelle ja maanteiden varteen. Vuonna 1908 aseman ympärille oli syntynyt niin paljon asutusta, että siitä muodostettiin uusi Sockenbackan eli Pitäjänmäen yhdyskunta. Pitäjänmäen asutus rajoittui lähes kokonaan Konalan kylän halki kulkevan laakson eteläpuolelle, sen laakson, johon sittemmin rakennettiin Kehä 1. Tässä rajoitutaan nykyiseen Konalaan laakson ja kehätien pohjoispuolelle. Kehän eteläpuolista Pitäjänmäkeä käsitellään omassa artikkelissaan.
Maailmansota ja Konala
Ensimmäinen maailmansota vaikutti Kånalan oloihin lähinnä siten, että Helsingin ympärille rakennettiin linnoitusten ketju. Konalassa linnoitteitta rakennettiin kolmelle mäelle, Riihipellontien tienoille, Vuorikummuntien ympärille ja Äestäjäntien ympärille. Näistä linnoitteista suurin osa on jäänyt talojen ja teiden alle, mutta Tähkätien lähellä on säilynyt hieman taisteluhautaa ja Kyntäjäntien ja Äestäjäntien ympärillä enemmänkin.
Venäläiset rakensivat talvella 1915–1916 Pitäjänmäen kenttäradan kuljettaakseen tukkeja Pietariin rakennuksia ja linnoitustöitä varten. Se alkoi Munkkiniemestä ja kulki nykyisen Munkkivuoren länsireunaa ja siitä Strömbergin tehtaiden ja Pitäjänmäen aseman välimaille, josta lähti pistoraide Pitäjänmäen asemalle. Siitä rata kulki nykyisten Pitäjänmäentien ja Konalantien vierustaa pohjoiseen, hieman myöhemmin se kulki nykyisen Marttilan kautta Vihdintien luokse. Siitä rata jatkui nykyisen Hankasuontien linjaa pitkin Honkasuon tienoille ja Kaivokselaan. Liikenne radalla loppui helmikuun vallankumoukseen vuonna 1917, ja vuonna 1919 se purettiin.
Suomessa syttyi sisällissota tammikuussa 1918. Sodan loppuvaiheessa valkoisten avuksi tulleet saksalaiset etenivät lännestä kahta tietä, Turuntietä ja Hämeenkyläntietä. Punaiset olivat asemissa Konalanvuoren linnoitteissa nykyisen Riihipellontien luona, mutta lyhyen taistelun jälkeen he perääntyivät Pitäjänmäelle, josta he perääntyivät edelleen itään.
Omakotialueita länsireunalle
Maailmansotien välisenä aikana nykyisen Konalan alue oli edelleen maaseutua, Kolsarin ja Rosasin maatilat jatkoivat toimintaansa. Vuonna 1918 rakennettiin lukuisia huviloita nykyisen Kyntäjäntien varteen, ja pian omakotitaloja syntyi myös nykyisten Vanhan Hämeenkyläntien ja Metsänvartijanpolun varteen.
Vuonna 1946 Helsinkiin liitettiin melkoinen osa Helsingin pitäjästä, muiden muassa Pitäjänmäen yhdyskunta eli Talin ja Konalan kylät. Konalassa muutos alkoi pian. Vanhan Hämeenkyläntien molemmin puolin alettiin jakaa tontteja rintamamiehille, jotka alkoivat rakentaa itselleen taloja. Ensimmäiset rakennettiin jo vuonna 1948 ja 1950-luvulla rakennettiin runsaasti lisää. Rintamamiestaloja rakennettiin myös Aittatielle, Sotilaspellontielle ja Sänkitielle.
Vanhan Hämeenkyläntien tienoille rakennettiin vielä muutama talo 1960-luvulla, ja sitten alue saikin olla rauhassa rakentajilta. Jälleenrakennuskauden säilynyt miljöö suojeltiin asemakaavalla vuonna 2007. Muutama puinen Helsinki-pientalo rakennettiin alueelle vuonna 2012, sopivathan ne harjakattoisina taloina maisemaan aika hyvin.
