Kirjapainot Helsingin keskustassa
Kirjapainot olivat oleellinen osa pääkaupungin ydinkeskustaa. Ensimmäiset helsinkiläispainot perustettiin 1820-luvulta lähtien kaupungin hallinnollisen keskustan lähelle Kruununhakaan ja Esplanadien tuntumaan. Sijainti oli luonnollinen, sillä kirjapainoissa asioi tuolloin pääasiassa hallinto- ja yliopistoväkeä. Kun kaupunki laajeni etelään kohti Punavuoren ja Ullanlinnan kallioita, seurasivat kirjapainot asutuksen ja nopeasti kasvavan liiketoiminnan perässä.
Kuljetustekniikan kehittyessä tuli liikenneyhteyksistä tärkeä kirjapainojen sijoittumista ohjaava tekijä. Hietalahden satamaradan valmistuminen vuonna 1894 teki Kampin alueesta kirjapainoille otollisen sijainnin. Erityisen suosittu oli Lönnrotinkatu, joka alkoi keskikaupungilta ja päättyi satamaan.
Lönnrotinkadusta tulikin Suomen ”painavin katu”. Esimerkiksi vuonna 1965 sen varrella toimi kuusitoista kirjapainoa. Naapurustossa Annankadulla oli seitsemän, Kalevankadulla kuusi ja Uudenmaankadulla kolme kirjapainoa. Aivan niiden lähellä Ludviginkadulla toimi Helsingin Sanomien kirjapaino. Painokoneiden jyrinä ja latomakoneiden kilinä olivat kiinteä osa pääkaupungin keskustan elämänrytmiä.
Kirjapainot olivat liikeyrityksiä, mutta niiden taustalla oli samoja aatteita kuin sanomalehtienkin. Kielikysymys oli tärkeä varsinkin 1920- ja 1930-luvuilla, ja se heijastui myös kirjapainojen toimintaan. Painon valinta oli myös poliittinen kannanotto. Uusi Suomi painettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, Helsingin Sanomat ja Hufvudstadsbladet taas omissa lehtipainoissaan. Suomalaisuuden korostaminen ei silti estänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainoa mainostamasta mahdollisuutta painattaa teoksia mm. sanskriitiksi ja ”muinaisegyptiksi”. Kirjojen painaminen eksoottisilla kielillä oli liiketoimintaa, jossa latojan ammattitaito vaikutti merkittävästi lopputulokseen.
Työskentely kirjapainoalalla edellytti työntekijöiltä ammattitaitoa, työntekijän sukupuolella ei ollut merkitystä. Kirjatyöntekijät tunnistivat jo vuonna 1900, että ”ulosoppinut naiskirjaltaja, sekä latoja että painaja, nauttii samoja etuja kuin miehinenkin”. Kirjatyöntekijät järjestäytyivät varhain: vuonna 1869 perustettu Suomen ensimmäinen ammattiyhdistys oli Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys ry. Yhdistys rakensi vuonna 1936 talkootyönä Kirjan talon Siltavuorenkadulle toimintaansa varten. Helsingin kaupungin tunnustuksena tärkeälle ammatille kadun nimi muutettiin vuonna 1945 Kirjatyöntekijänkaduksi.
Enimmillään pääkaupungin kirjapainot työllistivät 12 500 ihmistä, mutta kasvu taittui 1960-luvun puolivälin tietämissä, kun suuret kirjapainot alkoivat tilanpuutteen vuoksi muuttaa pois keskustasta. Muuttoliike suuntautui pääasiassa Espooseen ja Helsingin maalaiskuntaan (vuodesta 1972 Vantaa). Kirjapainojen lukumäärä Helsingissä ja Suomessa on vähentynyt myös digitalisaation ja globalisaation myötä.
Lue lisää kirjapainoista ja kirjapainotyöntekijöistä:
Kuusela, Markku: Faktorianalyysi. Helsingin Faktoriklubi 2012.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
