Maalaiskyliä Vantaanjoen tuntumassa
Malmin kylä, Malm by, oli yksi Helsingin pitäjän vanhimpia kyliä. Ensimmäiset maininnat ovat 1400-luvulta, jolloin mainittiin Sonaby-niminen kylä ja sata vuotta myöhemmin Sonaby malm. Helsingin kaupungin synnyttyä vei Hämeen maantie Helsingin pitäjän kirkonkylään ja edelleen kohti Hämeenlinnaa Malmin kylän läpi. Taloja oli kauan kahdeksan, useimmat niistä olivat nykyisellä Ala-Malmilla, Longinojan läheisyydessä. Taloista Filpus ja Örskis ovat antaneet nimen Vilppulantielle (Filpusvägen) ja -puistolle sekä Örskintielle (Örskisvägen) ja -kujalle (Örskisgränden). Pekanraitti (Pehrstået) ja Pietiläntie (Pehrsvägen) ovat saaneet nimensä Pehrsin ja Paavolantie (Påvalsvägen) Pålsin talosta. Malmin vanhin rakennus on peräisin vuodelta 1836, tilan nimeltä Starens Haga tai Haga Gammelgård päärakennus Vanhan Helsingintien alussa. Talossa toimi aikoinaan kestikievari, jossa yöpyi joskus myös Zachris Topelius. Nykyään se on asuinkäytössä.
Helsingin kaupunki osti Brusasin, Hagan, Pehrsin ja Strömsin tilat vuoden 1917 tietämissä. Maanviljely jatkui, nyt vain Strömsistä tehtiin tilanhoitajan eli pehtoorin asunto ja Brusasiin majoitettiin työväki. Nykyään ne ovat yksityisasuntoina. Pehrsin talo toimi kunnanlääkärin virka-asuntona vuoteen 1962 asti ja sitten Malmin sairaalan henkilökunnan asuntoina ja seuraavaksi mielenterveystoimiston asuntolana vuosina 1968–1988. Nykyään siinä on mielenterveystyötä tekevän Niemikotisäätiön päivätoimintakeskus.
Ruotsinkielinen kansanopisto, nykyinen Akan, perustettiin Malmilla vuonna 1907 ja se sai tilat Malminkylän kartanosta, joksi Örskis nyt ristittiin. Svenska Folkakademin muutti Porvooseen 1920-luvun lopulla, ja sen jälkeen talo on ollut monessa käytössä. Nykyään se on Krishna-liikkeen hallussa ja siellä on mm. hindutemppeli ja kasvisravintola.
Longinojan nimenä oli kauan Malmby bäck, suomeksi siis Malminkylän puro tai vain Bäck, suomeksi Pekki. Filpuksen talo päätyi 1900-luvun alussa hautausurakoitsija Victor Långin omistukseen, jolloin taloa alettiin kutsua Långin taloksi tai Lonkiksi ja puroa Longinojaksi. Ruotsiksi purosta oli käytetty myös nimeä Stickelbackabäcken lähellä olevan Stickelbackan eli Karviaismäen mukaan. Viralliset nimet ovat nykyään Longinoja ja Stickelbackabäcken. Lång harjoitti tilallaan laajamittaista maanviljelyä ja myös hevosten jalostusta. Toisen maailmansodan jälkeen tila siirtyi kaupungin omistukseen. Nykyään Filpuksen talo on mielenterveystyötä tekevän Lilinkoti-säätiön hallussa.
Mamin pohjoispuolella oli Staffansbyn kylä nykyisen Kapteenskanmäen kieppeillä. Kylä oli suuri, siinä oli enimmillään toistakymmentä taloa. Helsinkiläinen Henrik Johan Sohlberg osti 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa Åsmuksen tilan ja rakennutti siihen uuden, kartanomaisen päärakennuksen. Tila päätyi nyt Staffansbyn tilana tai kartanona (sana ’gård’ tarkoittaa kumpaakin) pysyvästi säätyläisten omistukseen ja 1800-luvun lopulla saksalaissyntyinen Karl Schütt osti sen ja lähes kaikki muutkin Staffansbyn kylän maat. Ne taas päätyivät 1900-luvun alussa A.B. Parkstad – Vanda Puistokylä O.Y. -yhtiölle. Kartanoa Schütt ei myynyt, vaan asui siinä itse. Hänen jälkeensä se päätyi kapteenin leski, kreivitär Manjefa Multanovskajan haltuun. Kapteenska asui siellä kuolemaansa asti vuonna 1950 asti ja kartano purettiin seitsemän vuotta myöhemmin. Kapteenska Multanovskajalla oli puhuva papukaija, jonka mukaan Kapteenskanmäen vieressä Kapteenskanrannalla kulkee Papukaija Zagulan polku.
Malmin kylään kuului myös Sonabyn talo nykyisen Pukinmäen alueella, lähellä Sunilanpuistoa (Sonabyparken) ja Sunilantietä (Sonabyvägen). Siitä hieman etelään sijaitsi Bocksbackan rälssitila eli aateliskartano. Niistä ja muutamasta muusta tilasta muodostui 1900-luvun alussa Pukinmäen yhdyskunta ja myöhemmin kaupunginosa.
Sota, leiri ja hautausmaa
Malmin kylän eteläosassa oli ja on korkeita kallioita, ja maantie kulki niiden eteläpuolelta, osapuilleen nykyiseltä Latokartanonkaarelta Ketokivenkaaren kautta Pihlajamäentielle. Kallioiden jälkeen Hämeen valtatiestä erkani pohjoiseen Porvoontie, joka liittyi Hakkilassa suureen rantatiehen. Kalliot olivat 1700-luvulla hattujen sodassa (1741–1743) tärkeä tähystyspaikka sekä Ruotsin että Venäjän joukoille.
