Mysteerilompakko ja veroviraston salaisuudet – tarina Olympiastadionilta

Helsingin Olympiastadionin peruskorjauksen yhteydessä vuonna 2017 putkahti esiin pari mysteerilompakkoa. Erityisesti verohallintolaiset seurasivat yhden mysteerilompakon omistajan selvittämistä tiiviisti.

Lompakon asiapaperit olivat säilyneet hämmästyttävän hyvin. Omistajaksi paljastuikin vuonna 1931 syntynyt nainen, joka oli työskennellyt Helsingin Olympiastadionin kaarteessa katsomoiden alla sijainneessa verovirastossa. Lompakon häviämisen aikaan hän teki töitä perintö- ja lahjavero-osaston toimistopäällikkönä.

Näköalapaikalla Helsingin sydämessä

Alun perin stadionin kaarteen katsomoiden alla olevaa tilaa ajateltiin käytettäväksi kansakouluna. Lopulta tilat suunniteltiin veroviraston käyttöön Toivo Jäntin luonnospiirustusten pohjalta. Verovirasto muutti Hesperiankadulta stadionille loppuvuodesta 1955, kun noin 3 000 neliömetrin toimistotilat lopulta valmistuivat.

Verottajat pääsivät konkreettisesti näköalapaikalle – yhdelle maailman arkkitehtonisesti upeimmista urheiluareenoista. Löytyneen lompakon omistaja tosin kertoi vuonna 2017, että tilat eivät olleet erityisen modernit ja toimivat, vaikka niin ehkä olettaisikin. Hassua oli, että esimerkiksi huoneiden välissä oli ikkunat. Ne oli maalattu valkoisella värillä antamaan hieman näkösuojaa.

Verovirastossa oli jo silloin liukuva työaika. Kellokortti leimattiin ensimmäisessä kerroksessa töihin tultaessa. Leimausten perusteella sitten laskettiin esimerkiksi tuntityöntekijöiden palkat.

Asiakkaat ohjattiin ensimmäiseen kerrokseen asiakaspalveluun, jossa verovelvollisia palveltiin suomeksi ja ruotsiksi. Nykyisin puhumme asiakkaista, vaikka laki toki yhä tuntee termin verovelvollinen.

Ensimmäiset tietokoneet ja ”aivot” Hollerith-koneessa

Rouvan mukaan toimistossa oli 1960-luvulla yksi mies, joka oli erityisen kiinnostunut tietokoneista. Hänelle jaettiin kaikki ne työt, joihin tietokone kuului. Näitä töitä oli tuohon aikaan vielä niin vähän, että ne tulivat hoidetuksi vain yhden henkilön työpanoksella. Yleensä asiakirjaluonnokset kirjoitettiin käsin ja konekirjoittajat kirjoittivat ne puhtaaksi.

Helsingin verovirasto oli itse asiassa ensimmäinen virasto Suomessa, jonne hankittiin Herman Hollerithin 1800-luvun lopulla kehittämä reikäkorttilaite jo vuonna 1947.

Reikäkorttikone oli kortistojen käsittelyä helpottava laite, ja sitä kutsuttiin lempinimellä ”aivot”. Kone lävisti korttiin reikiä, ja kukin reikä vastasi tiettyä tietoa – esimerkiksi sitä, oliko korttiin kirjattu henkilö mies vain nainen. Tietyn ryhmän tiedot voitiin siten poimia esiin helposti, ja reikäkorttien tiedot pystyttiin myös muuttamaan aiempaa helpommin veroluetteloiksi ja kantokirjoiksi.

Maaliskuussa 1960 tuli voimaan suuri välittömän verotuksen uudistus, jossa luovuttiin valtiollisen ja kunnallisen verotuksen erillisyydestä. Suomeen perustettiin 215 veropiiriä ja niihin verotoimistot.

Verovirasto sijaitsi stadionin eteläkaarteessa 1970-luvun puoliväliin saakka.