Aleksanterinkadun yrityselämää

Ennen globalisaation kiihtymistä Helsingin keskustassa oli runsaasti tehtaita ja paikallisia yrityksiä, mikä näkyy Aleksanterinkadulla vuosina 1900 ja 1950 toimineissa yrityksissä. Vuonna 2000 suomalaisten tai helsinkiläisten yritysten tilalle on tullut ylikansallisia suuryrityksiä ja ketjuliikkeitä. Yrityslogoissa suomen ja ruotsin kielen rinnalle ja osin tilalle on tullut englanti.

Aleksanterinkadun rooli on ollut merkittävä kaupungin yrityselämässä. Vuonna 2000 Helsingissä toimi 24 628 ja Aleksanterinkadulla yhteensä 261 yritystä.

Tukku- ja vähittäiskauppa johtaa

1900-luvun alussa Helsinki oli erityisesti palvelu-, hallinto- ja kauppakaupunki, kun taas valtaosa muun maan väestöstä sai elinkeinonsa maa- ja metsätaloudesta. Aleksanterinkatu sopi kaupungin linjaan hyvin, sillä tukku- ja vähittäiskauppa säilyi kadun suurimpana elinkeinohaarana vuoteen 1950 saakka.

1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla Aleksanterinkadun, kuten muunkin keskustan, tukku- ja vähittäiskauppaan kuuluvat liikkeet käsittivät koko inhimillisen elämän kirjon. Kauppoja oli kangaskaupoista hedelmäkauppoihin ja turkisliikkeisiin. Vuonna 1900 Aleksanterinkadulla toimineista tukku- ja vähittäiskaupparyhmän 78 yrityksestä suuri osa oli erilaisia vaatteisiin ja kankaisiin tai rakentamiseen ja asumiseen liittyviä liikkeitä. Elintarvikkeita myyviä liikkeitä oli kuitenkin alle 10 kappaletta. 1900-luvun alun kuluttaja halusi elämäänsä myös ylellisyyttä, jota toivat esimerkiksi kadun kaksi viinimyymälää, kemikalio ja rohdoskauppa sekä jalkahoitola. 

Helsingin osuus koko maan tukkuliikkeistä oli 1950-luvun alussa 44 prosenttia, mutta vuoteen 1985 mennessä se oli supistunut alle 30 prosenttiin. Kaupungin merkitystä tukkukaupassa vähensivät maantieliikenteen ja tietoliikenteen paraneminen sekä tukkukaupassa tapahtunut rakennemuutos. Tukkukauppatoiminnan sijainti meren äärellä ei enää ollut välttämätön. Vähittäiskaupan puolella muutokset liittyivät niin kaupan sijaintiin, myymälätyyppeihin kuin kaupankäynnin muotoonkin. Siirryttiin suurempiin valintamyymälöihin. Muutos kosketti erityisesti päivittäistavara- sekä tekstiili- ja vaatekauppaa. Etenkin tekstiilien tulo uusiin, suurempiin valintamyymälöihin aiheutti ongelmia perinteisille tekstiililiikkeille, koska ne olivat pieniä kooltaan, pitkälle erikoistuneita ja suppeita tuotevalikoimiltaan.

1800- ja 1900-lukujen taitteessa Helsingissä vaikutti kauppiaita, jotka näkyvät katukuvassa tänäkin päivänä. Heitä olivat muun muassa Julius Tallberg ja G.F. Stockmann. Ensimmäinen tavaratalo Aleksanterinkadulla ja koko Suomessa oli Stockmann, joka avasi ”mannermaisen tavaratalon” Senaatintorin alalaitaan vuonna 1880. Sotien välisenä aikana Rake, Renlund ja Tallberg, jotka kaikki harjoittivat rakennustarvikkeiden myyntiä, muuntuivat vähitellen tavarataloiksi. Elanto avasi tavaratalon Aleksanterinkadulla vuonna 1952. Uuden tyyppisten tavaratalojen etuna oli se, että vähittäiskauppaa voitiin harjoittaa useassa kerroksessa, mikä oli olennaista yritysten sijaitessa kalliilla tonteilla. Osastoja voitiin laajentaa ja supistaa kulutuskysynnän mukaan ja kulut tavarayksikköä kohden olivat kohtuulliset.