Hieman pohjoisemmaksi, Kakshuhdantien varteen, alkoi nousta omakotialue vuodesta 1961 lähtien. Sinne on rakennettu aina 2000-luvulle asti.
Konalan pohjoisosaan rakennettiin Riukuharjun alue vuosina 1978–1980. Alue rakennettiin kolmena suurena asunto-osakeyhtiönä, ja myöhemmin sinne on rakennettu jonkin verran lisää. Alueelle perustettiin oma asukasyhdistys, jonka toiminta on ollut varsin vilkasta erilaisine kerhoineen ja muine toimintoineen.
Metsänvartijanpolun viereen rakennettiin Hilatien alue vuosina 1981–1982. Erilaiset rahoitusmuodot ja erilaiset tilaratkaisut saivat kadulle päin yhtenäisen ulkomuodon. Asukkaat tekivät tiivistä yhteistyötä rakentamisvaiheessa ja myös pitkään sen jälkeenkin, myöhemmin tosin toiminta hiljeni.
Aivan pohjoisimpaan Konalaan rakennettiin Lehtovuoren alue vuosina 2003–2006. Alueella on enimmäkseen pieniä puutaloja, aivan pohjoisimmassa kärjessä on muutama kerrostalo. Myös siellä asukkaiden yhteistoiminta on ollut vilkasta.
Konalan kohdalla Helsingin ja Espoon raja ei ole järin näkyvä. Kyntäjäntie jatkuu Espoon puolelle Sotaorvontien nimisenä, ja sen varrelle rakennettiin jo 1950-luvulla. Siitä pohjoiseen rajan toisella puolen oli vain peltoa ja Lövkullan tila, kunnes sinne rakennettiin Painiityn alue 2010-luvulla. Metsänvartijanpolku on vanhastaan kulkenut kaupungin rajalla, nyt sen toinenkin puoli on ihan kaupunkimainen. Siitä pohjoiseen oli taas pelkkää metsää, kunnes sinne rakennettiin Uusmäen alue 1950-luvulla. Konalasta katsoen Vitsastien pohjoispuolella ei edelleenkään ollut Espoon puolella muuta kuin metsää, kunnes 2010-luvulla Vanhan Hämeenkyläntien ja Helsingin rajan väliin on rakennettu sinnekin. Lehtovuoren takana on Espoon puolella vielä metsää.
Pitäjänmäen ja Konalan rajalla
Konalan ja Pitäjänmäen rajamaille valmistui vuonna 1955 siirtolapuutarha. Sitä ylläpiti Konalan Kesäsiirtola Oy, ja sitä kutsuttiin milloin Konalan, milloin Reimarlan siirtolapuutarhaksi. Siirtolapuutarhasta tuli heti hyvin suosittu ja sodanjälkeisessä tilanteessa sinne asettui paljon ihmisiä asumaan peräti ympärivuotisesti.
Vuonna 1973 kaupunki alkoi häätää luvattomia asukkaita pois, vaihtelevalla menestyksellä. Kun sitten alettiin rakentaa Kehä 1:tä, suurin osa siirtolapuutarhaa purettiin. Kun tie oli vuonna 1981 valmis, jäi jäljelle vielä muutama mökki, joissa asui varsin epämääräistä väkeä. Nämä laittoman viinanmyynnin ja runsaan viinanjuonnin leimaamat mökit purettiin vuonna 1983.
Kun Konalan kaupunginosa virallisesti määriteltiin vuonna 1959, sen etelärajaksi muodostui luontevasti Bertasin ja Skyttasin pohjoispuolella ollut laakso, jonka pohjalla virtasi pieni puro. Kun Konalantietä kunnostettiin vuonna 1969, purolaakson yli rakennettiin komea silta. Sen tarkoituksena ei suinkaan ollut ylittää tuota piskuista puroa, vaan mahdollistaa uuden kehäväylän rakentaminen Pitäjänmäen ja Konalan välistä. Sillan tarkoitus toteutui, kun Kehä 1:n viimeinen jakso Turunväylältä Hämeenlinnanväylälle valmistui vuonna 1981. Nyt siis nelikaistainen Muurimestarintie kulkee Kehä 1:n osana sillan ali ja erottaa selvästi Konalan Pitäjänmäestä.