Hattujen sodassa Ruotsin joukot perääntyivät itärajalta ja leiriytyivät elokuussa 1742 Malmille, maanteiden haarakohtaan ja Longinojan varteen. Mutta pian ne vetäytyivät edelleen nykyisen Tapaninvainion uimarannan kohdalle, jossa ne ylittivät Vantaanjoen ja asettuivat asemiin Tuomarinkylän pelloille ja mäelle. Venäläiset tulivat perässä ja ampuivat tykeillään nykyiseltä Kapteenskanmäeltä joen yli ruotsalaisia joukkoja. Ruotsalaiset ampuivat ensin takaisin, mutta vetäytyivät Baggbölen eli Pakilan ja Åggelbyn eli Oulunkylän kautta Helsinkiin, jossa ne lopulta antautuivat. Nummelle maanteiden haarakohtaan, siihen, jossa joukot olivat ensin leiriytyneet, perustettiin armeijan harjoitusalue.
Kun Suomen ensimmäinen rautatie oli vuonna 1862 rakennettu Helsingistä Hämeenlinnaan, perustettiin armeijan harjoitusaluetta varten Malmille pysäkki ja lastausalue vuonna 1871. Malmin pysäkin ympärille syntyi uutta asutusta, ennen pitkää pysäkki korotettiin asemaksi ja sinne rakennettiin asemarakennus vuonna 1873. Seuraavana vuonna Malmi ilmestyi juna-aikatauluihinkin, ja vuonna 1878 valmistui uusi asemarakennus.
Helsingin kaupungin ja maalaiskunnan hautausmaat kävivät ajan oloon ahtaiksi, joten uusi hautausmaa rakennettiin Malmille, armeijan harjoitusalueen paikalle vuonna 1894. Uusi hautausmaa oli kaukana kaupungista, joten sinne rakennettiin junayhteys, ruumiit kuljetettiin ensin Töölön tavara-aseman vieressä olleelta ruumisasemalta ja vuodesta 1921 Harjun ruumishuoneelta Aleksis Kiven kadulta. Malmilla hautausmaan pistoraide erkani pääradasta nykyisen Ala-Malmin pohjoisosassa ja rata kulki nykyisiä Teerikukontietä ja Vanhanradanraittia pitkin hautausmaan asemalle. Ruumisjunat lakkasivat kulkemasta vuonna 1954 ja rata purettiin hautausmaalta heti. Pistoradan alkupää palveli aikansa Osuusliike Elannon varastoja, mutta nekin radat purettiin 1970-luvulla.
Maalaiskylästä yhdyskunnaksi
Maantien varteen ja aseman ympärille kertyi 1800-luvun lopulla yhä enemmän asutusta. Maatiloja jaettiin useammaksi tilaksi, taloja, viljelyspalstoja ja herrasväen huviloita ilmaantui nykyisen Pihlajamäen kieppeiltä Tapaninkylään asti, ja pian Malmin kylä olikin Helsingin pitäjän suurin kylä. Helsingin pitäjän hallinnon vähitellen kehittyessä eivät virastohuoneena toiminut kirkon sakaristo ja siellä arkiston virkaa toimittanut arkku eikä kansakoulun keittiö enää riittäneet asioiden hoitamiseen. Niinpä alettiin etsiä kunnantaloksi sopivaa rakennusta ja se löytyi nykyiseltä Ylä-Malmilta, läheltä Tapaninkylän rajaa. Grasshoffin huvila oli aiemmin ollut Fredkullan tilan päärakennus, ja vuonna 1897 siitä tuli Helsingin pitäjän kunnantalo. Talo toimi palveli kuntaa aina vuoteen 1952 asti, siis vähän aikaa vielä silloinkin, kun Malmi ei enää kuulunut Helsingin maalaiskuntaan.
Malmille saatiin kansakoulu vuonna 1896, nykyisten Vanhan Helsingintien ja Riihenkulman risteyksen viereen. Rakennuksessa toimii nykyään yksityinen kansainvälinen koulu. Vuotta myöhemmin Tapaninkyläänkin saatiin kansakoulu, nykyiselle Laulurastaantielle. Tapaninkylän ruotsinkielinen ala-aste on siellä edelleen, ja ensimmäinen koulurakennuskin on vielä paikallaan, uudempien vieressä. Suomenkielinen koulu perustettiin ensin Tapanilaan ja vuonna 1912 Ala-Malmille, Karviaistielle.
Vuonna 1907 raivosi tulirokkoepidemia ja sen takia Malmille perustettiin tilapäinen kulkutautisairaala, Pian kuitenkin havaittiin, että Helsingin pitäjä tarvitsi pysyvän sairaalan. Kunta osti Ylä-Malmilta kaksi huvilaa, joista tehtiin Helsingin pitäjän uusi sairaala.
Malmin kasvaessa se laajeni kylänrajan yli Tapaninkylän puolelle, asuinkorttelit jatkuivat Malmin asemalta Kapteenskanmäelle. Vuonna 1908 Malmista ja Tapaninkylästä tehtiin taajaväkiset yhdyskunnat, ne molemmat saivat siis omat hallintonsa, vaikka pysyivätkin Helsingin pitäjän osina. Koska Tapaninkylän asukkaiden mielenkiinto omaa hallintoa kohtaan oli vähäistä, yhdyskunnat yhdistettiin Malmi–Tapanilan yhdyskunnaksi vuonna 1915. Tapaninkylän alueelle kehkeytyivät vähitellen myös Tapanilan, Puistolan ja Heikinlaakson yhdyskunnat.
