Ylioppilaiden juhlaniitty
Nykyisen Toukolan vieressä oli Forsbyn kylä, johon perustettiin Helsingin kaupunki vuonna 1550. Hieman kaupungista etelään, nykyisen Bokvillanin kohdalla, oli pieni mäennyppylä, jossa oli kaupungin teloituspaikka hirsipuineen. Sata vuotta myöhemmin se jäi pois käytöstä, kun kaupunki siirtyi etelämmäs Vironniemelle, suunnilleen siis nykyisen Kruununhaan eteläosiin. Vanhasta kaupungista uuteen Helsinkiin vedettiin pian tie, ja se kulkee edelleen samaa reittiä, enimmäkseen Hämeentien nimisenä. Sörnäsin niemen ja Vallilan järven luota Vanhaankaupunkiin tie kulki Kumpulan kartanon mailla.
Suomen ainoa yliopisto siirrettiin Turusta Helsinkiin vuonna 1828, ja samalla siirtyivät ylioppilaat ja kaikki heidän traditionsa ja juhlansa. Opiskelijoiden ikiaikaiseen tapaan he keksivät pian uusiakin juhlia ja alkoivat juhlia toukokuista Flooran päivää kevään kunniaksi. Kumpulan kartanon isäntä von Bonsdorff antoi heidän käyttöönsä yhden niityn mailtaan, valtatien varresta, ilmeisesti nykyisten Hämeentien ja Kustaa Vaasan tien kiilasta. Siellä he sitten lauloivat ja joivat ja muutenkin juhlivat ainakin vuosina 1831, 1833 ja 1848.
Vuosi 1848 oli Euroopan hullu vuosi, ympäri Eurooppaa oli mellakoita, kapinoita ja vallankumouksia. Suomessa ylioppilaat lauloivat öisin kadulla epäilyttäviä lauluja, ja ylioppilas Otto Palander heitti punssinsa keisari Nikolai I:n muotokuvalle, piirsi sille viikset ja nosti keisarille pilkallisen maljan. Palander luonnollisesti erotettiin yliopistosta ja karkotettiin Helsingistä. Yliopiston huolestuneet päättäjät päättivät järjestää oikein komeat Flooran päivän juhlat. Näin ylioppilaiden ajatukset ohjautuisivat laulun ja samppanjan voimin yleiseen suomalaiseen isänmaallisuuteen, pois kaikista vapaushaaveista, kapinoinnista ja ikävistä lauluista. Näin myös tapahtui, kaikki kokoontuivat Kumtähden kentälle eli Toukoniitylle, yliopiston kuuluisa oraattori Fredrik Cygnaeus piti innostavan puheen, ja Johan Ludvig Runebergin kirjoittama laulu Vårt Land, sittemmin suomennettuna Maamme, laulettiin ensi kerran.
Juhlien ulkopuolella paikka oli vanhastaan niitty, myöhemmin se oli peltona ja sittemmin siinä oli rakennuksiakin. Vuonna 1948 paikalla olleet talot purettiin, alue kunnostettiin puistoksi ja sinne pystytettiin muistomerkki Maamme-laulun ensiesityksen kunniaksi. Paikan nimenä on ollut myös Toukoniitty, Majängen, ja puistotyöntekijöiden suussa se on kulkenut myös nimellä Maammelaulu. Nykyään sen nimenä on virallisesti Kumtähden kenttä, Gumtäkts äng. Ylioppilaat viettävät siellä edelleen Flooran päivää kevään ja myös Maamme-laulun kunniaksi.
Huviloita kaupungin ulkopuolella
Maantie Hämeeseen ja Viipuriin eli Itäinen Viertotie kulki siis hyvän matkaa Kumpulan kartanon mailla. Hermannin pohjoislaidalla ovat vanhan tulliaseman pylväät edelleen paikallaan, ja siitä hieman pohjoiseen tie tuli lähelle meren rantaa ja kulki sitten rannan tuntumassa Vanhaankaupunkiin asti.