Aleksanterinkadun teollisuusyritykset

Aleksanterinkadulla toimivista yrityksistä 1900-luvun alussa noin 26 prosenttia liittyi tavalla tai toisella teollisuuteen. Niiden koko vaihteli verstaasta tehtaaseen ja toimintaskaala oli varsin laaja: ne tuottivat muun muassa leluja, posliinia, väkijuomia, tupakkaa, olki- ja huopahattuja, polkupyöriä ja huonekaluja eli pääosin kulutustavaroita. Vuonna 1950 Aleksanterinkadulla toimi useita kulta- ja kellosepänliikkeitä, leimasintehdas ja teollisuusyritysten konttoreita, esimerkiksi Teollisuuden Polttoöljy Oy ja Bangin Emulsio Oy. Vuoteen 2000 mennessä teollisuusyritysten määrä oli pudonnut noin kahdeksaan prosenttiin ja varsinainen tuotanto oli hävinnyt kokonaan.

Aleksanterinkadun suurin yksittäinen teollisuudenhaara on ollut puuhun ja paperiin, erityisesti graafiseen alaan liittyvä teollisuus. Helsinki on aina ollut koko maan graafisen teollisuuden keskus. Vuonna 1875 Helsingissä toimi kuusi kirjapainoa ja kaksi kivipainoa. Tärkeimmillä sanomalehdillä oli omat kirjapainonsa 1800-luvun lopussa. 1900-luvun alussa valtaosa tämän teollisuushaaran yrityksistä oli kirjapainoja, mutta vuoteen 2000 mennessä painoteollisuus oli vaihtunut kustannustoiminnaksi. Muut tähän ryhmään kuuluvat yritykset, kuten huonekaluverstaat ja kirjekuoritehdas, ovat lopettaneet toimintansa.

Tekstiilit, vaatteet ja nahka oli Aleksanterinkadun toiseksi tärkein teollisuudenhaara. Räätälit, turkkurit ja suutarit korvasivat nykyisen kaltaisen, laajamittaisen vaatetusteollisuuden. Vuoteen 1950 mennessä ryhmän osuus oli romahtanut, ja vuonna 2000 vain kaksi Aleksanterinkadun yritystä ilmoitti toimivansa tekstiiliteollisuuden parissa. Vaikka ryhmän merkitys väheni vaatteiden valmistuksen teollistumisen myötä, se koki yleisesti ottaen lyhyen kukoistuskauden sota-aikana 1940-luvulla ja pula-aikana sen jälkeen. Teollisesti valmistetuista vaatteista oli raaka-ainepulan vuoksi puutetta, siksi tarvittiin perinteisten käsityöammattien taitajia muokkaamaan vanhoista tekstiileistä ja korvikemateriaaleista vaatteita ja kenkiä.   

Hartwall aloitti toimintansa Aleksanterinkatu 18:ssa, Sederholmin talossa, jossa se vuosina 1836–1841 tuotti "laadukkaita kivennäisvesiä”. Merkittävä yksittäinen työllistäjä oli Aleksanterinkatu 17:ssä toiminut tupakkatehdas Tollander & Klärich, joka vuonna 1894 työllisti 149 henkilöä.

Aleksanterinkadulla on toiminut useita leipomoita ja konditorioita. K.M. Brondinin höyryleipomon juuret ulottuivat eri vaiheiden kautta aina 1850-luvulle, jolloin se tosin toimi eri nimellä. Leivän lisäksi yritys valmisti suklaata ja marmeladia. Brondin oli suuri leipomo, sillä vuonna 1894 se työllisti 34 henkilöä. Toinen suuri leipomo Aleksanterinkadulla oli vuonna 1852 perustettu Ekberg, joka harjoitti leipomoteollisuuden lisäksi väkijuomien valmistusta. Leipomo kahviloineen muutti uuteen taloon Bulevardille vuonna 1915.

