Julkinen juhla
Vapun moni-ilmeisyys kumpuaa sen moninaisesta taustasta, johon kuuluu karjan laitumelle laskeminen maagisten rituaalien kera ja keskiaikainen Pyhä Walburg. Koska vappuna juhlitaan kevättä, silloin halutaan perinteisesti olla ulkona – olipa sää millainen tahansa. Vappu oli julkisen näyttäytymisen juhlaa, johon varustauduttiin uudella kevättakilla tai uusilla muodikkailla kengillä. Laittautuminen ja juhlamieli kuuluivat yhteen ja auttoivat löytämään mahdollisen vappuheilan.
Aikana, jolloin ylioppilastutkinto oli harvinaisuus, ylioppilaslakilla oli suuri symbolinen merkitys, se oli todellinen statussymboli. Ylioppilaslakkia käsiteltiin esimerkiksi 1930-luvulla varovaisesti ja kunnioittavasti, sitä kannettiin valkoisessa säilytyslaatikossa matkalla Mantan lakitukseen. Yksinkertaisista oloista lähteneille vanhemmille lapsen ylioppilaslakki oli suuri ylpeydenaihe. Niinpä koko perhe saattoi kokoontua vappuna julkiselle paikalle ihailemaan ylioppilaslakkiin pukeutuneita nuoria ja näiden vappumenoja.
Ylioppilaiden vappu
Ylioppilaat ovat Helsingissä kokoontuneet juhlimaan vappua jo 1800-luvulla. Juhlimisen tyyli on vaihdellut muodollisen isänmaallisesta karnevalistiseen hurvitteluun. Erityisen näkyviä ja kuuluvia vapun juhlijoita ovat teekkarit eli tekniikan alan yliopisto-opiskelijat. Heille vappu on vuoden tärkein juhla, jota juhlitaan ainakin viikon ajan. Teekkareiden vappuun kuuluvat uusien teekkareiden kasteet, kulkueet, tempaukset ja huumorijulkaisut. Ylioppilaiden vanhimpia vapun kokoontumispaikkoja ovat olleet Esplanadi, Kaivopuisto ja Kaisaniemi. Myös Alppipuistossa sijainnut ravintola Alppila oli aikoinaan suosittu vapunviettopaikka, vaikka olikin keskustasta katsottuna kaukana.
Perheiden vappu
Lapsiperheiden vappuun on perinteisesti kuulunut ilmapallojen ja vappuhuiskien ostaminen, kenties käynti Linnanmäen huvipuistossa. Joillekin perheille vappulounas tutussa ravintolassa on vuosikymmeniä toistunut perinne, joka yhdistää sukupolvet. Ravintolasta lähdettäessä varataan jo pöytä seuraavan vuoden vappulounaalle.
Ideologisten jakolinjojen vappu
Kirkollisen taustansa vuoksi vappu on pitkään ollut vapaapäivä. Tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että vapusta kehittyi työväenliikkeen mielenosoitusjuhla Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla ja Suomessa 1900-luvun alussa. Porvarillisissa piireissä paheksuttiin 1930-luvulla, että työväki oli mennyt omimaan ylioppilaiden juhlan. Toisaalta ylioppilaatkin olivat jakautuneet ryhmiin esimerkiksi kielen mukaan ja suhtautumisessaan alkoholin käyttöön, ja 1960–70-luvuilla opiskelijaelämä oli hyvin politisoitunutta.
Sosialidemokraatit yrittivät saada aikaan työväen yhteiset vappujuhlat keväällä 1927, sillä ne olisivat lähentäneet työväenliikkeen eri haaroja ja toimineet yhteisenä voimannäyttönä porvaristoa vastaan. Mutta neuvottelut kaatuivat kommunistien yhteistyökyvyttömyyteen:
Kommunistien häikäilemättömyys huipussaan. Tapansa mukaan ovat kommunistit tässäkin asiassa menetelleet häikäilemättömällä tavalla. He aikovat edelleenkin tanssittaa itseään paljon suurempaa joukkoa pillinsä mukaan. Mitä sanotaan esim. heidän hommistaan Helsingin vappujuhlien järjestämiseksi?
Eri ryhmittymät saattoivat arvostella toisiaan ankarasti, mutta vappuisin ei hakeuduttu yhteenottoihin vaan eri ryhmät kokoontuivat eri paikkoihin. Sanomalehtien ilmoitussivuilta näki, missä mitäkin tapahtui – ja mitä paikkoja kannatti välttää.
