Hyppää pääsisältöön

Mikä on sanan "Helsinki" historia?

Paitsi paikoilla, myös sanoilla on oma historiansa. Tämän selvittämistä kutsutaan etymologiaksi. Mutta mitä sana Helsinki tarkoittaa, mikä on sen historia? Sanan alkuperästä on esitetty useita teorioita. Tämä kuvaa hyvin historian luonnetta tulkitsevana tieteenä: ei ole useinkaan mahdollista osoittaa yhtä totuutta, vaan erilaisia tulkintoja, jotka perustuvat kulloinkin saatavilla oleviin lähteisiin ja tutkimusmetodeihin. Tulkinnat muuttuvat sitä mukaan, kun uutta tietoa ilmenee tai kun tutkimusmetodit kehittyvät.

Helsingin kaupungin nimen alkuperä aiheuttaa usein sekaannusta, etenkin koska kaupungin nimet ovat hieman erilaiset kaupungin kahdella virallisella kielellä. Ruotsin kielen Helsingfors oli se nimi, joka kaupungille annettiin, kun se perustettiin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1550. Kaupungin nimeksi tuli Helsingfors, koska se perustettiin Vantaanjoen suulle kohtaan, jossa vielä tänäkin päivänä kuohuu komea koski (ruotsiksi fors). Nykyään kyseinen koski on nimeltään Vanhankaupunginkoski.

Nimen alkuosa Helsing viittaa siihen vanhaan pitäjään (paikkakuntaan), jossa koski sijaitsi. Pitäjästä käytettiin ruotsiksi nimeä Helsinge, latinaksi Helsinga ja suomeksi luultavasti Helsinki tai Helsingin pitäjä. Tästä jäänne on nähtävissä esimerkiksi Helsingin nimikkokadun, Helsinginkadun nimessä. Nimi on ruotsiksi Helsingegatan, ei Helsingforsgatan.  Suomenkielisten suussa sama vanha Helsingin pitäjä (”Helsinki”) siis jatkoi oloaan, vaikka ruotsiksi uuden, vanhasta maalaispitäjästä erotetun kaupungin nimi siis oli Helsingfors eli ”Helsinginkoski”.

Sanan Helsinki alkuperästä voi sanoa olevan neljä merkittävää teoriaa. Näillä kullakin on omat vahvat ja heikot puolensa:

 

Ensimmäinen teoria: Helsingin pitäjän perustuvat Ruotsin Hälsinglannista muuttaneet uudisasukkaat

 

Sanan ”Helsinki” on perinteisesti uskottu viittaavaan Ruotsin erääseen alueeseen, Hälsinglandiin. Perimätiedon ja 1600-luvun kirjallisten lähteiden perusteella on oletettu, että nimenomaan sieltä tulleet uudisasukkaat olisivat asuttaneet nykyisen Helsingin seudun, ja antaneet näin nimensä alueelle. Tätä teoriaa pidettiin pitkään täysin selvänä totuutena, ja se todetaan myös Helsingin kaupungin vuonna 1981 julkaisemassa teoksessa ”Helsingin kadunnimet”. Uudempi tutkimus on kuitenkin lähtenyt kyseenalaistamaan tätä tulkintaa. Osana Vantaan kaupungin historiaprojektia julkaistussa Tapio Salmisen teoksessa Vantaan ja Helsingin pitäjän keskiaika kumotaan tämä Helsingland-teoria seuraavin argumentein:

Ensinnäkin idean taustalla on ns. götistinen liike, joka 1600-luvulla pyrki Ruotsin suurvalta-asemaa pönkittääkseen keksimään erilaisia ”muinaisruotsalaisia” kuningaskuntia ja valtakuntia, jotka olisivat levittäytyneet ympäri Pohjolaa. Monissa tapauksissa kyse oli myös aatelisukujen halusta keksiä itselleen mahtava menneisyys. Tähän liittyi kuvitelma suuresta Hälsinglannin valtakunnasta, josta lähteneet uudisasukkaat olisivat levittäytyneet laajalle ja nimenneet paikan mukaansa. Kuitenkaan historiallinen tieto ei aina tue tätä teoriaa. Esimerkiksi 1500-luvulla elänyt Mikael Agricola, joka itse oli kotoisin rannikkopaikkakunta Pernajasta, ei kuitenkaan mainitse Uudenmaan ruotsalaisten tulleen Hälsinglandista, vaan yleisesti Ruotsista tai Gotlannista. Miksi piispa Agricola, joka kirjoitti paljon esimerkiksi suomalaisten muinaisuskosta, eli olisi ollut tietoinen tästä Hälsingland-yhteydestä?

Lisäksi tuore nimistö- ja murretutkimus on osoittanut, ettei Hälsinglandin ja Uudenmaan välillä ole mitään selkeää murre- tai nimistöyhteyttä. Keskiajan oikeuslähteissä on myös virheellisesti kuviteltu Hälsinglannin ja Helsingon (Helsingin) oikeuksien olevan jotenkin toisistaan riippuvaisia. Tarkempi tarkastelu on osoittanut, että tietyt yhteläisyydet ovat sattumaa ja keskushallinnon vaikutusta. Ainoa todellinen yhteys on nimien samankaltaisuus. Nimen alkuperä voi Helsingin tapauksessa kuitenkin olla aivan muu.

