Hyppää pääsisältöön

Töölö – keskiaikaisesta kylästä modernin elämän symboliksi

Mitä yhteistä on Algoth Niskalla, Anita Välkillä, Ior Bockilla ja Hertta Kuusisella? He kaikki ovat asuneet Töölössä, kuten moni muu tunnettu henkilö etenkin taiteiden aloilla. Töölö lienee Suomen tunnetuin kaupunginosa, sillä siellä sijaitsevat valtakunnan tunnetuimmat hallinnon ja kulttuurin paikat: Eduskuntatalo, Kansallismuseo, Kansallisooppera, Olympiastadion, Musiikkitalo, Finlandia-talo sekä sellaiset nähtävyydet kuin Sibelius-monumentti, kaupunginpuutarha ja Temppeliaukion kirkko.

Töölön kylä on vanhempi kuin Helsingin kaupunki ja ulottui keskiajalla nykyistä kaupunginosaa laajemmalle, käytännössä koko Vironniemelle. Kun Helsinki siirrettiin Vanhankaupunginlahdelta Vironniemelle 1640, kuningatar Kristiina lahjoitti Töölö kylän maat uuden kaupungin tarpeisiin.

Töölö-nimellä on ollut aikojen saatossa eri kirjoitusasuja ja sen on arveltu viittaavan muun muassa jokeen, ks. Helsingin Töölön kylän nimi.

Huviloita ja teollisuutta

Töölön alueella vuosina 1841–43 suoritetun vuokratonttijaon mukaan sinne tuli 25 kooltaan vaihtelevaa huvila-aluetta, joista suurimpia oli Humleberg eli Humalisto. Huvilatonttien, kuten Arkadia, Hesperia ja Ruusula, nimet elävät edelleen nykyisissä kadunnimissä. Osa huviloista oli herrasväen kesähuviloita, kuten Hakasalmen huvila.

Töölö oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa esikaupunkialue vailla asemakaavaa. Siellä oli useita teollisuuslaitoksia, joista tunnetuin ja pisimpään toiminut oli sokeritehdas Töölönlahdella. Niinpä Töölön puutaloissa oli myös työväenasuntoja, usein tehtaiden välittömässä läheisyydessä.

Taivallahdessa sijaitsi vuosina 1881–1933 nykyisen tenniskeskuksen kohdalla teurastamo, jonka työntekijöiden asunnot sijaitsivat nykyisen Taivallahden ala-asteen paikalla. Taivallahti ulottui 1900-luvun alussa nykyiselle Mechelininkadulle ennen kuin sitä alettiin täyttää. Nykyisen muotonsa se on saanut vuonna 1943. Teurastuslaitos eli "lahtarihuussi" mainitaan 1920-luvulla lapsuutensa eläneiden muistoissa hieman karmivana paikkana: Sieltä virtasi Taivallahteen verta ja teurasjätteitä, joita jättimäiset rotat ahmivat. Toisaalta teurasjätettä saattoi hyödyntää kalastussyöttinä.

Lue lisää: Tekniikan ja teollisuuden jälkiä Töölönlahdella

Jugendia, klassismia ja funkkista

Kun Töölöön oli saatu asemakaava erinäisten vaiheiden jälkeen vuonna 1906, alkoi vilkas rakennustoiminta. Etu-Töölöä rakennettiin enimmäkseen 1910–30-luvuilla, Taka-Töölöä 1920–40-luvuilla, joten niiden arkkitehtuurissa on tyylillisiä eroja: myöhäisjugendia, klassismia, art decoa ja funktionalismia. Leimallisia koko Töölölle ovat kuitenkin umpinaiset korttelit sekä puisto- ja ranta-alueet. Etu- ja Taka-Töölön raja kulkee Hesperian esplanadin kohdalla siten, että Eteläinen Hesperiankatu on Etu-Töölöä ja Pohjoinen Hesperiankatu on Taka-Töölöä.

Rakennustoiminnan ollessa vilkasta Töölön maisema oli pitkään epäyhtenäinen: Korkeat kivitalot kurkottivat kohti tulevaisuutta mukavuuksia vailla olevien huonokuntoisten puutalojen ja joutomaiden lomassa. Oli sileitä, siistejä ja valoisia funkkistaloja ja puistoja mutta myös rosoisia, likaisia ja pimeitä loukkoja, kuten rautatie, likaojat, viemärit ja hylätyt rakennukset. Töölö oli kontrastien kaupunginosa.