Raha viihtyy Aleksanterinkadulla

Modernin pankki- ja vakuutustoiminnan teki mahdolliseksi osakeyhtiölaki vuodelta 1864. Samaan aikaan perustettiin pisimpään suomalaisessa pankkimaailmassa vaikuttanut liikepankki eli Suomen Yhdyspankki (1862, Föreningsbanken i Finland, nyk. Nordea). Säästöpankkitoimintaa oli harjoitettu jo ennen uutta lakia.

Helsingissä oli paljon liikepankkeja 1900-luvun alussa. Pankkien perustaminen väheni 1930-luvulle tultaessa ja monet pankit fuusioituivat. Vuonna 1928 kaupungissa oli 18 liikepankkia. Vuosisadan alkupuolen suurimmat olivat Kansallis-Osake-Pankki, Pohjoismaiden Yhdyspankki ja Helsingin Osuuspankki. Sodan jälkeen liikepankkeja oli viisi. 2000-luvulle tultaessa yli 50 yritystä kertoi toimialakseen rahoitustoiminnan.

Pankit ovat rakennuksillaan vaikuttaneet Aleksanterinkadun profiiliin. Merkittävin pankkien rakennusvaihe ajoittuu 1920- ja 1930-luvuille, kun Suomen Yhdyspankki, Atlas-pankki, Liittopankki ja Suomalainen Säästöpankki rakennuttivat itselleen arvovaltaa henkivät rakennukset Aleksanterinkadulle. Myös Käsityöläisosakepankin talo sijaitsi näiden läheisyydessä, Keskuskatu 1:ssä. Pankkirakennukset ovat edelleen jäljellä, mutta suuri osa niistä toimii muussa käytössä. Vaikka kaupan rakenteen muuttuessa pikkukaupat hävisivät Aleksanterinkadulta, pankit ja vakuutusliikkeet kuitenkin jäivät, olihan Aleksanterinkatu edelleen Helsingin liike-elämän pääkatu.

Vuonna 1890 Suomessa toimi 8 venäläistä ja 28 ulkomaista vakuutuslaitosta. Ensimmäiset koko Suomen alueelle Helsingistä laajentuneet yritykset olivat henkivakuutusyhtiö Suomi ja palovakuutusyhtiö Pohjola, joista ensimmäinen oli perustettu vuonna 1890, jälkimmäinen 1891.

Pankkien tavoin vakuutusyhtiöt halusivat rakennuttaa pääkonttorinsa Aleksanterinkadun varteen. Ensimmäisten joukossa paikkansa Aleksanterinkadulla vakiinnutti Pohjola, jonka pääkonttori valmistui vuonna 1901. Yhtiön rakennuksen suunnitteli Aleksanterinkatu 44:ään arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarinen ja siitä tuli valmistuttuaan suomalaisen jugend-arkkitehtuurin helmiä. Pohjola oli toisaalta ensimmäisten joukossa siirtämässä pääkonttoriaan pois keskustasta, kun sen uudet, tilavammat toimitilat valmistuvat Munkkivuoreen vuonna 1969.

Yhä vaativammat tehtävät ja kasvavat riskit pakottivat pienet vakuutusyhtiöt sulautumaan keskenään. Vuoteen 1950 mennessä Aleksanterinkadulla toimivien yhtiöiden määrä oli vähentynyt puoleen vuosisadan alun tilanteesta. 

1990-luvun talouskriisin vaikutus Aleksanterinkadun pankki- ja vakuutuselämään oli huomattava. Pankki- ja vakuutusmaailmassa tapahtui suuria muutoksia koko 1900-luvun ajan. Vanhat pankit KOP ja SYP fuusioituivat Merita Pankiksi vuonna 1995. Kolmas suuri pankki Säästöpankkien Keskusosakepankki eli SKOP joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja lopulta Suomen Pankin hallintaan. 

Lähteet

Adressbok och yrkeskalender för Helsingfors, 1900/1901.

Järvenpää, Eeva: Elanto rakensi komean tavaratalon Aasin kortteliin. Helsingin Sanomat 16.9.2006.

Suur-Helsingin osoitekirja 1950/1951. HKA.

Yritys-Suomi CD 2000. Blue Book, Helsinki Media Oy, 2000.

Pörssitieto: https://www.porssitieto.fi/osake/lisaa/hameenkkauppa.shtml(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)