Työväentalon historia alkaa työväenyhdistyksestä. Pakinkylän työläiset perustivat työväenyhdistys Salaman yhdessä Oulunkylän työläisten kanssa jo vuonna 1905. Sittemmin yhdistyksen toiminta siirtyi kokonaan Pakinkylään. Ensimmäinen kokoontumistila kunnostettiin vanhasta riihestä nykyisen Alkutien ja Alkukujan kulmauksessa. Varsinainen työväentalo hankittiin vuonna 1917 viilaaja K.A. Siekkiseltä, joka myi kaksi huonetta ja keittiön käsittäneen huvilansa Salamalle. Työväentaloa laajennettiin 1920-luvun alussa juhlasalilla. Laajennustöitä tehtiin talkoilla ja rakennusaineet saatiin purkamalla venäläisten sotilaiden ruokalaparakki Kaarelassa. Työväentalo takavarikoitiin 1930-luvulla ns. kommunistilakien nojalla ja myytiin pakkohuutokaupalla Pakinkylän kirkon kannatusyhdistykselle vuonna 1934.
Pakinkylä oli pitkään kylä vailla kirkkoa. Helsingin pitäjän kirkolle oli vanhasta kyläkeskuksesta kuutisen kilometriä, vielä 1800-luvullakin varsin kohtuullinen kirkkomatka. Kun Oulunkylän seurakunta perustettiin vuonna 1919, kirkkomatka lyheni merkittävästi. Koska Pakilan työväenyhdyskunta oli osa Helsingin maalaiskuntaa, se ei muodostanut omaa seurakuntaa kuten maalaiskunnat. Toive omasta kirkosta johti silti Pakilan kirkon kannatusyhdistyksen perustamiseen vuonna 1927.
Vuonna 1947 työväenyhdistys sai ostaa talonsa takaisin. Rakennus oli työväenyhdistyksen ja muiden yhdistysten, muun muassa urheiluseura Pakilan Visan, kokoontumis- ja juhlatilana. Vuonna 1970 vuokralaiseksi tuli päiväkoti Pakilan Lastenpaikka. Sen pohjalla vaikutti A. S. Neillin Summerhill-koulun ideologia vapaasta kasvatuksesta. 1990-luvun alusta asti työväentalo oli kaupungin nuorisotalona. Kesästä 2022 alkaen vuokralaisena on nukketeatteriyhdistys, jonka myötä talo on nyt Nukketeatteritalo.
Lue lisää Pakilan työväentalon historiasta:
Hakanen, Maija: Salamasta se kaikki alkoi: Pakilan työväentalon 100 vuotta, Pakilan Demokraattinen Kulttuurisäätiö 2017.
Honkasalo, Laura. Saa uskaltaa! Pakilan Lastenpaikka -päiväkodin tarina 1970–2017, Into Kustannus 2018.