Lue lisää: Töölön kaava 100 vuotta

Skidien seikkailumesta

Sotien ajaksi rakennustyöt keskeytyivät ja autiot työmaat ja tyhjät tontit tarjosivat lapsille jännittäviä (useimmiten kiellettyjä) leikkipaikkoja. Töölössä oli paljon lapsia ja leikkimiseen sopivia pihoja, joilla talonmiehet ja kotiäidit pitivät kuria. Koska lapsia oli paljon ja asunnot saattoivat olla ahtaita, lapset passitettiin ulos leikkimään. Töölöläisissä lapsuudenmuistelmissa sotakin näyttäytyi lähinnä seikkailuna, joka tarjosi uusia virikkeitä – esimerkiksi räjäyttely ja kranaatinsirpaleiden kerääminen olivat suosittuja harrastuksia.

Lapsuudenmuistelmissa pelottavia henkilöitä olivat paitsi yrmeät talkkarit eli tsilarit myös univormupukuiset puistovahdit, jotka varmistivat, että puistoissa oltiin siivosti eikä tallattu nurmikkoa.

Kulttuurilaitosten Töölö

Helsingin kaupunginorkesteri (HKO, perustettu 1882) on Pohjoismaiden vanhin filharmoninen orkesteri. Vuodesta 1932 sen konserttien kotiestradi on ollut Töölössä – ensin vastavalmistuneen Konservatorion salissa osoitteessa Pohjoinen Rautatiekatu 9, sitten Finlandia-talossa (1971–2011) ja lopulta Musiikkitalossa.

Konservatoriosta tuli maamme ainoa musiikkialan yliopisto Sibelius-akatemia, joka toimii edelleen Töölössä. Suomen kansallisooppera juontaa juurensa vuoteen 1873 mutta sai vuosikymmenien väännön jälkeen oman talon Töölöstä vuonna 1993. 

Urheilupaikkoja ja uimaranta

Taka-Töölön pallokenttä eli Bollis sai alkunsa 1915, jolloin se oli Suomen ensimmäinen jalkapallon pelaamiseen tarkoitettu nurmikenttä. Vuoden 1776 kartassa sen paikalle on merkitty Krasnasieffin suo. Nimi juontaa juurensa hattujen sotaan vuonna 1742. Parisataa vuotta myöhemmin paikalla viljeltiin sota-aikoina perunaa, kuten monissa Helsingin puistoissa. Bollis on vuosikymmenten varrella saanut seurakseen lisäkenttiä, Olympiastadionin, Uimastadionin, jäähallin ja jalkapallostadionin, joten Taka-Töölössä on todellinen historiallinen urheilukeskittymä.

Etu-Töölöön kuuluva Hietaniemi tunnetaan nykyään uimarannastaan ja hautausmaastaan, johon on haudattu lukuisia merkkihenkilöitä Spede Pasasesta Mannerheimiin. Hietaniemen hautausmaan vanhin osa on perustettu 1829 ja kuuluu Lapinlahteen. Taivallahden ja Hietaniemen alueella oli vielä 1900-luvun alussa teollisuuslaitoksia, kuten kalkinpolttamo ja Sanduddin tapettitehdas, sekä kaatopaikka. Hietaniemen uimaranta eli Hietaranta valmistui juhannukseksi 1930. Rantaa rakennettaessa alueen teollinen historia aiheutti ongelmia ja hiekkaa tarvittiin ennakoitua enemmän.