Konalan pääkaduksi muodostui heti vanha Nurmijärventie, joka kulki useammalla nimellä Konalan halki. Se oikaistiin 1960-luvun lopulla niin, että Konalantie kulkee Pitäjänmäeltä Vihdintielle loivasti kaarrellen ja vanhasta tiestä ovat jäljellä pätkät Kylväjäntietä, Tähkätietä ja Kolsarintietä sekä Kyttäläntie.
Kerrostaloja keskelle
Konalaan ryhdyttiin rakentamaan toki myös kerrostaloja. Talot rakennettiin moderneimman lähiörakentamisen periaatteiden mukaisesti väljästi ja maaston muotoja myötäillen. Konala kuitenkin poikkeaa sikäli monista muista lähiöistä, että sitä ei rakennettu kerralla valmiiksi, vaan osapuilleen kymmenen vuoden aikana lähiö sai hahmonsa, jota sitten on myöhemmin täydennetty aina kulloisenkin ajan mukaan.
Ensimmäiset kerrostalot valmistuivat Aittatielle vuonna 1959. Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1962 rakennettiin niiden pohjoispuolelle Käärtipolun ja Riihipellontien talot. Hilapellontielle rakennettiin ensin vuosina 1969 ja 1970, sitten lisää vuonna 1985 ja vielä vuonna 1994, joten siellä on hyvä pätkä suomalaisen rakentamisen historiaa rivissä. Riihipellontien ja Hilapellontien väliin tuli ensin teollisuutta ja varastoja, mutta ne siirtyivät muualle 2020-luvun alussa ja nyt on Konalankujan ympärille rakennettu asuntoja.
Konalantien itäpuolella oli Kolsarintien länsipään varteen rakennettu muutama omakotitalo 1950-luvulla. Vuonna 1963 alettiin rakentaa Kolsarintien ja Vähäntuvantien varrelle kerrostaloja. Rakentaminen eteni pitkin molempia katuja ja myös Kolsarinkujaa sekä Vuorikummuntietä, ja vuoteen 1971 mennessä alue alkoi olla aika valmis. Tähkätien ja Konalantien väliin valmistui myös muutama rivitalo vuonna 1971.
Riihipellontien talojen viereen valmistui vuonna 1961 pieni Konalanvuoren ostoskeskus. Se on siitä erikoinen ostoskeskus, että sen omistaa viereinen taloyhtiö. Konalaan rakennettiin toinenkin ostoskeskus Kolsarintien itäpäähän vuonna 1963. Sen kaupankäynti kuitenkin hiljeni, ja se purettiin vuonna 2008. Vanhan ostoskeskuksen paikalle rakennettiin muutamaa vuotta myöhemmin asuintaloja.
Hartwallin tehtaat olivat kauan Konalantien itäpuolella. Kun ne olivat muuttaneet muualle vuonna 2003, tehdasrakennukset purettiin. Paikalle rakennettiin 2010-luvun alussa Wallinmaan asuntoalue Victor Hartwallin polun ja Kyttäläntien väliin. Hartwallin tehtaiden suuri ja komea varastorakennus sentään säästettiin. Siitä tuli nyt kauppakeskus Ristikko, ja sen ensimmäinen kerros avattiin vuonna 2009. Lisää liiketilaa on avattu vuosien mittaan ylemmistä kerroksista.
Koulu ja kirkko
Konalan lapset kävivät vanhastaan Pitäjänmäessä koulua. Kun Konalaan rakennettiin 1960-luvulla uusia kerrostaloja, syntyi pian tarve uudelle koululle. Vuonna 1967 rakennettiinkin väliaikainen parakkikoulu Riihipellonkujalle. Konala sai vihdoin viimein kunnollisen oman koulun vuonna 1981, kun Riihipellonkujalle valmistui uusi peruskoulun ala-aste. Kuinka ollakaan, uusi koulu osoittautui ahtaaksi ja vuonna 1990 Hilatielle valmistui toinen koulurakennus, jossa toimivat kaksi alinta luokkaa. Vaan Hilatien kouluun ilmaantuikin kosteusvaurioita ja hometta, jolloin se piti sulkea vuonna 2012 ja lopulta purkaa vuonna 2019. Uudet tilat saatiin vuonna 2021, ja Konalan alkuopetus toimii edelleen Hilatiellä.
