Helsinki syntyi saareen ja muodostui saaristosta – etuineen ja haasteineen. Kun kävelee kaupungin eteläisissä kaupunginosissa, on ulkosaaristossa. Helsingin synty tunnetaan Kustaa Vaasan ja hänen voutiensa kirjeenvaihdon perusteella. Näitä kirjeitä on parisen kymmentä. Kaupungin elämästä kertovat voudintilit eli voutien laatima tilikirjasarja avaa ensimmäistä kertaa laajan näkymän elämään 1500-luvun Helsingissä.
3. joulukuu 2021
Helsinki syntyi vuonna 1550 kolme vuotta kestäneen empimisen jälkeen. Kaupungin paikka ei aluksi ollut selvä; on hyvä muistaa, ettei minkäänlaisia karttoja ollut Tukholmasta etänä ohjeistetun suunnittelun apuna. Kuninkaan oli luotettava siihen, mitä voudit hänelle silloisesta Helsingin pitäjästä kirjoittivat. Silti hän tuntuu tunteneen valtakuntansa maantieteen myös Suomessa: välimatkat, etäisyydet ja suunnat olivat pääpiirteissään tiedossa, ikään kuin kuninkaalla ja hänen neuvonantajillaan Tukholman kansliassa olisi ollut käytettävissään Uudenmaan ja Suomenlahden kartta.
Helsinkiä suunniteltiin kahteen vaihtoehtoiseen paikkaan, aluksi Santahaminaan, jonka olosuhteet kuningas niin ikään tunsi tietäen muun muassa, että siellä oli suojaisa luonnonsatama laivareittien risteyskohdassa. Santahamina oli jo keskiajalla ollut Suomen linnanherrojen ja Tallinnan raadin edustajien kokoontumispaikka. Saari oli hyvin saavutettavissa mutta vain veneillä tai laivoilla. Santahaminaan ehdittiin rakentaa jo aittojakin, kunnes hanke keskeytettiin ja uudeksi paikaksi valittiin vuonna 1550 mantereelta Vantaankosken luota Forsby, nykyään Vanhakaupunki.
Valittu paikka oli alusta alkaen huono, koska satama oli liian matala. Forsby oli kuitenkin tärkeän Vantaankosken vieressä: saatavilla oli sekä vesivoimaa että lohta. Lisäksi Turusta Viipuriin johtava Suuri rantatie kulki sen lähellä pohjoisessa. Vaasa-kauden kaupunkisuunnittelun ideaalilähtökohta oli saari – se oli liikenteellisesti ja puolustuksellisesti edullinen. Tammisaari perustettiin Gullön saarelle, Helsinki Vantaankoskelle ja sen keskellä olevalle saarelle. Kahden virran suojaan rakennettiin puinen vuosina 1550–1553 yksikerroksinen kuninkaankartano, joka oli toiminnassa vuoteen 1571 . Varhainen Helsinki oli saarikaupungin ja linnoituksen yhdistelmä. Malli toistuu myöhemminkin kaupungin historiassa. Kun kaupunki laajeni Vironniemelle nykyisen Kauppatorin alueelle, oli keskuksena silloinkin lähes saari (kapea niemi), ja sitä se oli edelleen 1750-luvulta kaksoiskaupunki Viapori-Helsingin aikana, jolloin saarilla sijainnut linnoitus oli tavallaan "toinen keskusta".
Helsinki perustettiin 1550 Vantaanjoen suistoon Forsbyn (ny. Koskela) kylän maille, josta se alkoi sataman mataloitumisen takia laajentua etelään. Vajaassa sadassa vuodessa siitä tuli Vanhakaupunki ja ehkäpä tietynlainen nähtävyyskin koskineen ja myllyineen. Oheinen kartta havainnollistaa, miten kaupungin suojana oli Kruunuvuoren selkä ja sen uloin saarivyöhyke, jonka kapeikot voitiin tarvittaessa sulkea. Kartan alaosassa on Isosaaren (Miölö) rantaprofiili merenkulkijoiden tunnistusapuna. Isosaari oli tärkeä väylien risteyskohta ja redi eli ankkurointipaikka.
