Vanha ja uusi Kämp avattiin samantyyppisenä ajankohtana; sekä 1880- että 1990-luvulla Suomi avautui monella tavalla ulospäin ja Eurooppaan. Kaupungistuminen kiihtyi, sosiaaliset ja poliittiset muutosvoimat muovasivat yhteiskunnan rakenteita. Eurooppalainen luksushotelli kehittyi 1800-luvulla omalaatuiseksi rakennustyypikseen, joka pian aloitti maailmanvalloituksen. Hotellit ja kaupunkikulttuuri liittyvät yhteen, kuten Kämpin rakentaminen osoitti. Suurten hotellien rakentaminen kiihtyi samaan aikaan kun kaupunkien vetovoima kasvoi, elämä porvarillistui ja liikkuvuus lisääntyi. Yhäkin vaikuttavat urbanismin positiiviset mielleyhtymät palautuvat 1800-luvulle, kun eurooppalaiset metropolit Pariisi, Lontoo, Berliini, Wien ja Pietari elivät globaalin loistonsa aikoja. Aikakausi synnytti suurten hotellien lisäksi bulevardit ja esplanadit, kaarisillat ja puistot, muistomerkit ja patsaat, ravintolat ja kahvilat, teatterit ja oopperat, rautatieasemat ja liikepalatsit.
Uus-Kämp avattiin 1990-luvulla, kun Suomi siirtyi erääseen historiansa kansainvälisimpään vaiheeseen. Se on lähes verrannollinen sadan vuoden takaiseen tilanteeseen, kun alkuperäinen Kämp rakennettiin. Euroopan 1800-luvun jälkipuolta leimasi vahva tulevaisuudenusko, optimismi ja luottamus elämän hallittavuuteen. Rajat olivat auki, liikkuvuus ja vuorovaikutus lisääntyivät. Suomen modernisoitumisen murroskausi alkoi 1860-luvulla. Maa siirtyi nopeasti rahatalouteen ja kapitalismiin, kun kansallisen "kullan" eli puutavaran arvo nousi ja maatalouden nykyaikaistaminen alkoi. Muutos näkyi myös kansalaisten yhteiskunnallisessa toiminnassa ja poliittisessa järjestelmässä. Suomen perinteinen virkavaltainen hallintokulttuuri oli saanut rinnalleen valtiopäivät. Ne toivat uudella tavalla esiin säätyjen mielipiteitä ja päätöksiä, loivat keskustelua, toimintaa, vaikuttamista.
Kämp symboloi erästä Euroopan historian kiihkeintä vaihetta yhteiskunnallisen rakennemurroksen vuosina 1860–1914. Aikakautta on ollut tapana luonnehtia teollistumisen, liikkeellelähdön, kehitysuskon, suurten uudistusten, muutoksen, edistymisen ja modernisoitumisen ajaksi. Kehityksen pääpiirteet olivat eri maissa samankaltaisia. Teollis-tekninen tuotanto pääsi vauhtiin. Seuraukset näkyivät niin maaseudulla kuin kaupungeissakin. Kaupungistuminen voimistui, ja maanviljely alkoi koneistua. Teknisen koulutuksen merkitys ja yleinen insinöörivetoisuus kasvoivat. Keksintöjä ja teknologisia innovaatioita saatiin teollisuuden ja yritysten käyttöön, ja uusia tuotteita tuli kulutukseen. Liikenneuudistukset, kuten rautatie, höyrylaivat ja talvimerenkulku, yhdistivät alueita ja helpottivat raaka-aineiden ja tuotteiden kuljetusta.
Kapitalismin aikakautta leimasi nationalismi, yhteiskunnan vireä rakennustyö. Kulttuurinen toimeliaisuus, kansansivistystyö ja vapaa kansalaistoiminta yhdistivät kansakuntia henkisesti. Vanhojen säätyjen rinnalle nousi uusia sosiaalisia ryhmittymiä, luokkia. Kartanonomistajat, papit, talonpojat ja torpparit saivat rinnalleen teollisuuspatruunat, kaupunkien yrittäjät ja vapaiden ammattien harjoittajat sekä teollisuustyöväestön. Johtavan ryhmän, kaupunkien porvariston, taloudelliset ja kulttuuriset arvot alkoivat läpäistä yhteiskuntia laajemmin. Vauraus kasvoi, elintaso nousi ja kuluttaminen lisääntyi, mikä jätti jälkensä kulttuuriin. Kehityksen kääntöpuolella ilmeni monia puutteita. Maaseudun proletariaatin ja kaupunkien työväestön ongelmat nousivat yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Kämp Helsingissä, Suomen pääkaupungissa, muodostui näiden muutosvuosien keskeiseksi kulttuuriseksi ja poliittiseksi näyttämöksi. Ennen nykyaikaisen viestintäverkoston (puhelin, radio, tv, internet) muodostumista kahvilat, pubit, baarit ja ravintolat olivat paikkoja, joissa nähtiin ja tultiin nähdyksi. Hotelliin liittyvät kollektiiviset muistot heijastavat sitä positiivista kiihkeyttä, optimismia ja tulevaisuudenuskoa, joka yhä liittyy Suomen sadan vuoden takaiseen historiaan. Samaan ajankohtaan sijoittui eurooppalaisen suurhotellin muotoutuminen ja maailmanlaajuisen leviämisen alkaminen. Prosessi synnytti nykyaikaisen kaukomatkailun, lomailun ja vapaa-ajanvieton mallit ja ihanteet. Uudet luksushotellit sijaitsivat rautatieasemien läheisyydessä. Rautatiet toivat kaupunkiin ihmisiä, jotka viihtyivät uusissa hotelleissa, "ylellisyyden temppeleissä". Hotellien ravintoloihin, lehti- ja biljardisaleihin, baareihin ja kahviloihin olivat tiensä löytäneet myös seurapiirit, aristokraatit, taiteilijat, poliitikot, teollisuusmiehet, kirjailijat ja lehtimiehet, löytöretkeilijät sekä muut matkailijat ja seikkailijat.
Suurhotelli kehittyi täyteen loistoonsa Manner-Euroopan johtavissa pääkaupungeissa Lontoossa, Pariisissa, Berliinissä, Roomassa, Wienissä ja Pietarissa. Monet hotellit, kuten Pariisin Grand Hotel ja Ritz, Lontoon komeat rautatiehotellit, Adlon Berliinissä ja Imperial Wienissä, nousivat kaupunkiensa merkittävimpien nähtävyyksien joukkoon. Ruhtinaallisia saleja, talvipuutarhoja, terasseja, taideteoksia ja elegantteja sisustuksia tultiin ihailemaan läheltä ja kaukaa. Hotellit olivat ylellisiä majoitustehtaita, joissa kaikki palvelut olivat yhden katon alla. Kämp Helsingissä oli pienempi ja vaatimattomampi mutta lähtökohdiltaan samansuuntainen. Sen mondeeni yleisilme muistutti suurten hotellien vetovoimasta. Kämp muodosti komean kulissin Suomen suuriruhtinaskunnan vireimmän vaiheen sosiaalisille, poliittisille ja kulttuurisille kohtaamisille. Hotellista tuli eurooppalaisten esikuviensa veroinen kulttuuriväen liikemiesten, poliitikkojen ja seurapiirin tapaamispaikka.
Kirjallisuutta
Kolbe, Laura: Kämp – Hotelli ja sen kaupunki. Kämp 2015.