 

Toinen teoria: Helsinki on nimetty Helsing-nimisen asukkaan mukaan

 

Toisen teorian mukaan Helsinki olisi saanut nimensä Hälsing tai Helsing-nimisen asukkaan mukaan. Tämä on hyvin tavallista ympäri Uuttamaata, esimerkiksi Tapaninkylä, ruotsiksi Staffansby viittaa henkilöön nimeltä Staffans (Tapani). Samankaltaista selitystä on esitetty myös Mellunkylälle (Mellungsby), Pukinmäelle (Bocksbacka) sekä Pakilalle (Baggböle), Etelä-Kaarlelalle (Kårböle) ja Konalalle vaikka näissä taustalla olevat henkilönimet eivät ole nykyihmiselle yhtä tuttuja . Teoriaa ei tietenkään voi täydellisesti vahvistaa, sillä on vaikea tietää onko henkilö nimetty paikan mukaan vai paikka henkilön mukaan. Kuitenkin noin yleisesti tiedetään, että henkilön mukaan nimetyt paikat ovat tavallisia, miksi Helsinki ei voisi olla yksi niistä?

 

Kolmas teoria: Helsinki tarkoittaa kapeikkoa

 

Helsinki-sanan on epäilty liittyvän myös ruotsin sanaan hals ”kaula”, jonka on tulkittu tarkoittaneen myös kapeikkoa tai kapeaa maakannasta. Tämä selittäisi myös paitsi itse Hälsinglannin, myös muiden samankaltaisten paikannimien historian. Esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa on Helsing-tyyppisiä paikannimiä, joissa kenties paikan nimeen on vaikuttanut jokin kapea vesi- tai maa-alue. Tosin Helsingin tapauksessa on hieman epäselvää mikä tämä kapeikko tai maakannas voisi olla. On oletettu, että maakannaksena se voisi olla Vanhankaupunginlahden ja Laajalahden välinen alue, eli niin sanottu Vironniemi, jolla keskusta nykyään sijaitsee. Veden kapeikkona taas voisi olla itse Vantaanjoen suisto. Nykyään, toisin kuin esimerkiksi 1600-luvulla, tiedetään että maankohoamisen vuoksi Helsingin rannikko sijaitsi aikanaan huomattavasti pohjoisempana. Tämän vuoksi myös Vantaanjoen laakso on aikanaan ollut kapea merensalmi, joka hiljalleen on kuroutunut vain melko vaatimattomaksi joeksi. Lisäksi on esitetty, että nimi viittaa Suomenlahteen, joka on tunnetusti melko kapea Helsingin ja Tallinnan välissä.

 

 

Neljäs teoria: Helsinki tarkoittaa haahkojen tai hanhien asuinpaikkaa

 

Neljäntenä teoriana on esitetty, että vanhassa ruotsissa sana helsingr, helsingi tai helsinge olisi tarkoittanut sorsaa tai hanhea. Erityisesti on spekuloitu sillä, että sana voisi viitata nimenomaan koirashaahkaan, jonka surumieliset soidinhuudot ovat tuttuja kaikille Helsingin saaristossa keväällä liikkuville. Haahka ja sen munat ovat olleet myös vuosisatoja haluttua ruokaa saariston asukkaille, mikä selittäisi sanan tärkeyden myös paikalle. Muutenkin lukuisia sorsalintuja, kuten alleja, talvehtii valtavasti Helsingin edustalla, ja monet tietysti myös pesivät alueella. Haahka on kuitenkin saariston, jopa ulkosaariston, lintu, ja on siksi pidetty outona että koko pitäjä olisi nimetty sen mukaan. Suurin osa pitäjästä, ja sen keskus, Helsingin pitäjän kirkko, sijaitsevat kuitenkin kohtalaisen kaukana saaristosta. Toisaalta tiedetään, että pitäjälle merenkulku oli hyvin tärkeää ja sisämaan talonpojat usein varustivat laivoja, vaikka heidän kotinsa oli sisämaassa.

Jos sana helsinge viittaakin hanhiin, olisi niiden esiintyminen ollut hyvinkin tavallista Vantaan jokilaaksossa. Karjan laiduntaminen piti ennen jokilaaksot huomattavan avoimina, mikä tarjosi ihanteellisen ympäristön heinästä pitäville hanhille. Kuka tahansa voi todeta tämän nykyään katselemalla laiduntavia valkoposkihanhia kaupungin puistoissa. Vaikka valkoposkihanhi on pesimälajina tuore tapaus, sana helsinge voisi viitata esimerkiksi merihanheen, joka oli ennen yleinen, mutta metsästettiin lähes sukupuuttoon 1900-luvun alussa ja siitäkin tuli lähinnä saariston lintu. Nykyään lähinnä Pohjois-Suomen soilla pesivä metsähanhi taas olisi hyvinkin voinut pesiä Suomenlahden soistuneilla rannoilla satoja vuosia sitten.

Historiallinen tutkimus Helsingin nimestä jatkukoon. Se vaatii myös monitieteisyyttä, sillä kysymykseen liittyy niin historiallisia, kielitieteellisiä kuin maantieteellisiäkin seikkoja. Kaikkien teorioiden hankaluus liittyy myös siihen, että sekä kaupungin että vanhan pitäjän nimi on kirjoitettu aikojen saatossa lukuisissa eri muodoissa. Kirjoitusasuun on usein vaikuttanut kirjoittajan äidinkieli, tai sivistyskieli, kuten suomi, ruotsi, viro, saksa tai latina. Alla on koottu muutamia esimerkkejä:

Helsing, Hellsing, Helsingh, Helsinga, Helsingha, Helsingaa, Helsinge, Helsingae, Helssijnghe, Helsingä, Hellsingio, Helsingio, Helsingo, Helszingo, Helssingo, Helsingå, Helsingoo, Hellssingfors, Haelsinge.