Kluuvinlahti ja Kaisaniemen puisto
Kluuvinlahden vaikutus näkyi alueella pitkään. Sen viimeinen jäänne oli Kaisaniemen puiston joutsenlammikko, jonka tilalle rakennettiin vuonna 1927 suorakaiteen muotoinen allas. Mutainen ja vetinen maaperä on asettanut rakennustöille alusta asti suuret vaatimukset – esimerkiksi nykyisen rautatieaseman rakentaminen oli valtaisa ponnistus, joka alkoi paalutustöillä jo vuonna 1905 ja kesti lähes 20 vuotta. Perustuspaalut upposivat jopa 25 metrin syvyyteen.
Kaisaniemen puisto on Helsingin ja koko Suomen vanhin julkinen puisto, se esiintyy jo vuoden 1812 asemakaavassa. Siitä tuli suosittu tapahtumapaikka, jossa järjestettiin laulujuhlia, kansanjuhlia ja erilaisia urheilutapahtumia, joiden lajeina oli esimerkiksi tennis, keilailu, luistelu, voimistelu, soutu ja melonta. Puisto on nimetty majatalonpitäjä ja ravintoloitsija Cajsa Wahllundin mukaan. Siirry Kansallisbiografiaan lukemaan Cajsa Wahllundista.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Osa puistosta rajattiin yliopiston kasvitieteen laitokselle ja puutarhalle, joka avattiin yleisölle 1833. Ensimmäinen kasvihuone oli puinen, mutta 1800-luvun lopulla rakennettiin vaiheittain nykyinen valurautarunkoinen kasvihuone arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnitelman mukaan. Kasvihuoneen lasit rikkoutuivat jatkosodan pommituksissa helmikuussa 1944. Pitkään luultiin ainoastaan yhden setripuun selvinneen hävityksestä hengissä, mutta vuonna 2023 Kaisaniemeen palautettiin käpypalmu, jonka kruununhakalaiset veljekset olivat aikoinaan pelastaneet ja jota oli hoidettu perheessä 80 vuoden ajan. Lue käpypalmun tarina Helsingin Sanomista.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Lähde aikamatkalle Kaisaniemen puistoon 1959
Rautatieasema ja Rautatientori
Ensimmäinen rautatieasema oli Carl Albert Edelfeltin suunnittelema ja valmistui vuonna 1861. Vuosisadan loppuun mennessä se oli jäänyt pieneksi, ja niinpä sen rinnalle alettiin rakentaa uutta asemaa. Helsingin nykyinen päärautatieasema vihittiin käyttöön 1919 edelleen keskeneräisenä. Eliel Saarisen alkuperäinen suunnitelma edusti kansallisromantiikkaa ja herätti kollegoissa ankaraa arvostelua. Niinpä Saarinen muutti alkuperäistä suunnitelmaansa modernimmaksi. Rakentaminen oli valtava urakka, jota pitkitti myös ensimmäinen maailmansota. Koska rakentaminen kesti pitkään, vanha asema purettiin vasta 1918. Aseman tienoo oli ehtinyt muuttua paljon rakennustöiden aikana. Rautatieaseman 48-metrinen torni oli aikoinaan Helsingin korkein, ja sinne pääsi maksua vastaan ihailemaan maisemia.
Torikauppa Rautatientorilla vakiintui 1880-luvulla. Torilla oli myös vossikka-asema, ja torin poikki kulki ajoväylät hevosvaunuille ja polkupyörille. Torikauppa päättyi 1928, sillä aluetta tarvittiin vakiintuneen linja-autoliikenteen käyttöön. Lisäksi porvarilliseksi muuttuneen asuinalueen profiiliin ei enää sopinut maalaisten harjoittama torikauppa, jota hienon hotelli Fennian omistajakin oli paheksunut mielipidekirjoituksin. Kieltolain aikana torilla kuitenkin käytiin enemmän tai vähemmän salaista pirtukauppaa. Vaikka Turun kasarmin vanha talousrakennus (nykyinen Kulttuurikasarmi) oli muutettu linja-autoasemaksi vuonna 1935, Rautatientorilla oli pitkään runsaasti linja-autolaitureita. Ensimmäinen Helsingin kaupungin tarjoama pyöräteline tuli kuitenkin Rautatientorille vuonna 1939. Sotien jälkeen aseman ja torin seutu oli levotonta, ja 1960-luvulla tori oli täynnä henkilöautoja. Torilla on vuosikymmenten aikana tehty useita uudelleenjärjestelyjä.
