Torit ja kauppahallit
Vuonna 1813 Helsingin satama-alueita alettiin kunnostaa vastaamaan paremmin uutta pääkaupunkiasemaa. Tulipalon tuhoamat laiturit rakennettiin uudelleen, mutta mataloitunut kaupunginlahden ranta täytettiin ja muutettiin kauppatoriksi. Torin yhteyteen rakennettiin satama-altaat höyrylaivoille, kalastajien veneille ja Viaporin liikenteelle. Elintarvikkeiden torikauppa siirrettiin vuonna 1818 Senaatintorilta nykyisen Havis Amandan paikalle. Taivasalla myytiin kalaa, lihaa ja voita avonaisissa astioissa, joihin helposti kulkeutui roskia ja jotka saattoivat houkutella lokkeja. Helsingin terveysviranomaiset antoivat määräyksen ruokatarpeiden kaupan siirtämisestä sisätiloihin, ja kaupunginvaltuusto päätti kauppahallin rakentamisesta Läntiselle Rantakadulle. Helsingin ensimmäinen kauppahalli valmistui 1889 ja tunnetaan nykyisin nimellä Vanha kauppahalli.
Vaikka elintarvikekauppa tapahtui hallissa katon ja seinien suojassa, olot eivät silti olleet kummoiset. Lämmitystä ei ollut, joten talvella liha saattoi jäätyä kiinni myyntitiskiin. Kesällä mustan peltikaton alla saattoi olla hirveän kuuma. Hallissa ei ollut kylmätiskejä eikä lämmintä vettä vielä 1950-luvulla.
Kasarmitori kivettiin jo 1820-luvulla. Torin nimi oli alun perin Esikaupunkitori, ja asemakaavan laatinut Johan Albrecht Ehrenström kaavaili kasarmin tilalle teatteria. Torin keskellä oli kaivo, ja torin länsireunasta osoitettiin paikka maalaisten torikaupalle, joka siirrettiin sinne nykyisen Havis Amandan paikalta. Torille rakennettiin 1900-luvun alussa Kaartin halli, jonka oli suunnitellut Selim A. Lindqvist (1867–1939). Jugendtyylinen kauppahalli purettiin vuonna 1958 ja korvattiin vuonna 1960 valmistuneella väliaikaiseksi tarkoitetulla näyttelyhallilla. Kyseisen rakennuksen purkamisesta on puhuttu pitkään.
Carl Ludvig Engelin piirtämä Kaartin kasarmin päärakennus ja asuinrakennukset vaurioituivat pahasti pommituksissa 1944, ja niiden purkamista harkittiin pitkään. Onneksi ne kuitenkin entistettiin vuonna 1955 ja siirtyivät seuraavana vuonna puolustusministeriön käyttöön. Fabianinkadun puolelle rakennettiin uudet toimistotalot vuosina 1961 ja 1965. Ne purettiin vuonna 2022 ja tilalle rakennettiin uudet tilat Suojelupoliisille. Kasarmikadun puoleinen rakennus entistettiin vuonna 1984.
Kasarmitorin reunassa Eteläinen Makasiininkatu 5:ssä oli Carl von Rosenkampfin kaksikerroksinen puutalo. Yläkerrassa asui vuokralaisena J. A. Ehrenström, joka myös kuoli talossa vuonna 1847 kunnioitettavassa 85 vuoden iässä. Puutalo korvattiin kivitalolla, joka kantaa nimeä Torilinna. Viereiselle paikalla osoitteeseen Fabianinkatu 15 valmistui vuonna 1901 Helsingin Säästöpankin rakennuttama Waldemar Aspelinin suunnittelema kivirakennus, johon Yleisradio muutti vuonna 1934. Taloon rakennettiin viisi studiota, kolme äänitarkkaamoa ja kolme kuuluttamoa, ja siellä työskenteli 138 ihmistä. Markus Rautio nimitettiin 1934 kuunnelma- ja lausuntaosaston päälliköksi. Vuonna 1926 hän oli aloittanut Lastentunti-ohjelmansa, jota hän piti sekä suomeksi että ruotsiksi ja josta tuli suomalaisen viihteen legenda. Yleisradio muutti pois rakennuksesta 1981, jonka jälkeen se remontoitiin ja sinne muutti Korkein hallinto-oikeus.
Myös Fabianinkatu 17:ssä sijaitseva entinen Lääkärien talo, nykyinen Agronomitalo, on rakennustaiteellisesti arvokas ja historiallisesti merkittävä. Nämä talot ovat esiintyneet useissa vanhoissa elokuvissakin.