Maantien varressa oli aika ajoin erilaisia rakennuksia, lähellä Kumtähden niittyä oli ainakin 1700-luvulla krouvi. Tien varressa oli joitain asumuksia myöhemminkin, ja vuonna 1826 kauppaneuvos Gustaf Otto Wasenius rakensi Koskelan (Forsby) kylän puolelle huvilansa, Villa Annebergin. Vuonna 1840 Forsbyn etelälaidalta, Kumpulan maiden rajalta, irrotettiin uusi huvila-alue. Siinä lähellä olivat vanhastaan Jerikohagen ja Kaanaansland, siis Jerikon haka ja Kaanaanmaa, joten alueen nimeksi tuli luontevasti Arabia. Raamatullisia nimiä on käytetty paikanniminä Suomessa paljon ja nimi Arabia tulee niistä helposti mieleen. Siellähän se Arabia on heti Kaanaanmaan, siis nykyisten Israelin, Libanonin ja Palestiinan vieressä, ainakin täältä kaukaa katsoen – joidenkin tietojen mukaan nimeä Arabia olisi käytetty jo 1700-luvulla.
Kauppias ja kirjankustantaja Gustaf Wilhelm Edlund rakensi 1870-luvulla itselleen kesähuvilan hieman etelämmäksi ja antoi sille nimeksi Bokvillan. Hauska yhteensattuma lienee, että Edlund kustansi muiden muassa Zachris Topeliuksen Maamme-kirjan. Kenraali Tschepurnoff rakensi huvilansa hieman Bokvillanista pohjoiseen. Myöhemmin tästä huvilasta tuli Arabian tehtaanjohtajan asunto, ”isännöitsijän villa”, kunnes sen viereen rakennettiin uusi vuonna 1917. Myöhemmin molemmat ovat olleet muun muassa toimistoina ja asuntoina. Maantien varteen rakennettiin muitakin huviloita, mutta vain nämä ovat säilyneet nykyaikaan asti.
Kaanaanmaalta Arabian kautta Kotisaareen
Arabian huvila tai huvilat saivat väistyä, kun ruotsalainen Rörstrandin posliinitehdas perusti vuonna 1873 paikalle tehtaan. Aikojen kuluessa tehdas vaihtoi omistajaa useamman kerran, se oli milloin ruotsalaisten, milloin suomalaisten hallussa. Tehdas pysyi paikallaan ja laajeni vuosikymmenien ja vuosisatojen mittaan, täyttäen yhä pidemmän pätkän Itäisen Viertotien, sittemmin Hämeentien vartta. Uusia rakennuksia nousi ja vanhoja purettiin aina 1900-luvun lopulle saakka. Toisen maailmansodan kieppeillä muodostuivat maamerkeiksi tehtaan savupiippu ja sen alapuolella oleva Michael Schilkinin reliefi Posliinimaalareita (1943).
Toiseenkin suuntaan tehtaat kasvoivat, merenrantaa täyttämällä saatiin idästä tilaa uusille rakennuksille. Arabian tehtaan erikoisuutena oli tässä suhteessa kaikenlainen ylimääräinen keramiikka, jota tuotannossa kertyi varsin paljon. Sitä ei viety kauas pois, vaan se kaadettiin tontin reunalle, mereen ja sen rantaan, ja näin rantaviiva vetäytyi Arabian kohdalla aina vain kauemmas itään. Täyttömaalle vedettiin 1930-luvulla rautatien pistoraide, joka purettiin tehtaiden lopetettua toimintansa vuosituhannen vaihteessa.
Arabian jälkeen valtatien varteen kertyi lisää teollisuutta, 1890-luvulla sinne perustettiin Roslundin nahkatehdas ja Bastmanin panimo. Maanviljelijäin Maitokeskus siirsi Bastmanin panimon paikalle leipätehtaansa vuonna 1952 ja 1960-luvun alussa loputkin toimintansa. Yrityksen nimeksi tuli Kotisaari vuonna 1976 ja Kotisaari-Ingman vuonna 1988. Ruotsalaisen Arlan ostettua Ingman Foodsin vuonna 1991 jäätelötehdas siirtyi Sipooseen. Leipomo taas myytiin Fazerille, joka siirsi toimintansa muualle vuonna 1998. Tehdasrakennuksia oli aikojen saatossa rakennettu ja laajennettu, ja leipomon muutettua pois ne jäivät tyhjilleen. Kauan ei tyhjyyttä kestänyt, vaan vuonna 2002 tiloissa avattiin uusi Kauppakeskus Arabia, joka toimi siinä edelleen.