Helsingin pitäjä oli vauras maatalouspitäjä ja Malmi oli nyt sen keskus. Niinpä Suomen ensimmäiset maatalousnäyttelyt pidettiin vuonna 1888 Malmilla ja niitä järjestettiin 1950-luvulle asti. Malmi oli myös suuri ruotsinkielinen kylä, joten vuonna 1906 perustettiin ruotsinkielinen nuorisoseura Malm Svenska Ungdomsförening, ja sen nuorisoseurantalo Solhem on edelleen Kirkonkyläntien varrella. Kun kylään perustettiin vapaapalokunta vuonna 1909, se oli aluksi ruotsinkielinen Malm FBK. Ensimmäisen kalustovajansa VPK perusti Askartielle Ylä-Malmille ja siellä on VPK:n talo edelleenkin. Malmi oli myös kasvava teollisuuspaikkakunta ja yhä suurempi osa sen asukkaista oli suomenkielisiä työläisiä. Vuonna 1908 perustettiin Malmin työväenyhdistys, jos kohta sen toiminta siirtyi vähitellen Tapanilan puolelle ja nimikin muuttui sittemmin Tapanilan työväenyhdistykseksi.
Maailmansota ja sisällissota
Ensimmäisen maailmansodan aikana Helsinkiä linnoitettiin kahdella linnoitusketjulla, joista ulompi kulki Malmin läpi. Linnoituksen etulinja linja kulki lännestä Pukinmäestä ja Tapaninkylän Kapteenskanmäeltä Ylä-Malmille Sairaalanmäelle, nykyisten sairaalan ja kirkon takaa Tukkisillantien kieppeille ja siitä Ala-Malmille Ormusmäkeen ja Niinimäelle, Niinimäntien luokse ja siitä Hietakummun koulun luota Tattariharjulle.
Taaemmaksikin rakennettiin linnoitteita, suurimpana Pihlajamäen tykistöasema tykkipattereineen, juoksuhautoineen, miehistösuojineen ja konekivääriasemineen. Suurin osa Malmin linnoitteista on sittemmin jäänyt talojen ja katujen alle, mutta jotain on siellä täällä jäljellä, Pihlajamäen lisäksi ainakin Ormusmäessä ja Tattariharjulla.
Vuonna 1917 oli Venäjällä ensin maaliskuun vallankumous ja myöhemmin ns. lokakuun vallankumous, jossa bolševikit ottivat vallan. Suomessa syntyi entistä jyrkempi kahtiajako punaisten ja valkoisten välille ja Malmin työväenyhdistykseen liittyi sadoittain jäseniä. Malmilla muodostettiin työväenjärjestöjen neuvosto, Malmin työväenneuvosto ja punaisten järjestyskaarti. Myös porvarit järjestivät omia kaartejaan, suojeluskuntia, mutta Malmin suojeluskunta piti perustaa salaa, sen verran voimakkaasti Malmi oli punaisten käsissä. Sisällissodan jälkeen Malmin suojeluskunta sai oman tien Anianpellontieltä. Siinä toimi myöhemmin Malmin kaupallinen keskikoulu ja sitten Malmin nuorisokerho, kunnes talo purettiin vuonna 1970.
Elokuussa bolševikkien johtaja Vladimir Lenin kävi Suomessa ja yöpyi Malmilla, sosialistijohtaja K. H. Wiikin luona nykyisellä Luuvakujalla. Hänellä oli kuitenkin isompia asioita mielessä kuin Malmi. Malmilla sen sijaan tyytymätön väkijoukko piiritti kunnantalon eikä päästänyt valtuustoa ulos ennen kuin seuraavana päivänä. Kunnantalon valtauksen jälkeen järjestysvalta Malmilla luisui punaisten käsiin ja kun marraskuussa puhkesi koko maassa yleislakko, vallan Malmilla ottivat Vallankumouksellinen Toimenpaneva Komitea Malmilla, Malmin punainen järjestyskaarti ja työväenmiliisi.
Tammikuun 28. päivänä vuonna 1918 punaiset aloittivat vallankumouksensa ja valkoiset vastasivat siihen vapaussodallaan. Sisällissota merkitsi Malmilla punaisen vallan vakiintumista ja myös punaista terroria. Sota ei kestänyt kauan, valkoiset valloittivat saksalaisten kanssa Helsingin pitäjän ja kaupungin huhtikuussa ja koko sota loppui toukokuussa. Taistelut eivät ulottuneet Malmille. Malmilaisia taisteli molemmin puolin rintamaa, jos kohta punaisia oli runsaasti enemmän. Valkoisten voittoa seurasi valkoinen terrori ja Malmilla oli jonkin aikaa varsin levotonta.
Työpaikkoja ja tuotantoa
Kauppaakin Malmilla käytiin. Vuonna1895 Malmilla oli jo kaksi kauppaa ja vuonna 1901 sinne perustettiin ensimmäinen osuuskauppa. Vuonna 1913 perustettiin toinen, Malmin Osuuskauppa, joka rakensi itselleen komean punatiilisen rakennuksen nykyisen Kirkonkyläntien varteen. Sisällissodan jälkeen Elanto osti osuuskaupan ja nykyään rakennuksessa on Malmin toimintakeskus.