Kaisaniemenkatu – uusi liikenneväylä ja kauppakeskittymä
Arkkitehti Eliel Saarinen ehdotti, että Kameelin korttelin läpi vedettäisiin uusi katu helpottamaan liikennettä pohjoisiin kaupunginosiin. Ehdotus hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa vuonna 1914 ja toteutettiin vuosina 1916–1920. Kadun työnimenä oli Murtokatu, mutta jo 1915 nimeksi otettiin Kaisaniemenkatu. Uusi katu sujuvoitti liikennettä, joka aikaisemmin kulkenut pelkästään Vilhonkatua pitkin. Raitiovaunulinjat siirrettiin Vilhonkadulta Kaisaniemenkadulle vuonna 1935.
Vertailemalla Helsingin opaskarttoja vuosilta 1909(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) ja 1917–1918(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) näkee dramaattisen muutoksen kaupunkikuvassa.
Kaisaniemenkadusta tuli pian vilkas liikenneväylä ja kauppakeskittymä. Pukeva oli vuosikymmenien ajan olennainen osa Kluuvin katukuvaa. Ruben Jaarin vuonna 1935 perustama yritys oli ensin nimeltään Kappa Keskus. Se menestyi hyvin ja laajeni kolmeen rakennukseen. Pukevan viimeisinä vuosina sen toimintaa haittasi Kaisaniemen metroaseman rakennustyömaa. Kuten moni muukin menestynyt vaateyritys, Pukeva kaatui 1990-luvun suureen lamaan. Kaisaniemenkadun ja Vuorikadun katukuvasta ovat myös poistuneet sellaiset muotiliikkeet kuin Vestio, Valioasu, MicMac ja Seppälä.
Kaisaniemen metroasema avattiin 1.3.1995. Sen nimeksi vaihdettiin vuonna 2014 Helsingin yliopisto.
Pukevan viimeiseksi jääneessä osoitteessa Kaisaniemenkatu 5 oli muutaman vuoden ajan useista pikkuliikkeistä koostuva kauppakeskus, kunnes sinne tuli Anttila-tavarataloketjun suuri sisustusmyymälä Kodin Ykkönen, joka avattiin 4.10.1999. Helsingin yliopisto osti rakennuksen vuonna 2006, ja opiskelijakirjasto toimi jonkin aikaa saman katon alla kuin sisustusmyymälä. Vuonna 2010 rakennus purettiin toiseen kerrokseen asti ja raunioille alettiin rakentaa yliopiston uutta pääkirjastoa. Uusi rakennus valmistui vuonna 2012 ja tunnetaan nimellä Kaisa-talo. Sen julkisivu sopii ympäristöönsä edeltäjäänsä huomattavasti paremmin.
Kaivokatu ja Keskuskatu
Kaivokatu on saanut nimensä Kluuvin kaivosta, joka sijaitsi nykyisen Keskuskadun ja Kaivokadun välisessä risteyksessä pienellä aukiolla. Kaivo poistettiin 1800-luvun lopulla, kun vesijohtoverkosto laajeni, mutta sen määrittämät katulinjaukset ovat edelleen nähtävissä.
Hakasalmenkatu ulottui alun perin rautatieasemalta Aleksanterinkadulle, mutta sitä jatkettiin Pohjois-Esplanadille puhkaisemalla jättimäinen Gasellin kortteli. Hankkeen tarkoitus oli sujuvoittaa liikennettä rautatieaseman ja Esplanadin välillä, ja sen panivat alulle arkkitehti Eliel Saarinen ja liikemies Allan Hjelt. Uusi katu avattiin liikenteelle 2.11.1921. Aleksanterinkadun ja Kaivokadun välistä katuosuutta levennettiin, jolloin Ateneumin puisto pieneni. Kadun nimeksi vaihdettiin vuonna 1928 Stockmannin ehdotuksesta Keskuskatu. Katu muutettiin kävelykaduksi vuonna 2014.
Tee aikamatka vuoteen 1921
Makkaratalo ja Asematunneli
Liittopankki ja VPK:n remontti edustavat 1920-luvun suurkaupunki-ihannetta, kun taas Makkaratalo edustaa 1960-luvun kaupunkisuunnitteluihannetta, joka perustui lähiöasumiseen ja autoiluun. Uusrenessanssityylinen Skohan talo ja yksikerroksinen arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema Centralin talo purettiin 1960-luvulla, koska ne eivät vastanneet aikakauden tehokkuusihanteita. Niiden tilalle rakennettiin jättimäinen City Center, joka muuttui kansan suussa Makkarataloksi, koska taloa ympäröivä betonikaide on kuin makkara. Vuonna 1967 valmistunut talo on monta kertaa äänestetty Helsingin rumimmaksi. Makkaratalon suunnittelivat Viljo Revell ja Heikki Castrén, ja se oli osa suunnitelmaa, johon kuului koko Soopelin korttelin purkaminen ja korvaaminen massiivisilla uudisrakennuksilla. Revell kuitenkin kuoli yllättäen 54-vuotiaana, eikä hanketta onneksi toteutettu.
