Paskaplaani ja puistokaupunki
Nykyinen Tapanila, ruotsiksi Mosabacka, on osa Tapaninkylän kaupunginosaa. Tapaninkylä eli Staffansby taas oli alkuaan eräs Helsingin pitäjän kylä. Kylän maatilat olivat Vantaanjoen tuntumassa ja maat ulottuivat nykyiseen Jakomäkeen asti. Nykyiselle Kapteenskanmäelle muodostettiiin Staffansbyn suuri maatila, likimain kartano 1800-luvulla. Kylän maat olivat enimmäkseen alavaa peltomaata, josta nousi sitten matala harju, joka levisi laajemmaksi mäeksi. Siinä on nykyään Tapanila. Sen takana taas aukeni laaja Tattarisuo.
Kun Suomeen rakennettiin ensimmäinen rautatie vuonna 1867, se kulki myös Tapaninkylän maiden läpi. Rautatien ylläpitoa varten radan varressa asui ratavartijoita ja eräs mökki oli ja on vieläkin nykyisessä Tiilentekijän puistossa. Vuonna 1870 ratavartija Franzenin luona majaili muuan Aleksis Stenvall, paremmin tunnettu kirjailijanimellään Aleksis Kivi.
Tapanilan etelälaitaan, nykyisen Hiidenkiven puiston kohdalle, oli syntynyt rataa rakennettaessa hiekkakuoppia, ja sinne perustettiin kaatopaikka vuonna 1903. Kaatopaikka sai pian nimekseen Paskaplaani, sillä helsinkiläisten huussinpohjathan sinne vietiin omaa junarataa pitkin. Eivät ne jätteet sinne kuitenkaan jääneet, vaan aikansa kypsyttyään ne myytiin Tapaninkylän puutarhaviljelijöille. He taas kasvattivat palstoillaan vihanneksia Helsingin torilla myytäviksi ja helsinkiläisten syötäviksi. Hiekkakuoppien paikoilta ei ole löydetty mitään jäänteitä kaatopaikan jätteistä, joten kierrätys toimi loistavasti.
Kaatopaikan lähelle rakennettiin taloja työntekijöille. Pari vuotta myöhemmin Suomen itsenäisyyttä ajanut liberaali ja aktiivinen vastarintamies Konrad Zilliacus palasi Suomeen. Konrad eli Konni Zilliacus oli monien muiden tavoin huolissaan työväestön huonoista elinoloista ja etenkin juuri Helsingin ympäristön asuntokurjuudesta. Vuoden 1906 lopulla Zilliacus perusti liiketoveriensa kanssa A.B. Parkstad – Vanda Puistokylä O.Y. -nimisen yhtiön, joka osti Tapaninkylän kartanon maat ja kaavoitti sinne tontteja. Zilliacus asettui itse vastaperustetulle Fallkullan maatilalle, radan toiselle puolelle, jonne rakennettiin yhtiön isännöitsijän, nykytermein johtajan, asunto. Nykyään Fallkullassa on kotieläintila, jossa kaupunkilaiset saavat nähdä lehmiä, lampaita ja muita kotieläimiä ja jossa nuoret saavat myös hoitaa niitä.
Yhtiön ensimmäisessä kaavasuunnitelmassa kangasteli Vantaa-niminen puistokaupunki heti Malmin vieressä. Suunnitelmissa oli ”huvilapalstoja” nykyisen Tapanilan paikalla ja ”asuintontteja” radan toisella puolella. Uudenaikaisen brittiläisen puistokaupunkiaatteen mukainen kaava korvattiin kutenkin pian toisella ja nimi Vantaa jäi tarkoittamaan nykyistä Vantaankoskea. Uudessa kaavassa olivat nykyiset Tapanilan ja Puistolan kaupunginosat suunnilleen niin kuin ne olivat jo toteutumassa, samoin Ylä-Malmin viereiset korttelit, joista osa onkin nykyään Malmia. Loppu oli viljelyspalstoja, pienempiä ja suurempia. Myöhemmin 1920-luvulla Helsingin kaupunki osti myymättä jääneitä maita omaan omistukseensa mahdollisia tulevia alueliitoksia ajatellen.