Suomen itsenäistyttyä Malmin kaupan ja teollisuuden kasvu jatkuivat. Kaupallinen keskusta muotoutui Kirkonkyläntien ja Malmin raitin ympärille, parhaimmillaan 1930-luvun lopulla Malmilla oli 34 erikoisliikettä. Linja-autoliikennekin alkoi ja Malmilla perustetuista linja-autoyrityksistä Oy Liikenne Ab kasvoi 1980-luvulla maan suurimmaksi linja-autoyhtiöksi. Se on sittemmin lakkautettu.
Radan varteen ilmaantui 1900-luvun alusta lähtien runsaasti teollisuutta ja varastoja. Tehtaat, verstaat ja varastot sijoittuivat enimmäkseen Ylä-Malmin puolelle, jossa koko radanvarsi oli ennen pitkää niiden käytössä. Maanviljelijöiden ruotsinkielinen osuuskunta Labor perustettiin Malmilla vuonna 1896 ja sinne rakennettiin sen varastot, korjauspaja ja rehutehdas. Suomenkielisten viljelijöiden Hankkija rakensi Malmille suuren varastonsa vuonna 1905. Hankkija osti myös vuonna 1916 perustetun Oy Maskinfabrik Ab:n Ylä-Malmilla ja maanviljelyskonetehtaan nimeksi tuli lopulta MKT. Se siirrettiin pois Malmilta vuonna 1994. Tehdas oli nykyisen Tilketorin kieppeillä, ja sen konttorirakennus on siellä nyt asuntoina. Ympäröivä tehdasalue sai pian nimen Kurala ja siellä oli tehtaan lisäksi myös sen oma ammattikoulu ja työsuhdeasuntoja.
Kuralan alueella oli myös maatalouskonetukku Agros oy:n varastoja sekä Metalli- ja Villateollisuus Oy:n metallisulatto ja Riihimäen Saha Oy.n lautatarha. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Malmille tuli muutakin teollisuutta, muiden muassa Väritehdas Pohjantähti, Helsingin kautsuleimasintehdas ja Wassbergin kalasäilyketehdas nykyisellä Viljatienmäellä. Myös Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta SOK, nykyisen S-ryhmän edeltäjä, ja Suomen Maanviljelijöiden kauppa perustivat Malmille varastonsa.
Vetoketjuja valmistava Kiitoketju perustettiin vuonna 1936 ja muutti vuonna 1967 muualle. Suomen Metallikutomo Oy, sittemmin Viira Oy valmisti Malmin raitin varressa teollisuuden käyttämiä metalliverkkoja, viiroja. Yritys myytiin muualle vuonna 1984. Suomen Uuni Oy:n valimo sijaitsi jo melkein Tapanilassa, nykyisten Malmin kauppatien ja Halmetien tienoilla. Se valmisti 1960-luvulle asti tulisijoja, kiukaita, patoja ja hormeja. Helsinkiläisnuorilla oli joskus hokema ”Missä oot duunissa? Suomen Uunissa. Missä oot töissä? Suomen Vöissä”, ja siitä Jussi Raittinen nappasi riimin kappaleeseensa ’Kesäduuni blues’: ”…kun on pakko mennä duuniin / joka päivä koko kesän ajan tonne Suomen Uuniin”.
Ala-Malmilla oli teollisuutta Ormusmäen ja Teerisuontien pohjoispuolella. Tunnetuimpien yritysten joukossa on Primo, joka perustettiin vuonna 1936 ja teki ensin piikkilankaa ja sitten valjasheloja ja nauloja sekä lopulta rakennusheloja. Tehdas lakkautettiin vuonna 1988, ja omistajan muistona paikalla on nyt Sven Grahnin polku.
Tapaninkylässä ei Tapanilan lisäksi juuri teollisuutta ollut, mutta Kapteenskanmäellä toimi sotienvälisenä aikana makeistehdas. Muuten nykyinen Tapaninvainio oli ennen kaikkea puutarhaviljelyn aluetta. Vanda–Parkstad -yhtiö möi alueella suurehkoja palstoja tai pienehköjä maatilanpaikkoja, joilla viljeltiin perunoita ja vihanneksia helsinkiläisten syötäviksi. Lannoitteen viljelijät saivat Tapanilan Paskaplaanilta, vanhaan hiekkakuoppaan perustetulta kaatopaikalta, jonne tuotiin helsinkiläisten huussinpohjat.
Pitäjän suurin kylä
Suurin osa kylän ja pitäjän julkisista rakennuksista sijoittui Ylä-Malmille ja sinne rakennettiin myös asuintaloja eniten. Rakentaminen ylitti nopeasti kylänrajan ja levisi sekä Malmin raitin luota että Kirkonkyläntietä pohjoiseen, Kirkonkyläntiestä länteen Vantaanjoen rantaan sekä itään Vanhaa Tapanilantietä pitkin. Kapteenskanmäen ja Vanhan Tapanilantien pohjoispuolella ja siellä täällä etelämpänäkin oli viljelyspalstoja, siis ammattimaista, kaupallista puutarhaviljelystä. Nykyisen Yrttimaantien ja Yläkaskentien kieppeillä oli useamman talon muodostama Pohjankylä-niminen alue. Sen vieressä oli ja on Puustellinmetsä, lähellä Vantaanjoen ja Keravanjoen yhtymäkohtaa sijainneelle Backaksen virkatalolle eli puustellille kuuluva metsäalue – Backas on sittemmin jäänyt uudempien talojen ja teiden alle.
