Salaneuvos
Juristi Carl Johan Walleen (1781–1867) loi komean virkauran, joka alkoi Turun hovioikeudessa. Suomen asiain komiteasta Pietarista hänet nimitettiin vuonna 1816 maaherraksi Viipuriin, jossa hän avioitui edeltäjänsä lesken Eva Stjernvallin kanssa. Helsinkiin perhe muutti 1820 Walleenin tultua senaatin jäseneksi. Vuosina 1822–54 Walleen oli prokuraattori eli Suomen ylin oikeusviranomainen. Hänet palkittiin ansioistaan muun muassa korkealla salaneuvoksen arvonimellä ja vapaaherran arvolla.
Walleen tunnettiin Helsingin ylhäisten seurapiirien keskeisenä hahmona ja hienostuneena taiteiden ystävänä, mikä heijastui myös hänen 1840-luvulla kodikseen rakennuttamassaan Hakasalmen huvilassa, sen suuressa kirjastossa ja taidekokoelmassa.
Huvila meren rannalla
Prokuraattori Walleen vuokrasi vuonna 1842 Helsingin kaupungilta 55 vuodeksi entisen hevoshaan, joka sijaitsi kaupunkialueen ulkopuolella Töölönlahtea ja Kluuvinlahtea yhdistäneen Hakasalmen rannalla – siitä huvilan nimi. Rakennus nousi tontin korkeimmalle kalliolle, jolta avautui upea näköala veden yli kohti Helsinkiä.
Vuosina 1843–47 rakennettu kartanomainen huvila oli omana aikanaan poikkeuksellisen komea. Saksalaissyntyisen arkkitehdin E. B. Lohrmannin piirtämän rakennuksen tyylissä symmetriseen saksalaiseen uusklassismiin liittyy muodikkaita uusrenessanssipiirteitä kuten pyörökaari-ikkunoita ja valurautakaiteisia parvekkeita. Etupihaa kehystävät sivurakennukset, joista pohjoisessa oli aikoinaan leivintupa, nyt kahvila.
Pieneksi huvennut puisto
Hakasalmen huvilan laajalla tontilla oli kallioita ja vetisiä, vain laitumiksi kelpaavia niittyjä. Vuokrasopimus edellytti karun alueen muuttamista englantilaistyyliseksi maisemapuistoksi kaupungin sisääntulotien kaunistamiseksi. Puutarhanhoitoa rakastanut salaneuvos Walleen loi varoja ja vaivoja säästämättä huvilansa ympärille yksityispuiston harvinaisine puineen, polkuineen, näköalapaviljonkeineen ja hyötypuutarhoineen. Eteläinen sivurakennus oli tuolloin kasvihuone.
Jo 1859 tontista lohkaistiin iso osa ratapihaa varten, ja Kluuvinlahden täyttö vei merinäköalan. Suuri puisto on sittemmin kutistunut vähiin: enää vain pari huvilan pihapuuta, kadunvarren kivimuuri ja siperianlehtikuuset Finlandia-talon vieressä ovat Walleenin ajoilta.
Monen museon koti
Vuonna 1896, tontin vuokrakauden päättyessä, Hakasalmen huvilassa vuodesta 1875 vakinaisesti asunut Aurora Karamzin myi rakennukset Helsingin kaupungille. Karamzin sai kuitenkin asua kodissaan elämänsä loppuun asti. Hänen kuoltuaan vuonna 1902 arvo-omaisuus jaettiin perillisille ja loput huvilan irtaimistosta myytiin huutokaupalla. Puisto avattiin yleisölle ja huvila päätettiin antaa museokäyttöön. Aurora Karamzinista muistuttaa hänen rakkaan Šamil-koiransa pieni hautakivi kumpareella kahvilan takana.
Vuosina 1906–11 talossa toimi Valtion historiallinen museo (nykyinen Kansallismuseo). Vuonna 1912 yläkertaan asettui Taideteollisuusmuseo (nykyinen Designmuseo) ja alakertaan edellisvuonna perustettu Helsingin kaupunginmuseo, joka sai koko huvilan käyttöönsä 1928. Nykyään Hakasalmen huvilassa on kaupunginmuseon vaihtuvia näyttelyitä.
Lähteet ja kirjallisuus
Pakarinen, Riitta. "Hakasalmen huvila." Narinkka 1976. Helsingin kaupunginmuseo, Helsinki 1976.