Radanvarren tehdasyhdyskunta
Tapanilaan asettui tehtaita ja siitä tuli yksi Helsingin maalaiskunnan tärkeimmistä teollisuuspaikoista. Ensimmäisten joukossa oli tiilitehdas, jonka Konni Zilliacuksen poika Harry perusti radan itäpuolelle vuonna 1908. Tehtaaseen tuotiin hiekkaa omaa rataa pitkin nykyisen Alppikylän alueelta. Sanduddin tapettitehdas muutti radanvarteen vuonna 1912 Hietaniemestä, ja vuonna 1975 tehdas muutti taas muualle. Tapettitehtaan rakennukset purettiin tulipalon jälkeen vuonna 2018.Vuonna 1912 aloitti toimintansa Autokori- ja Puuteollisuus E. Virtanen, josta tuli Oy Autokoriteollisuus Ab vuonna 1929 ja jonka uusi tehdasrakennus valmistui vuonna 1934. Tehdas valmisti linja-auton koreja ja muutti Veromieheen Helsingin maalaiskuntaan 1950-luvun alussa ja otti sittemmin nimekseen Wiima. Tehdasrakennukseen muutti muita yrityksiä, ja nyt siinä on muun muassa autokorjaamo. teatteri ja taiteilijoiden tiloja.
Vuosien mittaan Tapanilaan tuli ja aikanaan myös poistui muitakin tehtaita ja yrityksiä, suurimpien joukossa Suomen Mineraali Oy:n asbestitehdas, joka asettui Tapanilaan vuonna 1930. Asbesti oli erinomainen materiaali, eikä sen terveyshaittoja tunnettu ennen 1970-lukua. Tehdas lakkasi toimimasta vuonna 1978, myöhemmin se purettiin ja sen maa-alue puhdistettiin perusteellisesti. Nyt paikalla on Hiidenkiven koulu. Ilmastointilaitteita valmistava Oy Suomen Puhallintehdas muutti vuonna Haagasta 1936 Kuoppatielle, entiseen hiekkakuoppaan, ja vuonna 1980 se muutti pois. Tehdasrakennuksessa on nyt asuntoja. Tapanilassa oli toki muutakin teollisuutta, pienteollisuutta ja muita yrityksiä, ja on edelleen.
Rautatiellä oli aluksi vain pitkän matkan liikennettä, mutta ennen pitkää perustettiin myös lähiliikenteelle seisakkeita ja pysäkkejä. Tapanilaan tuli seisake vuonna 1907. Sen nimenä oli ensin Vanda, mutta siitä tehtiin pian Mosabacka. Suomenkielisiä nimiä ei Helsingin maalaiskunnan liikennepaikoilla vielä ollut. Mosabackan seisake siirrettiin puolisen kilometriä etelään, nykyiselle paikalle vuonna 1910, samalla kun se sai ensimmäisen, pienen, rakennuksensa ja siitä tehtiin pysäkki. Uusi asemarakennus valmistui vuonna 1933.
Vuonna 1993 pääradalle rakennettiin lisää kiskoja ja Tapanilan asemarakennus siirrettiin Pikku Huopalahteen. Osapuilleen aseman vanhalle paikalle rakennettiin uusi liikerakennus, johon asettui myös ravintola. Vieressä oli aukea tyhjä tontti, jota kutsuttiin yleisesti Koiratoriksi. Kun uuden korttelibaarin nimestä järjestettiin yleisökilpailu äänestyksineen, nimi ”Dogtori” voitti ja kapakan nimeksi tuli Dogtori.
Tapanilaan asettui nopeasti paljon työläisiä, jotka siis saivat tontit edulliseen hintaan ja rakensivat sinne enimmäkseen puisia, nikkarityylisiä talojaan, joko itselleen tai vuokrattavaksi. Rakennusmateriaalista iso osa oli kierrätettyä, purettavista tai palaneista taloista hommattua, kun ei työläisillä liikaa rahaa ollut. Zilliacus ja kumppanit perustivat myös toisen yrityksen, Egna Hem -nimisen, joka rakensi edullisia tyyppitaloja, lähinnä toimihenkilöille ja muulle alemmalle keskiluokalle. Alue sai pian nimekseen seisakkeen mukaan Mosabacka. Mosabacka se oli suomeksikin, mutta toisinaan siitä käytettiin myös epävirallista nimeä Tapanila. Kun Tapanilaan, Puistolaan, Heikinlaaksoon ja Malmin viereen syntyi tiheää asutusta, muualle Tapaninkylään syntyi enimmäkseen viljelyspalstoja, joilla kasvatettiin vihanneksia helsinkiläisille.