Ala-Malmilla syntyi yhtenäistä asutusta Vanhan Helsingintien varteen ja sen eteläpuolelle. Nykyisen Ala-Malmin keskustan paikalla oli 1980-luvulle asti vain peltoa. Hieman pohjoisemmas Ormusmäelle rakennettiin taloja 1900-luvun alussa ja siitä itään päin maanmittari Artur Allin yhtiö myi hankkimansa maa-alueen edullisina tontteina, jotka saivat nimen Sunnuntaipalstat. Nimen arvellaan syntyneen siitä, että palstoille taloja rakentaneilla työläisillä oli vain sunnuntaisin aikaa rakentaa talojaan. Pohjoisemmaksi, Tapanilan kupeeseen syntyi toinen palsta-alue, joka sai nimekseen Helluntaipalstat, kenties Sunnuntaipalstojen inspiroimana.
Porvoontien, siis nykyisen Tattariharjuntien varressa oli vanhastaan taloja pitkin matkaa Tattarisuolle asti. Tullivuoren tai Nallibackan pohjoisrinteille syntyi ilmeisesti 1920-luvulla asuinalue, joka sai nimekseen Nallenmäki. Kun Tattarisuolle rakennettiin Malmin lentokenttä 1930-luvulla, sen toisen kiitoradan suoja-alue katkaisi Sunnuntaipalstojen alueen ja asukkaille osoitettiin uusia tontteja Nallenmäestä ja muualtakin.
Hieman pohjoisempana Porvoontien varressa oli Tapanilan tiilitehtaan hiekkakuoppia ja pieni Alppikylän alue ja sen takana Heikinlaakso. Nämä kuuluivat silloin Tapaninkylään, ja Alppikylän on katsottu kuuluvan Malmiinkin, mutta nykyään ne ovat Suurmetsää. Nykyisen Alppikylän paikalla oli vanhastaan romanien leiripaikka.
Pitäjän keskus
Kun Malmille kertyi tehtaita, niille rakennettiin pistoraiteita ja Malmin kohdalle kehittyi kokonainen ratapiha. Asema siirrettiin Kirkonkyläntien eteläpuolelta pohjoispuolelle vuonna 1929, ja vuonna 1934 valmistui lopulta uusi Malmin asemarakennus, nyt pylväiden varaan ratojen yläpuolelle.
Ala-Malmilla oli suomenkielinen kansakoulu, mutta Ylä-Malmilla opetusta annettiin erilaisissa tilapäisissä vuokratiloissa, muun muassa nykyään Ylä-Malmin torin varrella sijaitsevassa puutalossa, Lampisen talossa. Vuonna 1927 valmistui uusi kansakoulu, Malmin pohjoinen koulu Kirkonkyläntien varrelle. Vuonna 1937 kansakoulun ja Nuorisoseurantalon viereen rakennettiin kansakoulun jatkokoulu eli kansalaiskoulu. Sen rakennus on nykyään päiväkoti. Ala-Malmilla vanha koulu jatkoi eteläisen koulun nimellä.
Vuonna 1930 Malmin sairaala sai uuden rakennuksen. Sairaala oli käynyt pian ahtaaksi ja nyt sitä vihdoin päästiin laajentamaan. Lähivuosina sitä laajennettiin vielä lisää. Sairaala siirtyi muun Malmin mukana Helsingille vuonna 1947, ja sitä on laajennettu vuosikymmenien myötä useaan otteeseen. Vanhat puurakennukset purettiin 1960-luvun alussa.
Malmille rakennettiin myös terveystalo vuonna 1940, sairaalan viereen. Siellä oli uudenlainen lastenneuvola, kouluterveydenhoito, terveydenhoitajia ja lääkäreitä, siis eräänlainen myöhempien terveyskeskusten edeltäjä. Uusi terveysasema rakennettiin sairaalan ja Kirkonkyläntien väliin vuonna 1988. Lisäksi Malmin raitilla on lastenneuvola entisessä varastorakennuksessa.
Malmille perustettiin vuonna 1930 uusi Malmin Seudun Työväenyhdistys. Se rakensi yhdessä eräiden muiden työväenliikkeen yhdistysten kanssa Malmin työväentalon, joka valmistui vuosina 1939–40, talvisodan molemmin puolin. Työväentalo on edelleen paikallaan Takaniitynpolulla. Yhdistys oli alkuaan sosialidemokraattinen mutta siirtyi maailmansodan jälkeen SKDL:oon ja on nykyään Vasemmistoliiton jäsen. Vuonna 1946 perustettiin Malmin Työväen Näyttämö, joka toimii edelleen aktiivisesti.
Lentokenttä
Tattarisuo oli nimensä mukaisesti suo, ja siihen liittyi 1930-luvun alussa skandaali ja mysteeri, kun sieltä löytyi ihmisten ruumiinosia. Syyllisiksi epäiltiin muun muassa sylttytehdasta, mutta tällöin syntynyt sanonta jälkien johtamisesta sylttytehtaalle ei pitänyt paikkaansa. Syylliseksi paljastui pieni okkultistien ryhmä, joka oli seremonioitaan varten pihistänyt ruumiinjäseniä Malmin hautausmaalta.
Lentokoneet oli keksitty jo 1900-luvun alussa ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen lentoliikenne ulottui Helsinkiinkin. Aluksi Helsinkiin lennettiin vesitasokoneilla, Katajanokan pohjoispuolella oli lentosatama. Ennen pitkää kaupunki tarvitsi kuitenkin lentokentän ja sellainen rakennettiin Malmin Tattarisuolle vuonna 1936. Vuonna 1952 valmistui Helsingin maalaiskunnan Seutulaan uusi, isompi lentokenttä ja vähitellen reittiliikenne siirtyi sinne. Erilaisten pienkoneiden ja pelastuslaitoksen lentotoiminta jatkui Malmilla aina vuoteen 2016 asti. Nyt lentokenttä on lakkautettu ja sen paikalle suunnitellaan uutta Malminkentän asuinaluetta.