Vesikiitorata Hietaniemessä

Hietaniemen merkittäviä vainajia

 

Töölön funkkistalo modernin perheen kotina

Töölön modernit ja mukavuuksin varustetut asunnot houkuttelivat virkanaisia, sivistyneistöä ja taiteilijoita. Vuonna 1930 Etu-Töölössä asui 70 professoria ja 164 eri alojen taiteilijaa. Kirjailija Helvi Hämäläinen kuvailee romaanissaan Säädyllinen murhenäytelmä (1941) elävästi Taka-Töölön uutta arkkitehtuuria – kiiltäviä maalattuja seiniä, parvekkeita, nykyaikaisia keittiöitä, valoisaa ja terveellistä uuden ajan ihmisen miljöötä. Asuntojen sisustuksilla ilmennettiin niin romaaneissa kuin elokuvissakin henkilöiden luonteenpiirteitä, kuten konservatiivisuutta tai moderniutta. Tämä näkyy myös esimerkiksi Mika Waltarin romaanissa Appelsiininsiemen (1931). Hämäläisen ja Waltarin lisäksi Töölössä on asunut monia muita kirjailijoita, kuten Maria Jotuni, Olavi Paavolainen, Pentti Saarikoski, ja Lastenlinnantie 1:ssä oli kirjailijatalo.

Taka-Töölö oli Suomi-filmin kulta-aikaan suosittu elokuvien kuvauspaikka mutta myös elokuvaväen asuinpaikka. Elokuvassa Kultamitalivaimo (1947) Stadionin tienoo on keskeisessä osassa, ja Suomisen perheen (1941) kodiksi valikoitui Topeliuksenkatu 1. Samassa talossa asui näyttelijä Aku Korhonen perheineen. Matti Kassilan komedia Isän vanha ja uusi (1955) on kuvattu enimmäkseen Töölössä ja Topeliuksenkatu 3b:ssä. Viereisessä 3a:ssa ovat asuneet presidentti Lauri Kristian Relander ja elokuvaohjaaja Risto Jarva. Töölöläiset tuntevat talon nimellä Ununu-talo julkisivun koristelun mukaan. Teatteridiiva Ella Eronen asui Pohjoisella Hesperiankadulla talossa nimeltä Töölön Helmi.

 

Taiteilijoiden Töölö

Olennainen osa Töölön identiteettiä taiteilijoiden kaupunginosana on tietysti Etu-Töölössä sijaitseva Lallukan taiteilijakoti, jota ylläpitää mesenaattipari Juho ja Maria Lallukan testamentilla perustettu säätiö. Talo sai ensimmäiset asukkaansa kesäkuussa 1933, ja siellä ovat asuneet muiden muassa Tove Jansson vanhempineen, Sibelius-monumentin tekijä Eila Hiltunen sekä moni muu tunnettu kuva-, sävel- ja näyttämötaiteilija.

Lallukan taiteilijakotiin läheisesti liittyvä ravintola Elite oli jo olemassa kuvan ottamisen aikaan 1933 mutta sijaitsi Museokadulla. Nykyisiin tiloihinsa se muutti 1938, jolloin Lallukan kylkeen oli valmistunut komea funkkistalo, joka tunnetaan Reitzin talona rakennuttajansa Lauri Reitzin mukaan. Hän oli paitsi rakennusmestari ja -urakoitsija myös taiteen keräilijä, jonka koti on nykyään museo.

Lue lisää: Lauri Reitz

Lähteitä ja kirjallisuutta

Entisaikain Töölö: näyttely Töölön sivukirjastossa 22.11.–11.12.1983. Helsingin kaupunginarkisto 1983.

Hackzell, Kaija & Toppari, Kirsti: Töölöntullin molemmin puolin. Helsingin vanhoja kortteleita. Sanoma Osakeyhtiö / Helsingin Sanomat 1997.

Heiskanen, Outi & Santakari, Minna: Asuuko neiti Töölössä? Elämää elokuvien Helsingissä. Teos. Helsinki 2014.

Hesperian esplanadi. Puistohistoriallinen selvitys. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisuja 2006: 10.

Järvelä, Juha: Mika Waltarin Helsinki. Minerva 2019.

Linnankivi, Marja: Töölön tyttö. Tammi 2003.

Salomies, Anja: Museokatu ja maailma. Tammi 1993.

Vesterinen, Ervo: Töölön kundien Stadi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 2012.

Töölö – kotikaupunginosamme. Töölö-Seuran 25-vuotisjuhlajulkaisu, toim. Kaarina Heiska. Helsinki 1983.

Töölö. Kotikaupunginosamme II. Töölö-Seura ry. Helsinki 1988.