Vuosisadan vaihteessa oli luotu maalaiskuntien taajamia varten oma hallintomuotonsa, taajaväkiset yhdyskunnat. Ne eivät olleet itsenäisiä kuntia kuten kaupungit, kauppalat ja maalaiskunnat, mutta niillä oli valtuudet ja velvollisuudet hoitaa kaavoitusta ja muita taajamien asioita. Tapanilasta muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1908, mutta se ei koskaan järjestäytynyt, joten se yhdistettiin Malmin kanssa Malminkylän–Tapaninkylän yhdyskunnaksi vuonna 1915. Maailmansotien välisenä aikana tehtiin useita esityksiä Malmin ja Tapaninkylän muodostamisesta omaksi maalaiskunnakseen tai kauppalakseen tai alueen liittämisestä Helsinkiin. Lopulta vuonna 1946 suuressa alueliitoksessa Tapanila liitettiin Helsinkiin Malmin ja monien muiden Helsingin maalaiskunnan alueiden mukana.
Kylän kehitys
Tapanila kasvoi nopeasti. Oppivelvollisuutta ei vielä ollut, joten kansakouluja rakennettiin tarpeen ja varojen mukaan. Suomenkielinen kansakoulu saatiin Tapanilaan jo vuonna 1906. Se rakennettiin aseman viereen, nykyisen Seunalantien varteen, ja nykyisin rakennus on asuintalona. Vuonna 1914 rakennettiin uusi kansakoulu, sittemmin Puukouluksi tai joskus Jugend-kouluksi kutsuttu hieman kauemmas Päivöläntien varteen. Kylän aina vain kasvaessa rakennettiin koulun viereen, nykyisen Veljestenpiha-nimisen kadun toiselle puolelle uusi rakennus, Alakoulu tai Pikkukoulu, vuonna 1923. Ne eivät kuitenkaan riittäneet, joten vuonna 1936 puukoulujen viereen rakennettiin uusi, kivinen kansakoulun päärakennus. Se taas sai uuden lisäsiiven vuonna 1984.
Vuonna 1962 perustettiin Pohjois-Helsingin yhteiskoulu. Se toimi aluksi Tapanilan kansakoulun tiloissa, kunnes vuonna 1964 sille valmistui oma talo Tapanilan pohjoislaidalle. Nyttemmin paikka on virallisesti Tapulikaupungin puolella ja rakennusta on laajennettu useaan otteeseen. Koulun nimikin on muutamaan kertaan muuttunut, nyt se on Helsingin medialukio.
Tapanilaa perustettaessa Malmilla ja nykyisellä Tapaninvainiolla oli jo ruotsinkieliset kansakoulut, joten Tapanilaan sellainen saatiin vasta 1914. Se rakennettiin radan toiselle puolelle nykyisen Jäkälätien varrelle. Se toimi vuoteen 1966 asti, jolloin rakennukseen tuli Tapanilan suomenkielisen ala-asteen luokkia. Uuden vuosituhannen alussa eivät Päivöläntien, Jäkälätien ja Veljestenpihan koulut tahtoneet riittää, vaan Tapanilan koulun pihalle piti tuoda parakki eli viipalekoulu. Vuonna 2004 Hiidenkiven puiston laitaan, vanhaan hiekkakuoppaan rakennettiin uusi suuri Hiidenkiven peruskoulu ja parakista päästiin eroon. Uuteen kouluun siirtyivät myös Jäkälätien koulun oppilaat, ja Jäkälätien koulurakennus siirtyi päiväkodin käyttöön. Vuonna 2014 Veljestenpihan alakoulun käyttö kouluna lakkasi, ja hieman myöhemmin tapanilalaisten muodostama yhdistys sai sen käyttöönsä. Nyt se toimii Tapanilan kylätilana.
Malmin työväenyhdistys perustettiin vuonna 1908 ja yhdistys liittyi luonnollisesti sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Yhdistys kokoontui ja järjesti huveja pitkään Malmilla, mutta vuokrasi sitten tontin tapettitehtaan eteläpuolelta ja rakensi sinne Mosabackan lavan. Mosabackan lavasta kehkeytyi suosittu ja maineikas tanssipaikka, alkuun siellä soi myös työväenyhdistyksen oma torvisoittokunta. Tanssit jatkuivat vuoteen 1956 asti. Sen jälkeen nykyiseen Hiidenkiven puistoon pystytettiin pienempi lava, joka toimi aina 1900-luvun lopulle asti.