Makkaratalon yhteyteen rakennettiin Asematunneli, joka oli aluksi auki ympäri vuorokauden, koska raitiovaunupysäkeille ei päässyt muuta kautta. Asematunnelissa oli paljon valvontakameroita, mikä 1960-luvun lopulla oli uutta, mutta siitä huolimatta siellä oli runsaasti järjestyshäiriöitä. Rautatientori oli 1960-luvulla täynnä autoja ja ilma oli saastuneimmillaan. Vuonna 1968 perustettiin liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ry, joka vastusti jalankulkijoiden ”viemäröintiä” maan alle ja kaupunkitilan uhraamista amerikkalaishenkisille autoväylille. Vuosina 1967–1972 Kaivokadun raitiovaunupysäkeille pääsi ainoastaan Asematunnelin kautta, kunnes vuonna 1972 Kaivokadulle saatiin suojatie. Kaivokadun ja Keskuskadun välinen risteys oli pitkään jalankulkijoille kaupungin vaarallisin, esimerkiksi vuonna 1975 siellä sai surmansa 36 jalankulkijaa.
Metron avaaminen 1.6.1982 helpotti liikenneruuhkia ja paransi jalankulkijoiden turvallisuutta ja viihtyvyyttä.
Postitalo ja Sokos
Ratapihan länsipuolella, nykyisen Postitalon kohdalla toimi kaasutehdas vuosina 1869–1910. Tehtaan muutettua Sörnäisiin (Suvilahti) rakennus oli muussa käytössä, sinne pääsi esimerkiksi rullaluistelemaan 1910-luvulla. Tehdasrakennus purettiin vuonna 1935, ja paikalle kohosi kolme vuotta myöhemmin Posti- ja lennätinlaitoksen pääkonttori. Vielä 1990-luvun alkupuolella talossa lajiteltiin kaikki Helsinkiin saapuva ja sieltä lähtevä posti.
Nykyisen Elielinaukion paikalla oli rautatien avaamisesta (1862) lähtien ratapihaa sekä huolto- ja konepaja-aluetta, ei julkista kaupunkitilaa. Ratapiha-alue jatkui Finlandia-talon taakse, ja nykyisen Kansalaistorin paikalla oli Töölön tavara-asema. Elielinaukio oli 1980-luvulla parkkipaikkana, kun sieltä oli purettu VR:n vanha veturitalli ja muut tarpeettomiksi jääneet rakennukset. Vanhasta rakennuskannasta on enää jäljellä varastomakasiini, jossa nykyisin toimii ravintola Vltava.
Sokoksen taloa alettiin rakentaa kesällä 1939, ja se oli tarkoitus saada valmiiksi vuoden 1940 kesäolympialaisia varten. Toisen maailmansodan takia kisat peruttiin, niitä ei siis järjestetty missään. Rakennustyöt olivat pysähdyksissä talvi- ja jatkosodan aikana ja rakennuksen runko paketoituna. Työt jatkuivat sotien jälkeen, mutta niitä hidasti materiaalipula. SOK:n suurmyymälän, hotelli Vaakunan ja kolme ravintolaa käsittävä rakennus saatiin kokonaan valmiiksi vuonna 1952, sopivasti olympialaisia varten.
Vieraile Sokoksen talossa vuonna 1959
Lähteitä ja lisätietoa
Asema-aukio ja Elielinaukio. Osa I. Ympäristöhistoriallinen selvitys.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)Arkkitehtitoimisto R. Schnitzler, Vilhelm Helander & Juha Leiviskä.
Asema-aukio ja Elielinaukio. VR:n varastomakasiini. Osa II. Rakennushistoriallinen selvitys. Arkkitehtitoimisto R. Schnitzler, Vilhelm Helander & Juha Leiviskä.
Helsingin Sanomat 13.7.1998: Tallinna Kaubamaja lopettaa Kaisaniemessä.
Helsingin Sanomat 19.8.1999: Uusi Anttila aukeaa Kaisaniemessä lokakuun alussa.
Järvenpää, Eeva & Räihä, Sirpa: Vanhinta Helsinkiä. Kertomuksia Kluuvin ja Kruununhaan kortteleista. Helsingin Sanomat 2007.
Kolbe, Laura: Kämp. Hotelli ja sen kaupunki. Kämp 2015.
Manninen, Antti: Makkaratalo jyräsi uusrenessanssia edustaneen Skohan talon – vaihtokuva näyttää muutoksen. Helsingin Sanomat 20.4.2015.
Museovirasto: Kaisaniemen puisto ja kasvitieteellinen puutarha.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Pullinen, Antti: 153 ikkunaa Kaisaniemen puistoon. Historiikki Mikonkadun kulmalta. Sanapaja 2009.
Pörssitieto: Ruben Jaari ja Pukeva.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
