Aarno Ruusuvuori – betonin ja valon piirtäjä

Arkkitehti Aarno Ruusuvuoren rooli on keskeinen nykyisen kaupungintalon historiassa. Ruusuvuori uudisti kaupungintalon sisätilat nykyiseen muotoonsa vuosina 1965–1970 ja loi siitä samalla modernin arkkitehtuurin merkkiteoksen. Karuista pinnoista kauneutta loihtineen arkkitehdin kädenjälki näkyy Helsingissä ja sen ympäristössä myös yllättävissä paikoissa.

Ruusuvuoren tyyli ja ura

Aarno Ruusuvuori (1925–1992) tunnetaan yhtenä 1960-luvun arvostetuimmista arkkitehdeistä Suomessa. Kuopiossa syntynyt mutta Helsingissä opiskellut Ruusuvuori valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1951, ja hänen perustamansa toimisto eli 1950–60-lukujen vaihteessa kukoistuskauttaan. Urallaan Ruusuvuori toimi myös professorina Teknillisessä korkeakoulussa, Suomen rakennustaiteen museon johtajana ja Arkkitehti-lehden päätoimittajana.

Opiskellessaan hän matkusti paljon Pohjoismaissa ja Euroopassa. 1960-luvun alussa, ennen suurimpia projektejaan, hän vieraili myös Yhdysvalloissa ja Intiassa. Useista Ruusuvuoren oppilaista tuli myöhemmin hänen työntekijöitään. Ruusuvuoren toimistoa kutsuttiinkin ”Ruusun akatemiaksi”, sillä sen läpi kulki monia suomalaisen nykyarkkitehtuurin tunnetuimpia edustajia.

Ruusuvuoren työt ovat modernin pelkistettyjä. Niiden voi katsoa edustavan myös brutalistista tyyliä. Hän käytti töissään paljon käsittelemätöntä betonia, jonka harkittu sijoittelu tuo esiin luonnonvalon. Ruusuvuoren arkkitehtitoimiston töissä pienetkin yksityiskohdat, kuten ovenkarmit tai pistorasiat, toteutettiin äärimmäistä huolellisuutta ja suunnitelmallisuutta noudattaen.

 

Kaupungintalon uudistaminen

Vuonna 1960 Ruusuvuori valittiin toteuttamaan Helsingin kaupungintalon ja sitä ympäröivän korttelin uudistus. Alun perin C. L. Engelin Seurahuoneeksi suunnitteleman rakennuksen muutostöitä tehtiin aina vuoteen 1988 asti. Uudistustyö oli suuri: kaupungintalon sisätiloja purettiin suurissa määrin, ja esimerkiksi aulatilat Ruusuvuori suunnitteli puhtaalta pöydältä. Uudistustyötä voi pitää arkkitehtuurin kokonaistaideteoksena: suurten tilojen lisäksi koko talon sisustus meni uusiksi. Pienetkin yksityiskohdat noudattivat samaa suunnittelufilosofiaa:  modernistiselle ja tasa-arvoiselle arkkitehtuurille tunnusomaiset piirteet näkyvät kaupungintalolla esimerkiksi siinä, että vessojen ja siivouskomerojen suunnittelussa on käytetty samoja materiaaleja ja samaa hienostunutta muotokieltä kuin edustustiloissa.

Ruusuvuoren käsissä kaupungintalosta rakentui rehellinen, suoraviivainen, näyttävä, moderni ja historiansa tunteva. Rakennuksessa yhdistyykin ainutlaatuisella tavalla uusi ja vanha. Empiretyylisen kaupungintalon julkisivun sisään kätkeytyy suomalaisen modernistisen arkkitehtuurin merkkiteos. Kallis ja rankka, vuonna 1970 valmistunut uudistus ei kuitenkaan miellyttänyt kaikkia. Kaupungintalon saneeraus johti laajaan yhteiskunnalliseen keskusteluun rakennussuojelun merkityksestä ja rakennusten historiallisesta arvosta.

Vuonna 1998, Ruusuvuoren jo kuoltua, kaupungintaloa remontoitiin jälleen. Aikansa modernein ”kone-rakennus” oli teknisesti vanhentunut eikä vastannut enää uusia toiminnallisia vaatimuksia. Tällöin Ruusuvuoren 60-luvun arkkitehtuuri oli vuorostaan suojelun ja konservoinnin kohteena.

Muita merkittäviä töitä

Ruusuvuoren merkittäviä töitä ovat Helsingin kaupungintalon saneerauksen ohella esimerkiksi Hyvinkään ja Tapiolan kirkot, Roihuvuoren kansakoulu, Weilin & Göösin kirjapainotalo eli nykyinen WeeGee-talo Tapiolassa ja Kluuvin virastotalon saneeraus. Tarkkasilmäinen kulkija voi myös havaita Helsingissä Ruusuvuoren suunnittelemia, kaupunkimaisemaan uppoavia asuin- ja toimistorakennuksia. Itä-Helsingissä, mäntyjen ympäröimänä ja hieman katseilta piilossa sijaitsee yksi huippuarkkitehdin päätöistä: betoninen, alun perin kansakouluksi rakennettu Roihuvuoren ala-aste. Huonoon kuntoon päässyt koulu oli vielä 2010-luvulla purku-uhan alla ennen merkittävää perusparannusta.

Jotkin Ruusuvuoren suurimmista projekteista jäivät toteutumatta. Hän voitti urallaan esimerkiksi Tampereen Hervannan kaupunginosan sekä Helsingissä Suomen kansallismuseon uudistuskilpailun, mutta kumpikaan laajoista suunnitelmista ei lopulta toteutunut. Ruusuvuoren töihin voi törmätä myös ulkomailla, aina Sveitsistä Etiopiaan.

Lähteet

Aarno Ruusuvuori: Structure is the Key to Beauty – Järjestys on kauneuden avain. Suomen rakennustaiteen museo 1992

Aulikki Korhonen: Kaupungintalo, Aarno Ruusuvuori ja modernin aika. Teoksessa Kaupungin Leijona-sydän 1998

Tuomi, Timo: Ruusuvuori, Aarno. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997