Sisällissodan jälkeen Malmin työväenyhdistys ensin vuokrasi ja sitten osti Tapanilasta elokuvateatterin, joka oli nykyisen työväentalon paikalla. Rakennusta ensin laajennettiin ja vuonna 1924 rakennettiin kokonaan uusi Tapanilan työväentalo. Työväentaloa on myöhemmin uusittu, nykyinen ulkoasu on 1950-luvulta. Malmin työväenyhdistys muutti nimensä Tapanilan työväenyhdistykseksi vuonna 1928. Yhdistyksellä oli myös teatteriryhmä, perustettu jo vuonna 1909, ja vuonna 1927 Malmin Työväen Teatteri muutti nimensä Tapanilan Työväen Näyttämöksi. Teatteri toimii edelleen aktiivisesti.
Vuonna 1917 Venäjän bolševikkijohtaja V. I. Lenin oli Suomessa ja jäi pois junasta Tapanilassa, koska pelkäsi santarmien tunnistavan hänet Malmilla. Sieltä hän käveli Malmille sosialistijohtaja K. H. Wiikin luo, jossa hän viipyi yhden yön. Hieman myöhemmin, Suomen itsenäistyessä ja ajautuessa sisällissotaan tapanilalaiset olivat enimmäkseen punaisia ja heidän kohtalonsa olivat samanlaisia kuin muidenkin punaisten. Sodan jälkeen Tapanilassa oli ammuskelukohtaus, jonka seurauksena Malmin suojeluskunnan miehet teloittivat joukon punaisia Puustellinmetsässä, hieman varsinaisen Tapanilan pohjoispuolelle. Nykyään siellä on teloitettujen punaisten muistokivi.
Tapanila kasvaessa kasvoi tulipalojen riski. Vuonna 1915 perustettiin Mosabacka – Fastböle FBK, Tapanilan Vapaapalokunta – Fastböle viittasi Puistolaan, joka sai oman palokuntansa myöhemmin. Harjoituksia pidettiin aluksi Sanduddin tehtaan pihalla, kunnes vuonna 1919 valmistui. Tapanilan VPK:n oma palokunnantalo nykyisen Päivöläntien varrelle. Tapanilan VPK toimii sekin edelleen.
Vuonna 1933 Tapanilaan perustettiin urheiluaseura, Tapanilan Erä. Seura harrasti alusta alkaen monenlaista urheilua. Erä vuokrasi talon toimintaansa varten nykyisen Ripetien silloisen Palokunnantien varrelta ja rakensi urheilukentän radan itäpuolelle, Puistolan liepeille. Maailmansodan jälkeen radan toiselle puolelle Tapanilaan rakennettiin uusi urheilukenttä, jota Eräkin siirtyi käyttämään. Vuonna 1953 Erä ryhtyi rakentamaan itselleen uutta urheilutaloa hiekkakuoppien pohjoispäähän ja talo valmistui vuonna 1962. Talojen viereen rakennettiin pian keilahalli ja vuosikymmenien mittaan on rakennettu aina vain lisää, viimeisin laajennus on vuodelta 2001.
Tapanilaan oli perustettu kirjasto jo vuonna 1931, ja se toimi pitkään Puukoulun yläkerrassa. Vuonna 1981 se siirtyi Tapanilan Urheilukeskuksen tiloihin. Vuodesta 1993 lähtien Erän talossa toimii myös Tapanilan nuorisotalo.
Kaupungin osaksi
Helsingin kasvaessa rajojensa yli oli ympäröivien, kaupunkimaisten alueiden kohtaloa mietitty moneen otteeseen maailmansotien välisenä aikana. Vuonna 1936 oli jo päätetty liittää laajoja alueita maalaiskunnasta kaupunkiin, mutta sota sotki nämäkin suunnitelmat. Lopulta vuonna 1946 toteutettiin suuri kuntaliitos, jossa reilusti puolet Helsingin maalaiskunnasta liitettiin Helsingin kaupunkiin. Radan varressa kaupunkiin liitettiin Malmin takaa Tapanila ja Puistola, ja maalaiskunnan uusi keskus kehkeytyi niiden taakse, Tikkurilaan. Tapaninkylästä tuli nyt Helsingin kaupunginosa ja vuonna 1959 se jaettiin Tapaninvainion ja Tapanilan osa-alueisiin.