Kotisaaren tehtaiden viereen nousi 1930-luvulla Helsingin kaupungin korjauspaja maantien ja rannan väliin. Vuosikymmenien mittaan rakennuksia on tullut lisää, ja rakennusviraston korjauspajasta tuli osa liikelaitos Staraa vuonna 2010. Nyt Staran konepajan ja korjaamon rakennukset täyttävät 300 metriä Hämeentien vartta. Staran rakennukset ja muutkin teollisuusrakennukset olivat kapealla kaistaleella meren ja maantien välissä, mutta ajan mittaa tehtaat saivat lisää tilaa laajennuksilleen matalaa rantaa täyttämällä.
Kotisaaren tehtaan ja kaupungin varikon takana oli siis täyttömaata ja rautatie. Sinne alkoi 1950-luvulta lähtien kertyä kaikenlaista pienempää teollisuutta ja muuta yritystoimintaa. Lopulta Hämeentien varressa olevien tehtaiden ja varikon taakse muodostui toinen teollisuuskorttelien rivi, ja 1960-luvun puolessavälissä sinne rakennettiin uusi, Hämeentien suuntainen tie. Hieman pohjoisemmas, Arabian toiselle puolelle rakennettiin myös pieni tie, joka sai paikan historian mukaisesti nimekseen Kaanaantie. Vuosituhannen lopulla alkoi kuitenkin uusi rakentaminen ja yritysalue sai väistyä uuden kaupunginosan tieltä. Kaanaantie sai jäädä paikalleen ja pitää nimensä.
Toukola
Vuonna 1883 Kumpulan kartano siirtyi paroni Herman Standertskjöld-Nordenstamin omistukseen. Hän palstoitti maillaan kolme aluetta, joista kaksi oli nykyisten Hermannin ja Vallilan alueilla ja yksi oli nimeltään Majstad eli Toukola. Se sijaitsi Hämeentien varressa Kumtähden niityn ja Arabian tehtaiden välissä. Arabian posliinitehdas rakennutti heti alussa Hämeentien toiselle puolelle asuntoja työntekijöilleen. Huoneistot olivat peräti ilmaisia asukkailleen vuoteen 1922 asti. Nämä talot purettiin 1950-luvulla.
Vuonna 1905 Standertsjöld-Nordenstam möi kartanonsa Helsingin kaupungille. Samalla Kumpulan kartanon maat, Toukola mukaan lukien, liitettiin Helsingin kaupunkiin. Kartanon muista vaiheista kerrotaan Kumpulan yhteydessä, mutta kansakoulu koski Toukolaakin. Sellainen rakennettiin vuonna 1908 kartanoon vievän tien ja valtatien risteyksen lähelle. Koulu oli ruotsinkielinen, mutta 1930-luvullta lähtien siinä oli myös suomenkielisiä luokkia. Kun nykyinen Kustaa Vaasan tie rakennettiin vuonna 1921, kansakoulu jäi Kumpulan puolelle ja vuonna 1964 kansakoulu purettiin uuden, Vallilan laakson ylittävän maantiesillan tieltä. Uusi kansakoulu oli kahdessa paikassa, Kumpulan kartanossa ja Arabian lastentalossa. Vuodesta 1979 se sijaitsi Arabian uudessa korttelitalossa, Bokvillanin ja meren välissä. Rakennusta on 2000-luvulla korjattu ja laajennettu.
Toukolan rakennukset oli rakennettu halvalla ja ilman mitään määräyksiä viemäreistä, paloturvallisuudesta tai terveysoloista. Niinpä kaupunki kielsi ensin rakentamasta alueelle mitään. Suomen itsenäistymisen jälkeen, vuonna 1919, alue kaavoitettiin ja ryhdyttiin vuokraamaan tontteja omakotirakentajille asunnoiksi. Toukolan tonteilla oli kova kysyntä ja niitä jaettiin kahden vuoden päästä lisää ja vielä lisää taas kahden vuoden päästä.
