Helsingin Vanhakaupunki, joka perustettiin vuonna 1550, oli kaupungin alkuperäinen keskus. Alusta asti tarvittiin paikka, jonne kuolleet kaupunkilaiset voitiin haudata. Tämä johti Helsingin ensimmäisen hautausmaan perustamiseen Vanhankaupunginkosken eteläpuolelle. Tämä hautausmaa palveli kaupunkilaisia useiden vuosikymmenten ajan.
Myöhemmin Helsinki siirrettiin nykyiselle paikalleen ja hautausmaatkin siirtyivät lähemmäs uutta asutusta. Näistä ajoista meitä muistuttavat Vanhan kirkon puiston hautamuistomerkit Kampissa. Paikka tunnetaan nykyään kaupunkilaisten suussa Ruttopuistona, vaikka läheskään kaikki tänne haudatut eivät menehtyneet tähän paljon uhreja vuonna 1710 vaatineeseen pandemiaan. Nykyisen Senaatintorin paikalla sijaitsi myös hautausmaa ja Ulrika Eleonoran kirkko, jotka molemmat ovat sittemmin hautautuneet kaupunkimme historiaan.
1800-luvulla kaupungin väkiluvun kasvu johti suurempien hautausmaiden tarpeeseen. Näin syntyi Helsingin suurhautausmaa, Hietaniemi. Hietaniemen hautausmaan alueella kulkeva huomaa helposti, että tämä alue itse asiassa koostuu monesta eri hautausmaasta, jotka muodostavat varsin moninaisen ja uskontojen kirjossaan Suomessa ainutlaatuisen kokonaisuuden.
Varsinainen Hietaniemen hautausmaa perustettiin vuonna 1829, ja se sijaitsee meren rannalla tarjoten upean näkymän Suomenlahdelle. Jopa niin upean, että kerrotaan hautausmaan vihkimisen seremoniassa kenraalikuvernööri Fabian Steinheilin vaimon ihastelleen alueen kauneutta. Samalla hän tarinan mukaan oli lausunut toiveensa tulla jonain päivänä itsekin haudatuksi tänne. Muutaman viikon kuluttua tuo toive toteutui. Steinheilin sukuhauta sijaitseekin alueen vanhimmassa osassa, jossa viimeisen leposijansa on saanut hyvin moni maamme historian merkkihenkilö, kuten Carl Ludvig Engel, Aurora Karamzin ja Fredrik Pacius.
Kuitenkin alueen ensimmäinen hautausmaa on Helsingin ortodoksinen hautausmaa, joka perustettiin vuonna 1815. Alue sijaitsi tuolloin aivan meren rannassa ja vainajat tuotiin usein veneellä hautausmaan omalle laiturille paikalle, jossa nykyään kulkee vilkas Porkkalankatu. Helsingin ortodoksisen hautausmaan erikoisuuksiin kuuluvat varakkaiden kaupunkilaisten suuret ja näyttävät hautamuistomerkit sekä katakombit, joita on löydetty jopa parikymmentä vuonna 2012 tehdyissä tutkimuksissa. Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle haudattuja kuuluisuuksia ovat mm. elokuvaohjaaja Valentin Vaala ja laulaja Kirka.
Muita Hietaniemen alueen hautausmaita ovat Suomen kaartin hautausmaa, Vanha juutalainen hautausmaa, Helsingin islamilainen hautausmaa, Helsingin juutalainen hautausmaa, Pyhän Nikolauksen seurakunnan hautausmaa ja Taivallahden sotilashautausmaa aivan Hietaniemen muurien ulkopuolella. Jokainen näistä pienemmistäkin hautausmaista kertoo oman tarinansa ja kietoo yhteen Helsingin jo varsin pitkän monikulttuurisen historian. Pienempien hautausmaiden kenties mielenkiintoisin yksittäinen hauta löytyy islamilaiselta hautausmaalta. Persialaisen prinssi Akber-Mirza Kadzarin vaatimaton hauta on maamme harvoja kuninkaallisia hautoja.
Hietaniemestä tuli nopeasti kaupungin merkittävin hautausmaa, ja siitä tuli myös kulttuurihistoriallinen rikkaus, joka kätkee sisälleen lukemattomia tarinoita suomalaisista henkilöistä ja perheistä. Mainittavia kohteita ovat Helsinkiin haudattujen presidenttien haudat, Akseli Gallen-Kallelan haudan ympärille muodostunut Taiteilijakukkula ja sankarihaudat. Eräs Hietaniemen hautausmaan harvinaisuus on vuonna 1933 valmistuneen Hietaniemen hautausmaan uuden kappelin yhteydessä oleva kolumbaario eli uurnaholvi. Vastaavaa maailmalla tavallisempaa hautaamisen tapaa ei muualta maastamme löydy.