Vuoden 1952 matkailijakartassa Malmi esiintyy nimellä Malminkylä. Siirry tutkimaan karttaa: Helsingin matkailijakartta 1952(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kaupunginosa
Vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa Malmikin liitettiin Helsingin kaupunkiin. Malmi lakkasi saman tien olemasta suuren Helsingin maalaiskunnan keskus ja siitä tuli Helsingin kaupunginosa, yksi kymmenistä. Koulut, sairaala ja muut laitokset jatkoivat toki toimintaansa, nyt vain kaupungin eikä maalaiskunnan osana.
Helsingin maalaiskunnan hallinto toimi vielä muutaman vuoden Malmilla, mutta vuonna 1953 pitäjän kunnantalo vapautui muuhun käyttöön. Siitä tuli nyt uuden Malmin seurakunnan kirkko. Malmi oli kuulunut Helsingin pitäjän seurakuntaan, mutta vuonna 1953 muodostettiin uusi Malmin seurakunta, johon kuului laaja alue Kannelmäestä Vartiokylään. Seurakunnasta itsenäistyi useita muita seurakuntia 1960-luvun alussa, ja nykyään siihen kuuluu koillinen Helsinki Viikistä Siltamäkeen ja Jakomäkeen. Vuonna 1981 vanhan kirkon tilalle rakennettiin uusi Malmin kirkko. Seurakunnalla on viisi muuta kirkkoa eri puolilla Koillis-Helsinkiä.
Malmi oli enimmäkseen työläisten aluetta eikä siellä siten ollut oppikoulua. Mutta hieman ennen kuntaliitosta oli päätetty perustaa Malmille yksityinen, kaupalliselle alalle johtava keskikoulu. Malmin kaupallinen keskikoulu toimi ensin vanhassa suojeluskuntatalossa Anianpellontien ja Kirkonkyläntien tuntumassa, mutta vuonna 1959 sille valmistui oma talo Ala-Malmilta, Hietapellontien päästä. Keskikouluun liittyi ennen pitkää lukio ja vuonna 1965 koulusta tuli Malmin yhteiskoulu. Peruskoulu-uudistuksen jälkeen koulu toimi yläasteena ja lukiona. Vuonna 2005 Malmin, Suutarilan ja Pohjois-Helsingin lukiot yhdistyivät Koillis-Helsingin lukioksi ja sen toiminta keskittyi Tapulikaupunkiin. Vuodesta 2010 koulun nimenä on Helsingin Medialukio.
Ala-Malmin kansakoulu sai vuonna 1965 uudet, ultramodernit tilat silloiselta Latokartanontieltä, nykyisestä Vanha Helsingintie 5:stä. Alueella riitti kuitenkin lapsia ja vuonna 1979 Karviaisrinteelle rakennettiin päiväkoti ja Korttelikouluksi kutsuttu ala-aste. Karviaistien koulu sai laajennusosan vuosituhannen vaihteessa. Näiden lisäksi tarvittiin vielä viipalekouluja eli parakkikouluja, joita oli muun muassa Sepänmäellä. Vuonna 2005 kaupunki luopui Korttelikoulusta ja viipalekouluista ja vuonna 2012 Latokartanontien koulusta. Ala-Malmin peruskoulun jäätyä historiaan Hietakummun ala-aste toimii Hietakummuntiellä ja Karviaistiellä on erityisluokkia.
Keskikoulun perustajat saivat aikaan myös Malmin kauppaoppilaitoksen vuonna 1955. Sekin toimi aluksi vuokratiloissa ja siirtyi sitten Hietakummuntielle, keskikoulun ja lukion viereen. Kauppaoppilaitos sai uuden rakennuksen vuonna 1971 ja rakennuksia laajennettiin myöhemminkin. Vuonna 1998 Malmin kauppaoppilaitoksesta tuli osa Haaga Instituutin ammattikorkeakoulua. Nyttemmin laaja, moniosainen rakennus muodostaa Malmin kampuksen, jossa toimivat sekä Haaga-Helia-ammattikorkeakoulu että Perho-liiketalousopisto.
Kuntaliitoksen jälkeen Malmilla ei rakennettu paljonkaan uutta. Ylä-Malmilla ja Tapaninvainiolla asutus tiivistyi pikkuhiljaa ja Ylä-Malmin keskustaan nousi uusia taloja ja kauppoja. Ala-Malmilla syntyi uusia asuinkortteleita Vanhan Helsingintien eteläpuolella kohti Pukinmäkeä ja tien pohjoispuolella syntyi uusia asuinkortteleita Niinimäelle sekä sen ja Ormusmäen välille. Rintamamiehetkin saivat tonttinsa.
Malmilla asui paljon köyhää väkeä ja niin ollen myös romaneja. Kun toisen maailmansodan jälkeen asutettiin karjalaisia, romaneja asutettiin erityisen paljon Malmille, toinen toistaan huonokuntoisempiin taloihin ja asumuksiin. Alppikylään syntyi vanhalle leiripaikalle romanien hökkelikylä, aluksi telttojen, pahvihökkelien, parakkien ja junanvaunujen leiri, joka kuitenkin purettiin 1950-luvulla. Romaneille osoitettiin edes hieman parempia taloja Malmilta, Tapanilasta ja muualta, mutta myös Alppikylään oli rakennettu ja rakennettiin ihan kunnollisia taloja. Kun Alppikylään rakennettiin 2000-luvun alussa kokonaan uusi pieni kaupunginosa, sen kadunnimet otettiin romanien perinteisestä elämänmuodosta, kuten Pitsinvirkkaajankatu, Hevosmiehenkatu ja Reppukatu.