Konala siirtyi Helsingin pitäjän seurakunnasta Huopalahden seurakuntaan vuonna 1936. Pitäjänmäen seurakunta itsenäistyi Huopalahden seurakunnasta vuonna 1966 ja Konala kuuluu siihen. Konala sai oman kirkkonsa Vanhan Hämeenkyläntien ja Konalantien kulmaukseen vuonna 1973. Vuonna 2016 se myytiin pois ja vuonna 2018 siinä avattiin päiväkoti.
Limonaditehdas ja sen jälkeinen elämä
Filosofian tohtori ja kemisti Victor Hartwall oli alkanut valmistaa kivennäisvesiä vuonna 1831 ja perusti vuonna 1936 kivennäisvesitehtaan Senaatintorin kulmalle, Sederholmin taloon. Ajan mittaan Hartwalla alkoi ensimmäisenä Suomessa myydä limonade gazeuseja eli limonadeja ja muita virvoitusjuomia. Vuonna 1889 tehdas muutti väljempiin tiloihin Vladimirinkadulle, siis nykyiselle Kalevankadulle. Juomien menestys jatkui, vuonna 1919 markkinoille tuli Pommac, vuonna 1949 Jaffa ja vuonna 1952 Hartwallin Gin Long Drink, ensimmäinen lonkero.
Vuonna 1962 Kalevankadunkin tilat olivat käyneet ahtaiksi ja Hartwall perusti uuden tehtaan Konalaan, Ajomiehentielle. Siellä valmistettiin juomia, tosin suuri tulipalo vuonna 1992 häiritsi hetken aikaa tuotantoa. Konalan tilat kävivät aikanaan ahtaiksi nekin, ja vuonna 2003 Hartwallin tehtaat muuttivat Lahteen. Hartwallin pääkonttori muutti seuraavana vuonna vähän lähemmäksi, Pitäjänmäelle. Tehtaiden paikalla on nyt asuinkortteli ja kauppakeskus.
Hartwallin tehtaiden pohjoispuolelle syntyi myös teollisuusalue. Konalantien länsipuolelle, Konalankujalle asettui yrityksiä 1970-luvulla, ja sähkö- ja LVI-alan tukkuliike Onninen piti siellä pitkään varastojaan. Konalankujan yritykset muuttivat pois viimeistään 2020-luvulla ja nyt paikalla on asuntoja. Konalantien itäpuolella oli muiden muassa tietoliikenneyritys Teletekno 1990-luvun lopulla. Myöhemmin Onninen osti sen ja toimii siis edelleen alueella. Konalassa kun ollaan, on alueella toki myös autokorjaamoja ja muita autoihin liittyviä liikkeitä.
Itäreunalle teollisuutta ja palveluita
Vanhastaanhan Vihdin suuntaan mentiin nykyistä Konalantietä pitkin. Mutta sitten Konalan itäreunalle valmistui uusi Vihdintie vuonna 1952. Porintieksi sitä myös kutsuttiin, sillä se oli 1970-luvulle asti myös valtatie 2 Poriin. Sitten liikenne Poriin ohjattiin menemään Turunväylää pitkin Vihtiin ja siitä kohti Satakuntaa.
Uuden Vihdintien varteen alkoi aika pian asettua teollisuutta, varastoja ja muita liikerakennuksia. Alueelle alkoi hahmottua teollisuusalue. Teollisuusalueen kasvaessa Vihdintien itäpuolelle Malminkartanontien pohjoispuolelle rakennettiin 1960-luvulla Hankasuontie ja eteläpuolelle Ruosilantie 1970-luvulla. Vihdintien länsipuolelle rakennettiin 1960-luvun lopulla samansuuntainen Ristipellontie.