Itärannasta Länsirannaksi ja Etelärannaksi
Kauppatorilta etelään kulkevalla rantakadulla on ollut useita virallisia ja epävirallisia nimiä. Nimeen sisältynyt ilmansuunta on vaihtunut, kun kaupunkiin on rakennettu uusia satamia. Vanhimmat viralliset nimet ovat olleet Östra Quain (vahvistettu 1820) ja Wästra quain (1836). Kadun nimeksi vahvistettiin Läntinen rantakatu vuonna 1909 ja Eteläranta vuonna 1928.
Etelärantaan rakennettiin 1800-luvulla empiretalojen rivistö. Niistä on enää jäljellä merikapteeni, kauppias Gustaf Wilhelm Sundmanin (1777–1835) rakennuttama kaksikerroksinen kivirakennus (Eteläranta 16). Vuonna 1820 valmistunut kivitalo oli Carl Ludvig Engelin ensimmäinen yksityinen toimeksianto Helsingissä. Ajan tavan mukaan alakerrassa oli niin sanottu kauppakartano eli kaupan tarvitsemat myynti- ja varastotilat sekä renkien ja muiden palkollisten asuinhuoneet, kun taas kauppiasperhe itse asui yläkerrassa. Rakennus siirtyi huolintayrittäjä Victor Ekin haltuun vuonna 1894.
Viereisellä tontilla kohoaa Helsingfors Saluhallar -yhtiön rakennuttama, Theodor Höijerin suunnittelema rakennus vuodelta 1906. Talossa toimi alun perin kaksikerroksinen kauppahalli sekä hotelli, mutta siinä oli myös asuntoja ja toimistoja. Vuodesta 1955 tämä korttelin läpäisevä rakennus on ollut kokonaan toimistokäytössä.
Nykyisen Palacen paikalla sijaitsi aiemmin pakkahuone, jonka edustaa sanottiin Pakkahuoneentoriksi. Makasiinirakennus oli kaksikerroksinen ja täytti osan korttelista. Sen takapihalla ja piharakennuksissa säilytettiin torikauppiaiden myyntikärryjä. Alun perin talo toimi Ruotsin sotaväen muonavarikkona.
Palace-hotellin piti valmistua olympiakisoja varten vuonna 1952. Paikalta purettiin 1820-luvulla rakennettu pakkahuone. Rakennustyöt aloitettiin kesällä 1950, mutta talo vasta vuoden loppuvuodesta 1952, sillä työmaalta loppui välillä sementti, sodanjälkeistä pula-aikaa kun elettiin. Toiseen kerrokseen tuli muodikas Palace Grill sekä ”naisten tavaratalo” Palazzo, jonka aika ei tosin kestänyt kuin pari vuotta.
Talon eteläpäädyssä oli huoltoasema vielä 2000-luvun alussa. Hotelli Palace suljettiin vuonna 2009. Maineikas ravintola talossa on edelleen.
Eteläesplanadi
Esplanadin puisto ja Eteläesplanadi kuuluvat Kaartinkaupunkiin, kun taas Pohjoisesplanadista osa kuuluu Kluuviin ja osa Kruununhakaan.
Eteläesplanadin ensimmäinen kivirakennus oli kauppias C. G. Etholénin 1813 valmistunut talo. Etholénin kauppa oli Helsingin suurimpia ja hienoimpia. Talossa oli myös Luther & Rudolphin viini- ja siirtomaatavarakauppa sekä Winogradoffin lelukauppa. Senaatin siirryttyä uuteen pääkaupunkiin sen arkisto toimi aluksi Etholénin talossa, kunnes Kansallisarkisto sai oman talonsa vuonna 1890. Etholénin talo purettiin lähes sadan vuoden ikäisenä. Paikalle valmistui vuonna 1912 Suomi-vakuutusyhtiön rakennuttama liiketalo, joka on siinä edelleen.
Carl Ludvig Engel suunnitteli Eteläesplanadi 6:een Suomen sotaväen komentajan virkatalon. Siinä tehtävässä rakennus palveli vain muutaman vuoden, minkä jälkeen siihen tuli Turusta Helsinkiin 1827 siirretyn yliopiston tiloja, sitten kenraalikuvernöörin virkatalo. Talo sai kutsumanimen Smolna ollessaan vuonna 1918 lyhyen aikaa punakaartin komentokeskuksena. Sen jälkeen talossa on toiminut muun muassa ulkoministeriö ja suojeluskuntien yliesikunta. 1960-luvun puolivälissä rakennus remontoitiin valtioneuvoston juhlahuoneistoksi.