Nykyisen Tattariharjuntien varressa ja lentokentän eteläpuolella oli vanhastaan omakotitaloja. Tienvarren pientalokorttelien taakse, Nallenmäen länsipuolelle rakennettiin 1960-luvun puolessa välissä Sepänmäen kerrostaloalue. Uusi alue rakennettiin niin, ettei sitä ohikulkija huomaa Tattariharjuntieltä.
Tattariharjuntien eteläpuolelle syntyi 1970-luvulla Tattariharjun teollisuusalue. Hieman aikaisemmin oli kaavoitettu laaja teollisuusalue Tattarisuolle. Tattarisuolle asettui ennen kaikkea autoalan pienyrityksiä, korjaamoja, romuttamoja, kuljetusliikkeitä, mutta myös muuta pienteollisuutta ja verstaita. Alueen kadunnimet viittaavatkin autoihin, kuten Kaasutintie, Jarrutie ja Jäähdytintie. Tattarisuolla on myös moottorirata. Tattarisuo ja Alppikylä kuuluvat nykyään Suurmetsän kaupunginosaan.
Pihlajamäki ja sen takaiset alueet
Malmin eteläosan kallioille rakennettiin vuodesta 1959 lähtien kokonaan uusi, oman aikansa uusinta teknologiaa ja lähiöideologiaa noudattava lähiö, Pihlajamäki, jonka rakentamisesta on tällä sivustolla oma artikkelinsa. Pihlajamäentien eteläpuolelle rakennettiin lisää kortteleita 1980-luvulla.
Pihlajamäen lounaispuolelle rakennettiin vuodesta 1969 lähtien vielä uusi alue, Pihlajisto. Ajan mittaan Pihlajistoon on rakennettu vielä lisää ja lopulta rakennettiin sen taakse vielä Viikinmäen alue. Vuodesta 2023 lähtien Pihlajiston läpi kulkee myös raitiovaunu, pikaraitiolinja 15. Pihlajiston erikoisuus ovat sen taideteokset, Alkumuna-veistos, valopylväät sen lähellä ja asukkaiden tekemät mosaiikit Kalevalasta. Pihlajamäki ja Pihlajisto kuuluvat virallisesti Malmin kaupunginosaan, vaikka ne käytännössä eivät juuri Malmiin liity.
Malmin uusi keskus
Malmi oli ollut kauan melkeinpä unohdettu alue koillisessa, mutta 1970-luvun lopulla siitä päätettiin tehdä koillisen Helsingin uusi keskus. Suurin osa teollisuudesta ja varastoista oli muuttanut tai muuttamassa muualle, ja varsinkin Ala-Malmin puolella oli runsaasti maata peltona tai joutomaana. Nyt rakennettiin ensin tiet radan kummallekin puolelle, radan pohjoispuolella rakennettiin Pukinmäenkaari Pukinmäen ja Tapaninvainion rajalle ja sen jatkoksi Malmin kauppatie radanvartta pitkin Tapanilaan. Toisella puolen rataa Malminkaari lähtee nyt Kehä I:stä ja kulkee radanvartta pitkin Tapanilan rajalle ja kääntyy siellä itään, kulkee Fallkullan ohi ja päättyy Suurmetsäntiehen.
Malmin keskelle rakennettiin uusi Malmin asema vuonna 1983. Se rakennettiin vanhemman aseman tapaan ratojen yläpuolelle, hieman pohjoiseen vanhasta asemasta. Uudesta asemarakennuksesta rakennettiin kävelysillat sekä Ylä- että Ala-Malmille. Sekä vanha että uusi asemarakennus ovat nykyään pääosin muussa käytössä.
Ala-Malmin puolella kauppahuone Pajunen rakensi vuonna 1987 Malminkaaren varteen kauppakeskuksen, joka sai nimen Malmin Ostoparatiisi. Vuonna 2000 nimi vaihdettiin muotoon kauppakeskus Nova. Heti kauppakeskuksen vieressä on Ala-Malmin tori. Ala-Malmin torin laidassa on virastotalo ja vastapäätä kauppakeskusta vuonna 1994 avattu Malmi-talo. Se on komea, aktiivisesti toimiva kulttuurikeskus, jossa on muun muassa kirjasto ja konserttisali. Malmitalon takana on hieno Ala-Malmin puisto vesialtaineen, paviljonkeineen ja muotoon leikattuine puineen ja pensaineen. Malmitalon viereen rakennettiin uusi Malmin posti, jonka sisäänkäynnin pylväiköt sointuvat hyvin Malmitalon sisäänkäynnin pylväiden kanssa. Ajan mittaan Posti luopui tästä postitoimistosta ja talo siirtyi toimistokäyttöön.
Ala-Malmille rakennettiin uimahalli vuonna 1983 ja sen viereen Vilppulantielle valmistui vuonna 1989 Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitos Hesoten talo. Vuonna 2012 Ala-Malmin koulu lakkautettiin ja tilat siirtyivät Hesoten käyttöön, joka taas liittyi osaksi Stadin Ammattiopistoa. Sittemmin Stadin Ammattiopisto on luopunut Vanhan Helsingintien tiloista ja toimii taas Vilppulantiellä. Vanhan Helsingintien rakennukseen kaavaillaan vuonna 2025 taas peruskoulua.