Ensimmäisenä Konalaan asettui Matti Janhusen kevytbetonitehdas Vihdintien itäpuolelle heti vuonna 1952. Lisää tehtaita ja muita yrityksiä tuli pian perässä, esimerkiksi Elovuoren rakennusyhtiö. Aulis Horkka perusti Helsingin Autokorihuollon vuonna 1956 sekä kuljetusliike Ralennon Ristipellontielle. Sinne asettui muitakin. Sähkö-Aron alaa oli sähköurakointi, mutta tietoa Näppärä-nimisen yhtiön toimialasta on nykyään jo vaikeaa löytää. Ruotsalainen hitsausliike Esab perusti vuonna 1953 varastonsa nykyisen Malminkartanonkujan paikkeille, ja LVI-liike Termo Oy asettui alueelle vuonna 1957. Myöhemmin Onninen osti Termon. Vuonna 1960 Konalaan tulivat muiden muassa Yhteiskirjapaino ja teollisuuden raaka-aineita välittävä Bang & Co. Muita alueella toimineita yrityksiä olivat Lainatekstiili Oy ja Uusi Pesula Oy.
Autokeskus muutti vuonna 1965 Vuorikadulta Konalaan ja on vuosikymmenten mittaan vain laajentunut. Scania tuli Konalaan Pitäjänmäeltä vuonna 1970 ja muutti vuonna 2025 Vantaalle. Oy Suomen Autoteollisuus Ab myi ja huolsi kuorma-autoja Ristipellontien pohjoispäässä, myöhemmin nimillä Sisu-Auto ja Hansa-Auto, vuodesta 1975 aina 2000-luvun alkuun. Myöhemmin samalle paikalle asettui autotarvikkeiden ja vähän muunkin tavaran vähittäiskauppa Motonet.
Vuonna 1971 perusti lääketehdas, sittemmin lääketukku Tamro pääkonttorinsa ja laitoksensa suunnilleen Janhusen tehtaan vanhalle paikalle. Vuonna 1991 Tamro muutti muutaman kilometrin päähän Vantaalle, avarampiin tiloihin. Aivan toisella alalla toimi televisio-ohjelmia ja elokuvia tehnyt Pertti ”Spede” Pasanen, jonka studiot sijaitsivat Ruosilantiellä. Samoissa tiloissa ja naapureissa on erilaisia studioita edelleenkin. Malminkartanontien alkuun on syntynyt vähittäiskauppakompleksi, nimenään komeasti Konalan Portti ja lähistöllä on myös valtava bändien harjoituskämppäkeskus sekä harjoitusjäähalli. Nykyään siellä on useampikin studio. Vuosien mittaan on teollisuus kadonnut alueelta, ja tilalle on tullut todellakin kaikenlaista muuta liiketoimintaa.
Ruosilantien eteläpäässä on Ruosilankuja. Koska Konalan yritysalueella oli paljon pelastustehtäviä, sinne perustettiin pieni pelastusasema vuonna 2020. Kun Kehä 1 rakennettiin, jäi sen eteläpuolelle Ristipellontien eteläisin pää ja teollisuusalue sen ympärillä. Kadun nimeksi annettiin Muonamiehenkatu ja nykyään se tekee täyden lenkin, ilman tieyhteyttä Pitäjänmäkeen tai Konalaan, ainoastaan Vihdintielle. Koska Ruosilankujan pelastusaseman kapasiteetti ei riittänyt, se lakkautettiin ja Muonamiehentielle perustettiin Konalan pelastusasema vuonna 2023.
Lähteitä
Juuremme. Sivustossa Tamro.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Konala. Sivustossa kaupunginosat.fi.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kuisma, Markku: Helsingin pitäjän historia II. Vanhan Helsingin synnystä isoonvihaan 1550–1713. Vantaan kaupunki, Vantaa 1990.
Kuisma, Markku: Helsingin pitäjän historia III. Isostavihasta maalaiskunnan syntyyn 1713–1865. Vantaan kaupunki, Vantaa 1991.
Konala kotiseutuna.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kotikaupunkipolku. Konala-Seuran sivustossa.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Yritys- ja pörssihistoriaa.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Ramsay nr 215. Sivustossa Adelswapen-Wiki.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Sisu Auto, Helsinki. Sivustossa Aikamatkaaja.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Tonttikartta. (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Tuominen, Leena-Maija: Pitäjänmäki Muistelee.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
