Herrasväen kesäpaikka
Vartiosaaresta on säilynyt kirjallisia merkintöjä 1500-luvulta asti. Sen ruotsinkielinen nimi, Vårdo, on ilmeisesti viittaus keskiaikaiseen vartiointipaikkaan. Vartiosaari onkin saattanut olla osa Vartiokylän linnavuoren puolustuskokonaisuutta. Saaren kallioilta on erinomaiset näkymät kauas merelle.
1800-luvun lopulle asti Itä-Helsingin saaria asuttivat pääasiassa kalastajat. He saivat kuitenkin monissa saarissa väistyä vauraamman herranväen tieltä, kun huvila-asutus alkoi levitä Helsingin saaristoon. Suuren pinta-alansa vuoksi Vartiosaari oli kuitenkin ilmeisesti viljelyskäytössä ennen huvilakauden alkua.
1800- ja 1900-lukujen taitteessa helsinkiläisen yläluokan statussymboli oli kesänviettopaikka meren äärellä. Näitä olivat kesähuvilat, joita rakennettiin Helsingin itäpuolella muun muassa Herttoniemeen, Tammisaloon, Laajasaloon, Vuosaareen, Vartiosaareen ja lukuisiin pienempiin saariin. Vartiosaareen huviloita alkoi nousta 1890-luvulta alkaen ja uusia palstoja kesäpaikoille lohkottiin vähitellen aina 1960-luvulle asti, jolloin rakentaminen loppui saaren tulevaisuuden ollessa epäselvä.
Moninaista luontoa
Koska rakentaminen on ollut Vartiosaaressa hyvin rajoitettua ja saari on ollut aina viime vuosiin asti hyvin suljettu yhteisö, on myös saaren luonto saanut kukoistaa verrattain rauhassa. Huvilarakentaminen on ollut säästeliästä, valtaosa saaresta on säilynyt rakentamattomana, eikä viljelyäkään harjoitettu laajasti.
Suuri osa Vartiosaaren pinta-alasta on luontotyypiltään arvokkaaksi määriteltyä metsää, joka on myös koti monipuoliselle eliöstölle. Saari on merkittävä elinympäristö lepakoille ja linnuille. Aivan Vartiosaaren venelaiturin läheisyydessä sijaitsee myös pieni luonnonsuojelualue, jossa kasvaa Suomen ainoa rantaruttojuuren esiintymä. Vanhoista viljelypalstoista on kasvanut reheviä lehtoja, ja kallioalueiden mäntymetsät ovat paikoin yli 170 vuoden ikäisiä.
Saarella on myös monia geologisia nähtävyyksiä. Jääkauden merkeistä on nähtävillä esimerkiksi suuri siirtolohkare, hiidenkirnu ja kalkkikallioita. Merkittävin maantieteellinen muodostuma lienee kuitenkin ns. viikinkikallio: saaren koillisreunassa sijaitseva korkea kallio, jolta aukeaa kaunis näkymä pitkälle Helsingin ulkosaaristoon. Kallion laella sijaitsee myös venäläisten matruusien pystyttämä kummeli eli merimerkki.
Kirjallisuutta
Strang, Jan. Saaristounelmia Helsingissä. Vartiosaaren ja Helsingin itäsaariston pienten saarten historia. Antiikki-Kirja, 2016.
