Keisari Aleksanteri II uudisti Venäjän valtakuntaa ja Suomea monin tavoin 1800-luvun puolivälin jälkeen. Yksi tärkeimmistä keisarin hankkeista oli panostaminen rautateihin. Suomen suuriruhtinaskunnassakin rahti kulki edelleen lähinnä vesiteitse ja ihmiset kärrykyydein. Suomessa ryhdyttiin siirtymään kohti höyryvoimaa ja rautateitä vuodesta 1857 alkaen, kun maan ensimmäinen rautatieyhteys päätettiin rakentaa Helsingistä Hämeenlinnaan.
Varsinaisen radan latomisen lisäksi ratahanke johti valtaviin rakennusurakoihin myös pääkaupungissa. Helsingin rautatieasema oli suunniteltu sijoitettavaksi täytetylle mutta edelleen märälle Kluuvinlahdelle, jonne jouduttiin kuljettamaan valtavia määriä hiekkaa. Alun perin radan suunniteltiin kulkevan Läntisen Viertotien eli nykyisen Mannerheimintien vierustaa, mutta silloin se olisi jättänyt alleen Hakasalmen huvilan, jota asutti aikakauden merkittävä seurapiirivaikuttaja Aurora Karamzin. Vetisestä Kluuvin alueesta muodostui 1860-luvulta lähtien pääkaupungin liikenteen keskipiste, ja asutus alkoi levitä kohti Töölöä.
Helsingin ja Hämeenlinnan välinen ratayhteys avattiin vuonna 1862. Ensimmäiset väliasemat tällä yhteydellä olivat Tikkurila, Järvenpää, Hyvinkää, Riihimäki ja Turenki. Näiden paikkakuntien valikoitumista väliasemiksi selittää se, että alueella sijaitsi tuolloin joko teollista toimintaa ja alkavaa asutusta tai siellä asui vaikutusvaltaisia henkilöitä kartanoineen. Rautatieverkosto laajeni seuraavalla vuosikymmenellä Pietariin asti. Ratakiskot, joita tarvittiin noin 33 000 kappaletta, oli tuotu laivoilla Englannista. Myös ensimmäiset höyryllä toimivat veturit ja vaunut tilattiin Britanniasta. Aluksi vaunusta toiseen siirryttiin vaunujen ulkopuolella sijaitsevan astinlaudan kautta. Tämä ratkaisu ei kuitenkaan ollut toimiva Suomessa etenkään talvisin, joten 1870-luvulla kulku vaunusta toiseen muutettiin vaunun päästä tapahtuvaksi. Veturit saivat kalevalaiset nimet kuten Lemminkäinen.
Rautatien tulo sekä helpotti tavallisten kansalaisten elämää että mullisti teollista toimintaa niin Helsingissä kuin muualla Suomessa. Tavaroiden massakuljetukset mahdollistava rautatie esimerkiksi helpotti suunnattomasti kaupungin asuintalojen lämmittämistä, kun halot oli mahdollista lastata junaan hevoskärryjen sijaan. Samoin kiihtyvä rakentaminen vaati junan mukanaan kuljettamia rakennusaineita kuten tiiliä. Helsinkiin nousi rautateiden vaatimaa konepajateollisuutta, ja VR:n konepajasta muodostuikin kaupungin suurin työnantaja. Rautatietä jatkettiin kulkemaan Kluuvista Helsingin satamiin, jolloin myös sisämaan teollisuuslaitosten tuotteet saatiin entistä helpommin merille, kuten myös tuontitavara toiseen suuntaan. Myös ihmiset liikkuivat nyt helpommin ja nopeammin, ja Helsingin rautatieasema täyttyi junan tuomista vierailijoista sekä uutta elämää pääkaupungista etsivistä tulokkaista.
Kirjallisuutta
Klinge, Matti: Pääkaupunki. Helsinki ja Suomen valtio 1808–1863. Helsinki. Otava 2012.
Oksanen, Kimmo: Makasiinit 1899–2006. Helsinki. Helsingin sanomat: 2006.
