Tallinnassa vuosina 1772–1852 kahden viikon välein ilmestynyt sanomalehti Revalsche Wöchentliche Nachrichten sisältää näitä tietoja. Koska Helsinki on Tallinnaa vastapäätä, lehti kertoo matka-aikojen osalta melko tarkkaan myös Helsingin ulkomaan laivaliikenteestä. Tarkastelen seuraavassa lehden touko-kesäkuun numeroiden antamia tietoja vuodelta 1776.
Ensimmäinen alus tuli Tallinnaan 4. huhtikuuta Tanskan Flensburgista tuoden ostereita ja hedelmiä. Kapteenina oli Nicolai Petersen Jost. Alus oli tehnyt matkaa kymmenen päivää. Tilaaja oli kauppahuone Adolf Dom & Son. Osterit säilyivät siis hyvin puolentoista viikon merimatkalla, ja olihan huhtikuussa luontainen viilennyskin.
Pisimmältä aluksia tuli Tallinnaan St Übesistä (Setubal) Portugalista. Sieltä tuli tärkein tuontitavara suola, jota tarvittiin suuria määriä ruuan säilöntään. Varsinkin kalaa suolattiin.
Huhtikuun 22. päivänä tuli St Übesistä Gottfried Wittin alus. Edestakainen matka kesti kuusi kuukautta. Toinenkin alus oli tehnyt saman matkan mutta nopeammin, kymmenessä viikossa eli noin 70 vuorokaudessa. Tämä oli pelkkä tulomatka. Kapteeni oli Ernst Stemming ja tilaaja Kauppahuone Clayhills & Son.
Kolmas, Martin Bathen, alus toi niin ikään suolaa St Übesistä yhdeksässä viikossa eli 63 vuorokaudessa. Lastin tilaaja oli kauppahuone Peter Duborgh & Son. Nopeimmillaan suola tuli Portugalista siis noin kahdessa kuukaudessa. Jos haluttiin suolaa kaupunkiin heti keväällä, piti alus lähettää määränpäähän jo edellisenä kesänä talveksi. Samana kesänä ehdittiin tehdä vain yksi edestakainen matka ennen syysmyrskyjä. Oleskelu ulkomaisessa satamassa lisäsi kustannuksia mutta osa aluksista ajoi rahtia ulkomailla.
Lasteissa ei ollut paljoa vaihtelua, paljolti samaa tavaraa tuli ja lähti. Tallinnaan ja Helsinkiin tuotiin ulkomailta pääasiassa suolaa, silliä ja kuivattua kalaa. Tallinnasta taas vietiin pääasiassa viljaa (ruista) ja paloviinaa, jonka valmistusaine oli vilja. Myös ulkomaille vietyä ruista käytettiin siellä viinanpolttoon, koska ruisleipää ei paljoakaan valmistettu esimerkiksi Saksassa. Helsingistä sen sijaan vietiin 1700-luvun alkupuolella myös veistettyjä palkkeja ja myöhemmin pääasiassa sahatavaraa.
Suolaa saatiin lähempääkin mutta välikäsien kautta, jolloin se oli kalliimpaa kuin omilla aluksilla tuotuna. Christian Henningin alus tuli Tukholmasta suolalastissa kymmenessä päivässä. Tilaajana Adolf Dom & Son. Samana päivänä tuli Tukholmasta toinenkin suola-alus Thomas Clayhills & Son -kauppahuoneelle.
Alukset ovat liikkuneet yhdessä. Kun tuulet olivat suotuisat, lähti useita aluksia liikkeelle. Aluksia saapui ryppäinä. Myötätuulta oli odotettu ehkä kauankin, joko lähtösatamassa tai matkan varrella ankkurissa.
Myös Peter Möllerin kipparoima alus saapui samana päivänä Tallinnaan. Se oli lähtenyt Norjan (silloinen Tanska-Norja) Bergenistä ja kiinnittyi kaupungin satamaan neljän viikon matkan jälkeen. Lastina oli silliä, kuivakalaa ja kapakalaa.
Tuulet ovat olleet lännestä, ja satamassa alkoi olla kuhinaa. Seuraavana päivänä, 23.huhtikuuta saapui paljon lisää laivoja. Ensimmäisenä tuli Rasmus Törnen painolastissa (barlast) eli muusta lastista tyhjä laiva Stettinistä yhdeksässä päivässä. Vastaanottaja oli jälleen raatimies Peter Duborg.
Painolastina käytettiin hiekkaa, kiveä tai rautaa, joita niitäkin voitiin myydä tulosatamassa. Esimerkiksi suolle rakennetussa Pietarissa tarvittiin kiveä, jota sinne vietiin Suomesta ja itäisen Suomenlahden saarilta.
Niin ikään painolastissa tuli Kööpenhaminasta samana päivänä Pehr Underschowin alus kymmenessä päivässä. Näillä aluksilla ei ollut varsinaista lastia Tallinnaan. Vastaanottaja oli Peter Duborg. Samana päivänä tuli Johan Windungin alus Bergenistä viiden viikon jälkeen tuoden raatimies Benedict Freselle silliä ja kapakalaa.
Nicholas Wennebergin sillilastilaiva tuli Göteborgista neljän viikon matkan jälkeen. Vastaanottaja oli Thomas Clayhills & Son. Nils Bäckin laiva tuli sillikaupunki Marstrandista Ruotsin länsirannikolta samassa ajassa lastinaan silliä.
Kevään viimeinen alus, Swen Bromergin laiva Göteborgista saapui viikon matkan jälkeen sillilastissa. Se näyttää tulleen suotuisimmissa tuulissa, koska se tuli viikon nopeammin kuin toinen Göteborgista tullut alus.
Näitä tietoja voi verrata Martti Koveron Helsingin historiassa esittämiin laivojen matka-aikatietoihin. Niiden mukaan vuonna 1826 edestakainen matka Helsingistä Tukholmaan kesti keskimäärin 44 vuorokautta eli karkeasti 22 vuorokautta suunta. Koska Koveron luvuissa on mukana myös lastin purku ja myynti sekä uuden lastin hankinta ja lastaus, ne eivät ole vertailukelpoisia. Jos lähdetään siitä, että matka-aika oli edelleen vuonna 1826 noin 10 vuorokautta, meni lastin purkuun 11 päivää. Lastaukseen meni tämän perusteella neljäsosa kokonaismatka-ajasta. (Kovero 1950, 298–299.)
Suolan matka Tallinnaan ja Helsinkiin kesti noin kahdesta kuukaudesta puoleen vuoteen, sillin matka Bergenistä noin 2–4 viikkoa ja lastit Tukholmasta noin kymmenen päivää, mutta matka saattoi taittua paljon nopeamminkin, jopa parissa päivässä. Tuonti oli kauppahuoneiden monopolina ja lastit paljolti samat.
Viro oli Itämeren vilja-aitta. Viljan ohella vietiin sen kysyttyä jalostetta, paloviinaa. Kalaa tuli paljon Norjasta niin Tallinnaan kuin Helsinkiin, joten suolaa tarvittiin sen säilömiseksi. Tallinnaan tulleita lasteja tuli myös Helsinkiin ja muihin Uudenmaan rannikon kaupunkeihin laivojen sekä lukuisten talonpoikaisveneiden kuljettamina. Tässä epäsuorassa liikenteessä pitää matka-aikaan lisätä muutama päivä lisää.
Lähteet
Revalsche Wöchentliche Nachrichten 2.5. ja 23.5.1776
Kovero, Martti: Helsingin historia III. Helsinki. SKS 1950.