Ensimmäisten rakentajien joukossa olivat Arabian tehtaat rakentamalla työntekijöilleen ryhmän asuntoja, Arabian villat, nykyiselle Arabianmäenpolulle. Muuten sai taloja rakentaa ensin melko vapaasti, mutta vuonna 1923 jaetuille tonteille oli rakennettava mallipiirustusten mukaan. Rakentamista jatkui 1920-luvun loppuun asti ja puutalojen sekaan nousi kaksi kivitaloakin. Vuokralaisten pito oli periaatteessa kielletty, mutta työläisalueella niitä otettiin kuitenkin, eivätkä viranomaiset siihen puuttuneet.
Toukolan kadut saivat eksoottisia nimiä, olihan siellä ollut aikoinaan Kaanaan niityt ja nyt siellä oli Arabia. Damaskuksentien ja muutaman muun Lähi-idän nimen lisäksi nimistöä on Itä- ja Kaakkois-Aasiasta, ja Japaninkadun ja Syyriankadun välissä on Kongontie. Toukolan nimistöön tuli ripaus Afrikkaakin.
Vuonna 1949 vihittiin käyttöön Arabian lastentalo Syyriankadun varrella. Se oli tehtaan rakentama ja ylläpitämä lastentarha, ja sellaisena Pohjoismaiden ensimmäinen. Siitä tuli kansallinen ylpeydenaihe, jota tuotiin katsomaan valtiovieraitakin. Taloa laajennettiin myöhemmin ja siellä oli ajoittain neuvolatoimintaakin. Joulun alla, Lucian päivänä, tarhan lapset kulkivat laulaen tehtaalla kynttilöineen ja Lucia-pukuineen. Koulukin siellä oli vuosina 1965–1977. Vuonna 1992 päiväkoti siirtyi kaupungin omistukseen ja se on nykyään päiväkoti Floora.
Vanhimman Toukolan rakennukset jäivät vähitellen uusien talojen alle. Vuonna 1946 valmistui Toukolan pohjoislaidalle, Hämeentie 152:een ryhmä kerrostaloja ja vuonna 1954 niiden eteläpuolelle toinen ryhmä. Kumtähden kentästä pohjoiseen, vastapäätä kaupungin varikkoa, rakennettiin neljä korkeaa taloa vuonna 1959. Viimeiset vanhat, jopa 1870-luvulta periytyneet talot purettiin, kun vuosina 1964–1966 rakennettiin Arabianmäen viereen vielä muutama kerrostalo. Hämeentien varressa on siten melkein pelkästään kerrostaloja.
Toukola kuuluu Vallilassa sijaitsevan Paavalin kirkon alueeseen. Vuonna 1955 rakennettiin Toukolan kirkoksi tai Toukolan työkeskukseksi kutsuttu seurakuntakeskus Koreankadun ja Kustaa Vaasan tien väliin, Toukolan laidalle. Talossa oli muun muassa kirkko, askartelutiloja, voimistelutiloja ja asuntojakin, se oli siis varsin monipuolinen toimintakeskus. Talon päädyssä on edelleen Michael Schilkinin reliefi, Perhe nimeltään. Talo vuokrattiin muuhun käyttöön 1990-luvun alussa, mutta 2000-luvun alussa kirkko otti sen taas joksikin aikaa omaan käyttöönsä. Pidemmän päälle se ei kuitenkaan kannattanut, ja nykyään talossa on asuntoja ja yksityinen päiväkoti.
Uusi Arabia
Helsingin rannoista suuri osa on täyttömaata. Myös Vanhankaupunginlahden länsirantaa täytettiin pikkuhiljaa, Arabian tehtaiden kohdalla peräti posliinilla mutta myös muulla. Rantoja täytettiin koko matkalla Sörnäisistä Vanhaankaupunkiin, ja vähitellen muun muassa Kyläsaari lakkasi olemasta saari. Samalla Vallilanpuron suu siirtyi yli puoli kilometriä itään päin ja Toukolassa tehtaiden ja meren väliin jäi parinsadan metrin levyinen rakentamaton alue. Siihen vanhojen tehtaiden tilalle ja täyttömaalle alettiin sitten suunnitella uusia asuinkortteleita ja kokonaista uutta kaupunginosaa.
