Hyppää pääsisältöön

Kaivopuisto

Meren rannalla Etelä-Helsingissä sijaitseva suuri puisto on nykyään kaikille tuttu etenkin pulkkamäestä ja vappupiknikistä. Puiston juuret ovat 1800-luvun alkupuolen kylpyläkulttuurissa.

Matkailukohde

Kylpyläelämä, terveysvesien nauttiminen ja merikylvyt olivat muotia 1800-luvun hienostopiireissä, myös Pietarissa. Vuoden 1830 vallankumousaalto ja uudet aatteet huolestuttivat Venäjän keisaria, joka kielsi maan ylhäisöä matkustamasta Keski-Euroopan kylpylöihin. Muutamat Helsingin liikemiehet tehtailija Henrik Borgströmin johdolla näkivät tässä tilaisuuden ja perustivat 1834 osakeyhtiön kylpylämatkailukohteen luomiseksi nykyisen Kaivopuiston alueelle.

Terveydenhoitoa ja huvittelua 

Vuonna 1837 aloitettiin säännöllinen höyrylaivaliikenne Pietarin, Tallinnan ja Helsingin välillä. Kaikki kolme kaupunkia kuuluivat tuolloin Venäjän keisarikuntaan. Reitti oli erityisen houkutteleva rikkaille pietarilaisille, joille Helsinki tarjosi sopivasti eksoottisen mutta kuitenkin kotimaisen kohteen, hieman samaan tapaan kuin Ahvenanmaa helsinkiläisille nykyään. Kaivopuiston kylpylä avattiin 1838. Sen ytimessä oli Kaivohuone, jossa nautittiin terveysvesiä lääkärin ohjeiden mukaan. Oikeaa terveyslähdettä ei ollut, vaan kivennäisvedet tulivat kemisti Victor Hartwallin tehtaasta. Rannassa oli Merikylpylä, jossa oli tarjolla kylpyhoitoja ja meressä kahlailua uimahuoneen suojissa. Hoitojen välillä käveltiin kylpyläpuistossa, joka oli rakennettu suurella vaivalla karuille rantakallioille. Iltaohjelmassa oli konsertteja ja tanssiaisia Kaivohuoneella. Kylpylävieraiden majoitusta varten rakennettiin huviloita itäisen Kaivopuiston kallioille.

Kaivopuisto oli aluksi suuri menestys, ja hienoa herrasväkeä virtasi Pietarista ja Baltiasta. Jo 1840–50 -luvuilla koleraepidemiat ja Krimin sota kuitenkin karkottivat yläluokkaiset matkailijat ja kylpylävieraat vaihtuivat suomalaisiksi virkamiehiksi ja porvareiksi. Uusia asiakkaita houkuteltiin viihteellä, kepeällä musiikilla ja teatterihuveilla. Kylpyläyhtiön talousvaikeuksien takia puisto rapistui pahoin, ja vuokra-ajan päättyessä 1886 Helsingin kaupunki otti alueen haltuunsa ja myi huvilatontteja uusille omistajille. Alkuperäisistä kylpyläalueen huviloista on jäljellä vain kaksi: Kalliolinna ja Villa Kleineh. Suomen itsenäistyttyä alueesta muodostui suosittu myös lähetystöjen keskuudessa.

Kaikkien kaupunkilaisten puisto

Kaivopuistoa uudistettiin voimakkaasti 1800–1900 -lukujen vaihteessa ajan ihanteiden mukaiseksi julkiseksi maisemapuistoksi. Avarat näkymät merelle asti, näköalapaikat ja laajat nurmikentät juhlineen ja tapahtumineen kutsuivat keskiluokkaa viihtymään. Lapsille tehtiin maan ensimmäinen leikkikenttä. Puistokulttuurin vähitellen rentoutuessa Kaivopuisto muodostui lasten ikimuistoiseksi mäenlasku- ja hiihtomaastoksi.

Puisto on ollut myös erilaisen kaupunkikulttuurin näyttämö. Elävän musiikin  yhdistys ELMU ryhtyi 1970-luvulla järjestämään Kaivopuistossa suosittuja kansanjuhlia, joissa esiintyi suomalaisia eturivin artisteja. Kaivopuisto on ollut myös vapun juhlinnan merkkipaikka jo 1800–1900 -lukujen taitteesta asti. Nykyäänkin puisto täyttyy jo varhain vappupäivänä kaupunkilaisten piknikseurueista ja opiskelijajoukoista.

Puiston korkeimmalla kohdalla kaupunkilaiset voivat myös tarkkailla taivasta: mäen päällä sijaitsee tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan observatorio. Tähtitorni avattiin jo vuonna 1926 ja yhdistys järjestää siellä yhä tilaisuuksia, joissa kaupunkilaiset pääsevät tutustumaan tähtitaivaaseen ja aurinkoon.