Eteläesplanadia reunustivat enintään kolmikerroksiset rakennukset vielä 1890-luvun lopulla, mutta sitten Wasa Aktiebank rakennutti Eteläesplanadi 12:n ja Kasarmikatu 27:n kulmaan hyvin epäsuomalaisen näköisen pankkipalatsin vuosina 1898–1899. Rakennuksesta tuli peräti 6-kerroksinen. Runebergin patsas, joka tilattiin hänen pojaltaan, kuvanveistäjä Walter Runebergiltä, paljastettiin vuonna 1885. Se oli Helsingin toinen julkinen muistomerkki, ensimmäinen oli nimittäin Keisarinnankivi, joka pystytettiin Kauppatorille 1835.
Vuorillekin rakennetaan
Eteläisin Helsingin niemi oli pitkään kallioista, nimistön perusteella jopa vuoristoista, mikä merkitsi vaivalloista ja kallista rakentamista. Ensimmäinen tulipalojen havaitsemiseen tarkoitettu palotorni valmistui Korkeavuorenmäelle 1839, ja sen korvasi nykyinen, Theodor Höijerin suunnittelema torni vuonna 1891. Paikkaa oli aiemmin kutsuttu Juhannusvuoreksi, koska sinne kokoonnuttiin aikoinaan juhannuksena. Tähtitorninvuori oli aikoinaan Kasavuori (Kasberget) eli Vartiovuori, koska siellä pidettiin vartiotulta. Sinnekin suunniteltiin linnoitusta osana Viaporin linnoittamista, mutta paikalle tulikin C. L. Engelin suunnittelema observatorio vuonna 1834.
Observatorion naapuriin rakennettiin Saksalainen kirkko vuonna 1864. Sillä oli alun perin matala torni, mutta 1897 kirkko sai uudet kellot ja tornista tehtiin suippo ja korkea. Kirkon sisustus tuhoutui tulipalossa 1.5.1958. Paikalle osuneet vappua juhlivat ylioppilaat saivat kannettua turvaan arvokkaan alttaritaulun ja Lutherin muotokuvan, ja palomiehet saivat pelastettua ensimmäisessä maailmansodassa kuolleiden Suomen saksalaisten muistotaulun ja saarnastuolin. Kävi ilmi, että palo oli saanut alkunsa sähköurkujen moottorin oikosulusta. Korjaukset kestivät yli vuoden ja maksoivat paljon. Saksan liittotasavallan presidentti Heinrich Lübke ja liittokansleri Konrad Adenauer lahjoittivat kirkolle uudet urut vuonna 1961 – kylläkin mekaaniset eikä sähköiset.
Johanneksenvuori eli Juhannusvuori kohosi keskellä Miekkakala-korttelia, joka sijaitsi 1870-luvulla laitakaupungilla. Juhannusvuoren ympärillä oli matalia puutaloja, joissa oli käsityöläisten verstaita ja asuinhuoneita sekä kapakoita. Päivälehden ensimmäinen toimitalo rakennettiin Ludviginkadulle 1900-luvun alussa. Sitä ennen vuonna 1889 perustetun lehden toimisto sijaitsi kahdessa vuokrahuoneessa puutalossa, joka sijaitsi osoitteessa Fabianinkatu 21. Päivälehdestä tuli Helsingin Sanomat vuonna 1904, ja vähitellen se levittäytyi koko Ludviginkadun eteläiseen reunaan.
Viereisen Sampi-korttelin kaakkoiskulmaan valmistui vuonna 1909 Selim A. Lindqvistin piirtämä komea kulmatalo, johon tuli uuden kunnallisen sähkölaitoksen toimipiste. Siihen on rakennettu lisäosia vuosina 1913, 1926 ja 1931. Rakennuksen käyttötarkoitus on sittemmin muuttunut suuresti: vuosina 1974–2012 siellä toimi poliisiasema, jonka muutettua Pasilaan rakennus myytiin ja saneerattiin hotelliksi, joka avattiin elokuussa 2015.
Kiisken kortteli: apteekkareita, voimistelijoita ja elokuvia
Pienen Roobertinkadun ja Yrjönkadun kulmassa oli siro kaksikerroksinen tiilitalo, joka oli valmistunut vuonna 1889. Talossa toimi aluksi autokauppa, myöhemmin anniskeluyhtiö. Korttelin muut rakennukset olivat yksi- tai kaksikerroksisia puurakennuksia vuoteen 1920. Apteekkari Yrjö Wilhelm Jalander (1874–1955) oli ostanut tontin Ratakadun, Korkeavuorenkadun ja Pienen Roobertinkadun kulmasta. Hän antoi purkaa tontilla sijainneen puurakennuksen ja rakennutti tontilleen arkkitehti Einar Sjöströmin suunnitteleman 4–6-kerroksisen punatiilisen asuintalon. Hanke herätti lehdistössä vastustusta, sillä puutalossa oli asunut runoilija ja näytelmäkirjailija Josef Julius Wecksell (1838–1907)(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) . Vastustuksesta huolimatta Jalanderin talo valmistui 1920. Seuraavana vuonna Jalander avasi talossaan Leijona-apteekin, joka oli toiminnassa vuoteen 2007 asti.