Arabianrannan rakentaminen aloitettiin vuonna 1996. Ensin piti vaihtaa maita puhtaampiin ja sitten paaluttaa tulevien talojen paikat ja myös katupohjat, siinä meren rannassahan maaperä oli lähinnä mutaa ja liejua. Sitten päästiin rakentamaan talojakin ja ensimmäiset asukkaat muuttivat uuteen Arabiaan vuonna 2001. Vuotta myöhemmin vanha Kotisaaren tehdas muuttui kauppakeskus Arabiaksi. Rakentaminen jatkui aina vuoteen 2016 asti, ja tuloksena on samaan aikaan viihtyisä ja moderni kaupunginosa. Rakennukset ovat erään luonnehdinnan mukaan ”traditionaalisen modernistisia”, eli mitään hätkähdyttävää ei ole haettu, pikemminkin on kunnioitettu Arabian tehtaiden kantamaa suomalaisen muotoilun ja modernismin perintöä.
Arabian tehtaille oli valmistunut uusi rakennus 1970-luvun lopulla, ja vapautuneihin tiloihin muutti vuonna 1984 Taideteollinen Korkeakoulu. Aiemminhan se oli toiminut Ateneumissa Rautatientorin laidalla. Myöhemmin, vuonna 2007, Taideteollinen Korkeakoulu yhdistyi Teknillisen korkeakoulun ja Kauppakorkeakoulun kanssa uudeksi Aalto-yliopistoksi, ja vuosina 2010 ja 2018 vanhan Taideteollisen toiminta siirtyi Espoon Otaniemeen. Samoihin aikoihin Arabian teollinen toiminta oli siirtymässä muualle, ja vuonna 2016 tehtaan toiminta lakkasi Arabiassa.
Arabian tehtaiden tiloista muodostettiin Arabiakeskus, kaikenlaisen taideteollisuuden yritysten, kauppojen ja muiden tilojen keskittymä. Samaan talojen kokonaisuuteen mahtuu myös Metropolia-ammattikorkeakoulun Arabian kampus. Se on siis kulttuurialan oppilaitos, jossa opetetaan varsin laajasti erilaisia taiteen ja taideteollisuuden aloja. Myös Pop & Jazz Konservatorio, entinen Oulunkylän Pop & Jazz -musiikkiopisto, muutti 1990-luvun puolivälissä Arabianrantaan. Vuonna 2000 osa siitä siirtyi Metropolia Ammattikorkeakouluun ja vuonna 2021 molemmat muuttivat uuteen Soiva-nimiseen rakennukseen samassa korttelissa. Arabiakeskuksessa on lisäksi posti ja kaupungin kirjasto. Kaikkiaan vanha tehdaskortteli muodostaa siis rakennuskompleksin, jossa on rakennuksia kolmelta eri vuosisadalta ja kaikenlaisia toimintoja suomalaisen kulttuurin eri aloilta.
Kaikkien muiden oppilaitosten lisäksi Arabianrannan eteläpäähän valmistui vuosina 2004 ja 2005 kaksi ruotsinkielistä, monialaista oppilaitosta, ammattikorkeakoulu Arcada ja ammattioppilaitos Prakticum. Oppilaitosten vieressä on Jan-Magnus Janssonin aukio tunnetun ruotsinkielisen poliitikon, tutkijan, lehtimiehen ja muutenkin merkittävän miehen mukaan.
Paikalla oli siis alkuaan ollut Kaanaa ja Jeriko ja sitten Arabia. Sen jälkeen kadunnimiin tuli Siam (nykyinen Thaimaa), Jaava ja muuta Aasiaa sekä Kongo. Oli siis luontevaa, että uuden Arabianrannan eteläosaan tuli ulkomaisia kadunnimiä sinnekin. Mutta nyt tulikin Eurooppaa Roomasta Berliiniin ja Brysseliin, Lontoota ja Roomaa unohtamatta. Arabiakeskuksen seuduille taas annettiin kadunnimet suomalaisten muotoilijoiden mukaan, niiden, jotka Arabiassa olivat suomalaista designia tehneet kuuluisaksi. Kaj Franckin katu ja Toini Muonan katu, esimerkiksi.
Lähteitä
Arabianranta-Toukola-reitti(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
BeerFinland.com(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Helsingin kadunnimet. Toinen korjattu painos. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, Helsinki 1992.
Pörssitieto:
Aktiebolaget Hugo Bastmans Ångbryggeri Helsingfo(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) rs
Kotisaari O(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) y
