Helsingin tultua Suomen pääkaupungiksi vuonna 1812 kaupunkiin syntyi yhä enemmän taide- ja kulttuuritoimintaa. Kasvava kaupunki ja sen kasvava keskiluokka muodostivat kiitollisen yleisön taiteelle ja teatterille. Koska kotimainen alan koulutus oli kovin vaatimatonta, maahan tuotiin ulkomaisia esiintyjiä ja maasta myös lähdettiin muualle esiintymään vielä 1900-luvun alussa. Kulttuurielämä oli siis käytännössä hyvin kansainvälistä. Teatteriin oli luonnollista tuoda ruotsalaisia, olihan Helsingin valtakieli ruotsi.
Yksi tulijoista oli Svea Gradin, joka toimi Ruotsalaisen teatterin näyttelijänä kaudella 1893–1894. Hän avioitui jo seuraavana kesänä johtaja Knut Tilgmannin kanssa. Mutta hän myös perusti menestyvän voileipäliikkeen Pohjoisesplanadille.
Kesällä 1913 Svea muutti suositun liikkeensä Pohjoisesplanadilta Bulevardin ja Erottajankadun kulmaan, jossa voileipämyymälästä kehkeytyikin kahdessa kerroksessa toimiva kahvila ja ravintola. Ruotsinkieliset lehdet, kuten Lördagen, kehuivat sen tyylikkyyttä ja kunnollisuutta ja ennustivat sille menestystä.
Kieltolaki astui voimaan 1.6.1919 ja aiheutti tietysti hankaluuksia ravintola-alalle. Ehkä se sai Sveankin aikanaan sulkemaan ravintolansa – se jäi nimittäin kiinni alkoholin myymisestä ja lopetti Gradin-nimisenä. Mutta Svea Tilgmannilla oli uutta mielessä: Hän avasi 10.9.1921 teesalongin Aleksanterinkatu 17:n toisessa kerroksessa. Aikakauslehti Våra Kvinnor kehui keväällä 1925 rouva Tilgmannin energistä ja ammattitaitoista otetta. Salongin suuri tehtävä oli myös mahdollistaa, että naiset saivat rauhassa nauttia ateriansa ilman miespuolista saattajaa.
Bertha Corander (1864–1955) oli syntynyt Helsingissä, ja häntä pidetään Suomen ensimmäisenä varvastanssijana. Hän kävi opissa saksalaissyntyisellä Elise Littsonilla, joka piti teatterilla balettikoulua. Bertha esiintyi paitsi eri puolilla Suomessa myös Hampurin kaupunginteatterissa. Kun hän palasi Suomeen, hän perusti oman tanssikoulun ja työskenteli myös jonkin aikaa Apollo-teatterissa ja Ruotsalaisessa teatterissa. Neiti Coranderin tanssikoulu sijaitsi pitkään 3. kerroksessa osoitteessa Annankatu 8. Hän opetti myös seuratansseja ja järjesti tangokurssin jo vuonna 1913. Berthan sisar Sigrid oli myös tanssija ja myöhemmin yrittäjä.
Elise Littmanin tanssijattarien joukkoon kuului myös pieni Emma Krüll. Todennäköisesti hänen isänsä oli teatteriorkesterin muusikko. Emma vaikuttaa menettäneen sekä äitinsä että siskonsa keväällä 1887 ja katoaa tuolloin näyttämöiltä, kenties opiskellakseen, ja ilmestyykin vuonna 1894 esiin modistina. Samana vuonna hän luopui Preussin alamaisuudestaan ja sai Suomen kansalaisuuden.
Vuonna 1898 Emman elämä muuttui jälleen, sillä hän avioitui kirjanpitäjä Wilhelm Weckströmin kanssa. Hänen liikekumppaninsakin oli avioitunut mutta jättäytyi pois yrityksestä, joten Emma jatkoi yksin toimintaa mutta omalla tyttönimellään.
Joitakin vuosia myöhemmin Emma Wickström muutti liikkeensä osoitteeseen Pohjoisesplanadi 37, jossa se toimi yli kahden vuosikymmenen ajan. Mutta vuonna 1935 hän kohtasi vakavia vaikeuksia ja möi yrityksensä, joka vielä jonkin aikaa toimi nimellä Atelier Krüll, jälleen Kluuvikadulla.
Lähteet
Eeva 1.4.1935(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Finansbladet : Ekonomisk veckorevy 11.4.1935(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Folkwännen 28.7.1886(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Folkwännen 7.2.1887(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Fyren 7.11.1914(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Helsingfors Aftonblad 14.7.1894(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Hufvudstadsbladet 15.5.1887(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Hämeen Sanomat 8.3.1887(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Iltalehti 10.5.1921(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kansallisbiografia: Elise Littson(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Lördagen 21.6.1913(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Våra Kvinnor 31.3.1925(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Lue myös
Kahvila, kaupunkilaisten keidas
Muoti – elinkeino ja osa kaupunkikulttuuria
Kirjastot helsinkiläisten olohuoneina
Aleksanterinkadun yrityselämää
Etnisesti ja kulttuurisesti moninainen Helsinki
Havis Amanda: patsas Helsingin paraatipaikalla
Kivennäisvesiä ja kioskeja