Korttelin toinen suuri punatiilirakennus on vuosina 1928–1930 rakennettu Gloria-talo, jonka on piirtänyt arkkitehti Georg Thure Nummelin. Rakennus ulottuu korttelin halki osoitteisiin Ratakatu 1B ja Yrjönkatu 1. Nimensä talo on saanut elokuvateatterista, joka avattiin 8.11.1929 osoitteessa Pieni Roobertinkatu 12–14. Gloria oli hyvin moderni, sillä se oli Suomen ensimmäinen äänielokuvien esittämiseen rakennettu elokuvateatteri. Permannon takaosassa oli seitsemän aitiota, kussakin oli neljä pehmustettua nojatuolia ja oma sisäänkäyntinsä. Myös parvikatsomon sivuilla oli aitiot. Asiakaspaikkoja oli parhaimmillaan yli 660. Elokuvateatteri remontoitiin 1970-luvun alussa, jolloin sen värimaailma muutettiin punaiseksi. Elokuvateatterin toiminta loppui 19.1.1995. Tiloissa toimi vuosina 1999–2019 Kulttuuriareena Gloria, jossa järjestettiin konsertteja ja monenlaisia tapahtumia varsinkin nuorille. Toiminnan siirryttyä muualle tilat ovat olleet tyhjillään, mutta niihin on suunnitteilla uutta toimintaa. Elokuvateatterin naapurissa on alusta lähtien toiminut Suomen vanhin liikuntaseura Helsingfors Gymnastikklubb (HGK), joka on perustettu 1875. Se on Suomen Apteekkariyhdistyksen ohessa talon toinen rakennuttaja.
Kiisken kortteliin liittyy traaginen tapaus, joka sattui sunnuntaina 8. marraskuuta 1942. Elokuvateatteri Gloriassa ihmiset jonottivat iltapäivänäytöksen lippuja, ja Iso Roobertinkatu 1:ssä sijainneessa elokuvateatteri Tivolissa alkoi päivänäytös kello 12. Näytös keskeytettiin ilmahälytyksen takia kello 12.16. Ihmiset ryntäsivät ulos elokuvateattereista tarkoituksenaan päästä Erottajan väestösuojaan. Neuvostoliiton tiedustelukoneen pudottamista pommeista toinen osui Lönnrotinkatu 13:een, toinen keskelle väkijoukkoa Yrjönkadun ja Robertinkatujen risteykseen. Räjähdys surmasi välittömästi 45 ihmistä, joista yli puolet oli lapsia ja nuoria. Haavoittuneita oli 120. Jatkosodan tuhoisimman yksittäisen pommin uhreja surtiin ympäri maan.
Aiheeseen liittyvää muualla
Fabianinkatu 13, 15 ja 17 (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Hotelli Palace oli Helsingin moderni majapaikka (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Lähteet
Helsingin kadunnimet (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Helsingin kaupungin tilastollinen vuosikirja 52. Helsingin tilastotoimiston julkaisema 1963.
Järvenpää, Eeva & Räihä, Sirpa: Ensimmäisiä esikaupunkeja. Kertomuksia Kaartinkaupungin ja Kampin kortteleista. HS kirjat 2009.
Järvenpää, Eeva: Kiisken korttelissa kokoontuu nuoriso Glorian kulttuuriareenassa ja voimistelijat Gloriahallissa. Helsingin Sanomat 21.7.2007.
Kauppatori. Kaupunkirakennehistorian selvitys. Helsingin kaupunki, kaupunkisuunnitteluvirasto 2016.
Manninen, Antti: Eteläranta 10:ssä oli Engelin piirtämä muonavarasto. Helsingin Sanomat 22.6.2015.
Manninen, Antti: Kaartin hallin tilalle tuli laatikko. Helsingin Sanomat 9.3.2015.
Ollila, Kaija & Toppari, Kirsti: Puhvelista Punatulkkuun. Helsingin vanhoja kortteleita, Sanoma 1975.
Sinkko-Westerholm, Pipsa: Legendaarinen bilekeidas Helsingin keskustassa hiljeni ja nyt sitä käytetään varastona. Helsingin Sanomat 14.2.2025.