Ala-Malmille rakennettiin 1980-luvun alusta alkaen runsaasti kerrostaloja torin ja puiston molemmin puolin. Ormusmäen pohjoispuolella Ormuspellossa suuri osa teollisuusalueesta sai väistyä asuntojen tieltä 2000-luvulla. Ormuspellon pohjoisosassa ja sen pohjoispuolella on teollisuutta edelleen. Ormuspellosta itään on Tullivuorentien varressa rakennettu aina Sunnuntaipalstojen eteläpuolelle, Tullivuoren juurelle asti. Ala-Malmi ei enää ole hajanainen kokoelma pieniä yhdyskuntia vaan yhä yhtenäisempi kaupunginosa.
Pohjoisimpaan Ala-Malmiin rakennettiin 2000-luvulla Fallkullan alue Helluntaipalstojen paikalle. Alue liittyy kiinteästi Tapanilaan. Tattarisuon pienteollisuusalue ja Alppikylä mielletään usein kuuluviksi Malmiin, mutta ne kuuluvat Suurmetsän kaupunginosaan.
Ylä-Malmin torin viereen rakennettiin uusi ja komea kauppakeskus Malmintori ja torin ympärille uusia kerrostaloja, vain yksi vanha puutalo, Lampisen talo, säästettiin. Siitä tuli ensin nuorisotalo, ja nyt siihen on tulossa kenties asuntoja. Kauppakeskuksen viereen, radan varren Malmin Kauppatielle tuli myös Malmin uusi poliisiasema.
Ylä-Malmilla koko Kirkonkyläntien eteläpuolinen teollisuusalue muutettiin asuinalueeksi. Muutama rakennus muutettiin asunnoiksi, muut purettiin ja tilalle rakennettiin kerrostaloja. Kirkonkyläntien pohjoispuolella Malmin raitin ja radan välissä säästettiin vanha SOK:n varasto ja muutama muu rakennus ja loput purettiin. Tilalle tuli sekä liiketiloja että asuintaloja. Malmin raitin toisellakin puolella oli teollisuutta, mutta nyt paikalla on asuinrakennuksia. Kotinummentien toiselle puolelle, nykyään virallisesti Tapanilaan laskettavalle alueelle, valmistui vuonna 1989 Kotinummen koulu, joka liitettiin osaksi Malmin peruskoulua vuonna 2016.
Ylä-Malmilla rakennettiin peruskoulun viereen uusi liikuntahalli vuonna 1987 ja Kirkonkyläntien toiselle puolen Talvelantielle uusi koulu 1990-luvun alussa. Suunnitelmissa on nyt laajentaa koulua suurkouluksi, jolloin liikuntahalli purettaisiin uusien rakennusten tieltä. Toiselle puolen katua suunnitellaan Malmin sairaalan laajennusta, jolloin Talvelantien koulurakennus ja Malmin terveysasema purettaisiin ja Ala-Malmille rakennettaisiin uusi suuri terveysasema.
Tapaninvainiolla pellot ja puutarhat saivat antaa tilaa omakotitaloille. Malmin vieressä ja Kirkonkyläntien varressa rakennettiin myös kerrostaloja. Vähitellen asuinrakennukset täyttivät koko alueen, niin ettei peltoja ja kauppapuutarhoja enää ole lainkaan. Tapaninkyläntien pohjoispuolinen alue on nykyään nimeltään Töyrynummi. Virallisesti se kuuluu osittain Tapaninvainioon ja osittain Suutarilaan, käytännössä sen elämä liittyy Suutarilaan.
Lisätietoa
Kapteenska, kenraalitar, kreivitär(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Helsingin maastosta löytyi ruumiinosia 1930-luvulla: seurasi okkultistijahti, josta sylttytehdas-sanontakin sai alkunsa(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
"Me olemme Malmin mustalaisia"(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Lähteitä
Heikkilä, Sinikka: Kunnanlääkäri Helge Nyman ja hänen virkatalonsa Pehrs. Malmin Kuvalehti 2000.
Heikkinen, Markku: Kapteenskanmäen historiaa.
Koivula, Tapani: Malmin koulurakennuksista vanhaa ja uutta. Malmin kuvalehti 1985.
Koivula, Tapani: Ala-Malmin yläaste vai Ylä-Malmin ala-aste? Malmilaista koulurakentamista maalaiskunnan ja kaupungin aikana. Malmin kuvalehti 1996.
Litzen, Aulikki & Vuori, Jukka: Helsingin maalaiskunnan historia 1865–1945. Kunnallishallinnon uudistuksesta suureen alueluovutukseen. Vantaan kaupungin juuret. Vantaan kaupunki, Vantaa 1997.
Norr om Stan rf: Nedre Malm(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Norr om Stan rf: Övre Malm(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Norr om Stan rf: Staffansby skolhistoria(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Pirkkamaa, Stiina-Liisa: Malmi – maineikas kautta aikojen. Malmi-Seura r.y., Helsingin Kaupunginosayhdistysten Liitto, Helsingin kaupunki, toinen, täydennetty painos, Helsinki 2005.
Pihlajamäen Lähiölehti 3/2014.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Pörssitieto.fi:
Metalli- ja Villateollisuus Oy(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Viira Oy(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Tarinoita Tapaninvainiosta.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Työppönen, Jorma: Malmin kauppaoppilaitos eilen, tänään ja huomenna. Malmin kuvalehti 2000.