Osasuurennos kartografi ja luotsilaitoksen ylipäällikkö Jonas Hahnin korkeatasoisesta kartasta vuodelta 1750. Special Carta öfwer en Del utaf Nylands Skären emellan Helsingfors och Degerby. Kuvaaja: Krigsarkivet, Tukholma
Helsingin synnyn aikoihin Ruotsin valtakunnan itäisissä osissa oli vain vähän kaupunkeja, ja ne olivat sekä kooltaan että väkiluvultaan pieniä. Suurimmat olivat Turku ja Viipuri. Kaupunkien lisäksi oli linnoja, joista Uudenmaan keskiaikainen keskus, Raasepori, oli 1500-luvun puolivälissä menettänyt merkityksensä. Uudellamaalla oli Turun ja Viipurin välillä ennen vuotta 1550 vain yksi kaupunki, sekin pieni ja lähes sisämaassa: Porvoo. Tallinnaan oli Uudeltamaalta kuitenkin hyvät ja perinteiset yhteydet.
Kustaa Vaasan talouspolitiikan, varhaismerkantilismin, päätavoitteita oli kaupunkien aseman vahvistaminen ja perustaminen sinne, missä niistä olisi eniten haittaa kilpailijalle eli Helsingin tapauksessa hansakaupunki Tallinnalle. Olihan kuningas vielä kauppasodassa, nyt tosin jo heikentyneen Hansan kanssa. Omien kaupunkien välisen haitallisena pidetyn kilpailun takia Helsinki ja samaan aikaan perustettu Tammisaari olivat koko Ruotsin valtakunnan ainoat uudet kaupungit. Kuninkaan ulkopolitiikan painopiste oli keskisellä Suomenlahdella.
Kustaa Vaasa tarvitsi kaupunkeja saadakseen niiden kautta tuloja kaupan ja tullien välityksellä. Käteistä rahaa tarvittiin sodankäyntiin ja kauppalaivoja harvoja laivareittejä suojelevan sotalaivaston rakentamiseen. Porvarien ja talonpoikien apu oli välttämätön sotaväen, rakennustarpeiden ja elintarvikkeiden kuljetusten takia, ja Helsinki oli sen vuoksi tärkeä kaupunki. Kaupunkipolitiikkaansa kuningas toteutti despoottisesti pakkosiirtäen vähäväkisen valtakuntansa harvaa porvaristoa ja käsityöläisiä mielensä mukaan välittämättä jo olemassa olevien kaupunkien perinteisistä etuoikeuksista.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan Helsingin piti ottaa Tallinnalta Venäjän-kaupan välittäjän rooli, mutta siinä se ei koskaan onnistunut. Helsingin perustamisen jälkeenkin laivat purjehtivat edelleen Tallinnaan. Kun tavoite Tallinnan aseman kaupallisesta horjuttamisesta ei onnistunut, miehitti Ruotsi Viron vuonna 1561 ja otti Tallinnan haltuunsa.
Helsingin ja Vantaan varhaisvaiheista kertovaa kirjallisuutta
Aalto, Seppo: Sotakaupunki. Helsingin Vanhankaupungin historia 1550–1639. Helsinki. Otava 2012.
Ehrström, Erik 1890: Helsingfors stads historia från 1640 till stora ofreden. Helsingfors 1890.
Huhtamies, Mikko: Seitsemäs vyöhyke. Pohjoista merihistoriaa. Helsinki. Siltala 2022.
Kuisma, Markku: Helsingin pitäjän historia II. Vanhan Helsingin synnystä isoonvihaan 1550–1713. Vantaa. Vantaan kaupunki 1990.
Salminen, Tapio: Vantaan ja Helsingin pitäjän keskiaika. Vantaa. Vantaan kaupunki 2013.
Suolahti, Eino E.:
Vantaan Helsinki. Teoksessa Helsingin kaupungin historia I osa. Helsinki. SKS 1950.