Alueliitosta varten piti uusia liitosalueiden kadunnimiä. Koska Aleksis Kivi oli asunut Tapanilan alueella, sai iso osa kaduista nimensä Seitsemän veljeksen mukaan, ja siellä ovat muiden muassa Kertojantie, Kuulijantie, Aapontie, Tuomaankuja, Hiidenkiventie ja Veljestenpiha.
Tapanila oli ollut osa Helsingin maalaiskuntaa ja seurakuntaa, ja kirkko oli siten Helsingin pitäjän kirkonkylässä. Tapanilassa järjestettiin 1920-luvulta alkaen jumalanpalveluksia ja muuta toimintaa kansakoululla, mutta oman kirkon rakentamiseen ei saatu riittävästi varoja. Suuren alueliitoksen jälkeen Helsingin maalaiskunnasta kaupunkiin liitetystä alueesta muodostettiin vuonna 1953 suomen- ja ruotsinkieliset Malmin seurakunnat, joihin siis Tapanilakin kuuluu. Ne saivat kirkokseen Helsingin pitäjän vanhan kunnantalon Malmilta, nykyisen Malmin kirkon paikalta. Suurelle seurakunnalle ei yksi kirkko riittänyt, ja Tapanilaan rakennettiin oma kirkko vuonna 1957. Uudenaikaiseen tapaan kirkon yhteyteen rakennettiin tiloja myös seurakunnan muuta toimintaa varten.
Taajaväkisille yhdyskunnille oli annettu kaavoitusvelvoite 1930-luvulla ja kun Malmin-Tapaninkylän yhdyskunta ei kaavaa saanut aikaan, ei rakentaakaan voinut muuten kuin poikkeusluvalla. Kun yhdyskunta oli liitetty Helsinkiin, oli Tapanilassa siis käytännössä rakennuskielto. Vanha Tapanila sai siten kyllä säilyä ennallaan, mutta kun talojen tulevaisuus oli epävarma, ei niihin investoitukaan, ja alue rapistui. Poikkeusluvilla toki rakennettiin aina jotain.
Kasvava kaupunki ja Tapanilan talot
Helsingin kaupunki kasvoi maailmansodan jälkeen voimakkaasti. Kun radan länsipuoli, Vanha Tapanila, sai olla ennallaan, radan itäpuolelle rakennettiin ikään kuin uusi Tapanila. Siellä oli jonkin verran vanhoja puutaloja, mutta useimmat niistä saivat väistyä, kun rakennettiin uusi, kerrostalovaltainen asuntoalue. Ensimmäiset talot valmistuivat 1960-luvulla ja lisää valmistui 1990-luvulle asti. Talot olivat siis enimmäkseen kerrostaloja, mutta edes 1970-luvulla ei kaikkein alastominta betoniarkkitehtuuria Mosaan tullut. Tulos onkin varsin viihtyisä.
Vanhan Tapanilan puolella Helsingin kaupungin suunnittelijoiden aikomuksena oli kaavoittaa koko alue kerrostaloille ja antaa vanhojen puutalojen mennä. Suunnitelmista toteutui yksi kaksikerroksinen pitkä elementtirakennus Tapanilan torin tuntumassa. Uudet suunnitelmat nostivat heti vastalauseita sekä Tapanilan vanhojen että sinne puutaloidyllin perässä muuttaneiden uusien asukkaiden parissa. Syntyi Säilytä Tapanila -liike, vanha kotiseutuyhdistys herätettiin henkiin ja ristittiin uudelleen Tapanila-seuraksi. Asukkaiden taistelu tuotti tulosta, kerrostalokaavasta luovuttiin vuonna 1979 ja uusi kaava saatiin joitain vuosia myöhemmin.
Uudessa kaavassa sallittiin kuitenkin uuden rakentaminen ja uusia taloja on noussut kaikkialle Tapanilaan. Vanhoja isoja tontteja on jaettu ja samallekin tontille on rakennettu uusia taloja, mutta vanhoja taloja on myös purettu uusien tieltä. Onneksi suurin osa uusista rakennuksista sopii ulkonäkönsä puolesta vanhojen talojen viereen. Kun uusi, pientalovaltainen kaava oli saatu, alettiin myös kartoittaa vanhan Tapanilan suojelutarpeita ja suojelemisen arvoisia rakennuksia löytyikin kymmenittäin. erinäisiä yksittäisiä taloja onkin suojeltu. Lopulta Vanhan Tapanilan koillisosa sai suojelukaavan, mutta sitten suojeluprosessi jäi jostain syystä kesken. Suurin osa Tapanilaa on edelleen suojelematta ja vanhoja taloja puretaan edelleen aina silloin tällöin.
