Ivan Aleksandrovitš Timiriasew syntyi vuonna 1860 aatelisperheeseen Venäjän keisarikunnan pääkaupungissa Pietarissa. Timiriasewin äiti kuoli pojan ollessa neljävuotias. Isän mentyä uusiin naimisiin Timiriasewille syntyi kaksi sisaruspuolta. Hän lienee saanut aatelisperheen pojalle tyypillisen koulutuksen, jota tukivat kotipiirissä puhutut monet kielet.
Sotilasura oli monelle aatelisnuorukaiselle luonnollinen valinta, ja niin myös Timiriasew kirjattiin sotaväen palvelukseen rakuuna- eli ratsuväkirykmentin miehistörulliin 19-vuotiaana. Seuraavana vuonna hän aloitti opinnot ratsuväenopistossa Jelitsavetgradin junkkarikoulussa, joka sijaitsi nykyisen Etelä-Ukrainan alueella. Kaupunki tunnetaan nykyisin nimellä Kropyvnytski.
Timiriasew opiskeli ja työskenteli eri rykmenttien palveluksessa yhteensä noin kymmenen vuoden ajan, kunnes vuonna 1890 hänet nimitettiin Suomen sotajoukkojen komentajan adjutantiksi suuriruhtinaskunnan pääkaupunkiin. Saapuessaan Helsinkiin hän oli 30-vuotias. Kaupungin kasvu oli vuosisadan vaihteessa kiivasta, ja parantuneet liikenneyhteydet toivat Helsinkiin työvoimaa teollisuuden ja palvelualojen tarpeisiin. Venäläinen vaikutus näkyi katukuvassa, ja autonomian alkuajoista lähtien kaupungissa oli asunut venäläistä sotilas- ja siviiliväestöä. 1800-luvun lopulta lähtien paikallisten ja venäläisten välit monimutkaistuivat venäläistämispolitiikan myötä.
Työ kenraalikuvernöörin adjutanttina tarkoitti kenraalikuvernöörin avustamista esimerkiksi virkamatkoilla, minkä lisäksi adjutantille saatettiin osoittaa muunlaisia viranomaistehtäviä. Kaiken kaikkiaan Ivan ehti työskennellä 11 kenraalikuvernöörin adjutanttina, jos myös virkaatekevät ja sijaiset lasketaan mukaan.
Syksyllä 1900 Timiriasew hyväksyttiin amatöörivalokuvaajien yhdistykseen (Amatörfotografklubben i Helsingfors – AFK), joka pyrki yhdistämään valokuvauksen harrastajat ja ammattilaiset sekä edistämään valokuvataidetta. Valokuvaaminen oli vuosisadan loppupuolella yksinkertaistunut uusien innovaatioiden myötä, ja esimerkiksi selluloidirullafilmin saapuminen markkinoille oli tehnyt harrastuksesta entistä vaivattomampaa. Tämän pelättiin AFK:n piirissä karkottavan taitteellista harkintaa. Yhdistys järjesti jäsenilleen erilaisia kuvausretkiä, koulutuksia, esitelmätilaisuuksia ja valokuvakilpailuita sekä ylläpiti kirjastoa, johon tilattiin useita ulkomaisia valokuva-aiheisia lehtiä.
Timiriasew oli liittymisestään lähtien aktiivisesti mukana yhdistyksen toiminnassa. Vuosina 1903 ja 1907 hän osallistui AFK:n järjestämään ensimmäiseen yleiseen valokuvanäyttelyyn Ateneumissa, ja molemmissa näyttelyissä hän pääsi kuvillaan palkintosijoille. Niin ikään yhdistyksen omissa valokuvakilpailuissa ja lukuisissa ulkomaalaisissa kilpailuissa hän voitti palkintoja ja kunniamainintoja. Vaikka Timiriasew ilmeisesti hallitsi myös kuivalevytekniikan, hän kuvasi pääasiassa kevyellä filmikameralla, mikä mahdollisti liikkumisen kaupungilla ja ihmisten kuvaamisen läheltä.
Jo 1900-luvun alusta alkaen Timiriasew sai kuviaan esille monissa julkaisuissa alkuun lehtien järjestämien kilpailuiden kautta. Erilaiset kilpailut olivat lehdille oivallinen tapa saada lukijoita lehden ääreen houkuttelevaa kuvamateriaalia. Amatöörikuvaajat saivat puolestaan mahdollisuuden osoittaa taitojaan ja saada nimeään tunnetuksi. 1910-luvulla Timiriasewin kuvia julkaistiin yhä aktiivisemmin, ja hän toimi aikakauslehtien Suomen Kuvalehden ja Veckans Krönikan avustajana aina kuolemaansa asti.
Timiriasew oli filmikameroineen hyvin tunnettu hahmo Helsingin kaduilla ja häntä kutsuttiin monilla lempinimillä Timiriksi, Timiiriksi ja Timiksi. Venäläisen hallinnon vuosisadan alussa harjoittamasta venäläistämispolitiikasta huolimatta hänen onnistui säilyttää hyvät suhteet paikallisiin ja olemaan osa helsinkiläisiä seurapiirejä.
Ensimmäisen maailmansodan vuosina Timiriasew pääsi kuvaamaan venäläistä sotaväkeä ja sotakalustoa läheltä. Helsinki oli venäläisten joukkojen kauttakulkukaupunki, ja parhaimmillaan kaupungissa oli jopa 25 000 venäläistä sotilasta. Keväällä 1918 Timiriasew valokuvasi Helsingin vallanneita saksalaisia joukkoja ja valkoisten paraateja ja harjoituksia sekä sotavankeja.
Adjutantin tehtävästä Timiriasew anoi eroa kesällä 1917 terveyssyihin vedoten. Hän jäi asumaan Helsinkiin, jossa oli elänyt viimeiset vuosikymmenet. Poliittinen tilanne Venäjällä oli herkkä, ja lopullisesti Timiriasewin tunteman Venäjän muutti bolsevikkien vallankumous marraskuussa 1917. Suomen kansalaisuutta Timiriasew anoi vuonna 1918 monien Venäjältä paenneiden emigranttien tavoin. Vuodenvaihteessa 1918–1919 Timiriasew avioitui konttoristi Onerva Angervon kanssa. Eläköitymisensä jälkeen Timiriasew kuvasi aktiivisesti muuttuvaa ja modernisoituvaa kaupunkia ja sen tapahtumia sekä julkaisi kuviaan entiseen tapaan useissa lehdissä. 1920-luvun puolivälissä monien helsinkiläisten tunteman hahmon tahti alkoi hidastua eikä hän osallistunut enää AFK:n kokouksiin entiseen tapaan. Lokakuussa 1927 lehdissä kirjoitettiin Ivan Timiriasewin kuolemasta ja muisteltiin laajasti pidettyä valokuvaajaa.
Kirjallisuutta:
Aaltonen, Iisa & Maaniitty, Elina. Ivan Timiriasew: helsinkiläinen valokuvaaja. Helsinki. Parvs 2021.