Helsingin toinen suuri hautausmaa on Malmin hautausmaa, joka avattiin vuonna 1894 vastaamaan kasvavan väkiluvun tuomaan tarpeeseen jo muutamaa vuotta aiemmin avatun yksityisen Åbergin hautausmaan viereen. Koska Malmi sijaitsi kaukana kantakaupungista, rakennettiin hautausmaalle oma rata ja junat kuljettivat niin haudattavat kuin hautajaisvieraatkin paikalle. Myöhemmin tuo pistoraide on kaupungin kasvaessa purettu.
Sota-ajat näkyvät Malmin hautausmaalla vahvasti. Siellä on sankarihautojen lisäksi Helsingin pommituksissa kuolleiden ja sisällissodan uhrien haudat. Myös sodan vastustus ja rauhanaate näkyy Malmin hautausmaalla: sinne on haudattu Arndt Pekurinen. Näiden lisäksi mielenkiintoisia alueita Malmin hautausmaalla ovat Helsingin diakonissalaitoksen diakonissojen hauta-alue, Suomen kommunistipuolueen johdon yhteishauta, fasismin vastustajien hauta sekä kaunis uurnakortteli ja muistelualue. Hautausten määrissä laskettuna Malmin hautausmaa on maamme suurin hautausmaa, jonne on haudattu mm. Armi Aavikko, Laila Kinnunen, Tauno Palo, Olavi Virta ja Alexi Laiho.
Helsingissä on lisäksi uudempia hautausmaita, kuten Maunulan uurnalehto, joka avattiin Keskuspuiston yhteyteen vuonna 1966. Nimensäkin mukaisesti tämä on uurnahautaamiseen tarkoitettu alue. Maunulaan on haudattu muun muassa suosittu näyttelijäpariskunta Marja Korhonen ja Helge Herala. Kulosaaren hautausmaa sijaitsee Kulosaaren kupeessa sijaitsevalla pienellä Leposaarella. Tälle alueelle on perinteisesti haudattu juuri Kulosaaren asukkaita, kuten arkkitehti Armas Lindgren. Vuonna 2009 Helsinkiin liitettiin alue Sipoosta. Tuon alueliitoksen myötä meni myös Helsingin hautausmaiden historia ja ikäjärjestys uusiksi. Vuonna 1754 rakennetun Östersundomin kirkon yhteydessä oleva hautausmaa on nykyään Helsingin vanhin edelleen käytössä oleva hautausmaa.
Maamme historian synkät ajat, kuten tautiepidemiat ja sota-ajat, ovat myös vaikuttaneet Helsinkiin ja hautausmaihin vahvasti. 1800-luvulla kolera sairastutti monia helsinkiläisiä ja useat menehtyivät tähän tautiin. Väliaikaisia hautausmaita piti perustaa nopeasti, ja näitä on sijainnut mm. Hietaniemen alueella sekä nykyisen Talvipuutarhan kohdalla. Sota-ajoista meitä muistuttavat sisällissodan aikaiset hautausmaat, joita sittemmin on suljettu ja joista on vainajat siirretty virallisille hautausmaille. Jäljellä on kuitenkin Pohjois-Haagan veljeshauta, jossa lepää teloitettuja punakaartilaisia ja siviilejä. Talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden sankarihautoja on Hietaniemen alueen ja Malmin hautausmaan lisäksi myös Haagassa, Lauttasaaressa ja Munkkiniemessä. Pitäjänmäen sankarihautausmaa sijaitsee Espoon puolella.
Nykyään Helsingin hautausmaat ovat enemmän kuin vain paikkoja, joissa lepäävät edesmenneet. Ne ovat myös avoimia ulkoilualueita, joilla kaupunkilaiset voivat nauttia luonnosta ja hiljaisuudesta. Yksi tähän tarkoitukseen sopiva erityinen hautausmaa on Helsingin keskuspuistossa sijaitseva eläinten hautausmaa, johon ohikulkijan kannattaa tehdä vierailu. Helsingin hautausmaat ovat paikkoja, joissa voi oppia Helsingin ja koko Suomen rikkaasta historiasta. Helsingin hautausmaiden historia on tarina kaupungin kasvusta, muutoksesta ja pysyvyydestä, ja ne ovat edelleen tärkeä osa Helsingin kulttuuriperintöä.
Flinckenberg-Gluschkoff, Marianna & Warius, Niclas: Muistojen hiljainen puutarha. Helsingin ortodoksisen seurakunnan Lapinlahden hautausmaa. Valamo Kustannus 2023.
Pehkonen, Marja: Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta. Helsingin kaupunginmuseo 2008.
Viro, Voitto: Vanha hautausmaa. Helsingin Hietaniemen hautausmaan opas. 2. uusittu painos. Otava 2001.