Vanha Tapanila rajautui lounaassa varsin luontevasti vanhoihin hiekkakuoppiin, ratoihin ja teollisuusalueeseen.
Tapanilasta ei päässyt Malmille nykyiseen tapaan suoraan, vaan ainoastaan Vanhan Tapanilantien kautta. Teollisuus ja radat saivat väistyä 1900-luvun lopulla, Malmin kauppatie rakennettiin Tapanilasta suoraan Malmille. Uuden vuosisadan alussa sinne rakennettiin uusia asuinkerrostaloja ja Hiidenkiven koulu. Kaikkea vanhaa ei purettu, vaan vanha puhallintehdas muutettiin asuintaloksi.
Vanhan teollisuusalueen toisella puolella oli omakotiasutusta jo vanhastaan ja muutama kerrostalokin sekä Kotinummen koulu 1980-luvun alusta. Nämä korttelit ovat aivan Ylä-Malmin keskustan kupeessa, mutta kuuluivat vanhastaan Tapaninkylään ja Tapaninvainioon. kun Tapanilan laitamilla rakennettiin uutta, muutettiin aluejaotteluakin sen verran, että alue on nyt Tapanilaa.
Tarkastele Tapanilan seutua vuoden 1965 opaskartassa (linkissä voit lähentää tai loitontaa)
Fallkullan alue rakennettiin radan itäpuolella uudemman Tapanilan viereen, oikeastaan Malmin kaupunginosaan 2000-luvun alussa. Paikalla oli ennen joukko maapalstoja taloineen, joita kutsuttiin Helluntaipalstoiksi – nimen alkuperää ei kukaan enää tiedä, kenties palstat jaettiin helluntaina tai nimi tuli Malmin Sunnuntaipalstojen mukaan. Liikenteen, koulujen ja muun puolesta Fallkullan alue liittyy kiinteästi Tapanilaan. Vuodesta 2024 lähtien, kun radan itäpuolisen Tapanilan pohjoispäähän, niin sanottuun Tapanilan kiilaan, on valmistumassa uusi kerrostaloalue, alueet liittyvät toisiinsa vielä kiinteämmin.
Mosa
2020-luvulla Tapanila eli Mosa on moni-ilmeinen kaupunginosa. Aseman tienoolta Tapanilan torin kieppeille on kaupunginosan keskusta vaihtelevan ikäisine asuintaloineen ja liikerakennuksineen ja palveluineen. Sen ympärillä on Vanhan Tapanilan puolella idyllinen puutaloalue kapeine hiekkateineen ja lukuisine nikkarityylisine taloineen. Tapanilankaaren pohjoispuolella alue laajenee pikku hiljaa kohti Tapulikaupungin kerrostaloaluetta. Radan toisella puolella 1900-luvun lopun kerrostaloalue liittyy luontevasti upouuteen Tapanilan kiilan kerrostaloalueeseen ja sen takana Fallkullan alueeseen. Malmin suunnassa taas on vanhan teollisuusalueen viereen ja tilalle rakennettu uusi alue, ja sen ja Malmin välissä on taas hieman vanhempaa omakotialuetta.
Lähteet ja kirjallisuus
Fogelholm, Carl-Magnus : Konni Zilliacus – Tapanilan perustaja. Tapanila-Albumi numero 16. Helsinki 2020.
Litzén, Aulikki & Vuori, Jukka: Helsingin maalaiskunnan historia 1865–1945. Kunnallishallinnon uudistuksesta suureen alueliitokseen. Vantaan kaupungin juuret. Vantaan kaupunki, Vantaa 1997.
Ormio, Hannu: Ratapenkat vaihdettiin kansallispuistoksi. Paskaplaanin värikkäät vaiheet. Tapanila-albumi numero 13. Tapanila-seura, Helsinki 2014.
Perttilä, Esa: Suojelun arvoisia taloja. Tapanila-albumi numero 13. Tapanila-seura, Helsinki 2014.
Salastie, Riitta & Mutanen, Johanna : Vanha Tapanila : selvitys puutaloalueen rakennuskannasta ja rakennussuojelukohteet. Helsingin kaupunki 1999.
Tapanila-albumi numero 12. Tapanila-seura, Helsinki 2012.
Staffansby skolhistoria sivustolla Norr om Stan(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Tapanilan kuvagalleria(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Tapanila-Seura ry(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
