Rolf Palmgren (1880–1944), ornitologi ja luonnonsuojelun uranuurtaja | Helsingin kaupunki

Rolf Palmgren oli lintutieteilijä, Korkeasaaren eläintarhan intendentti ja Suomen ensimmäinen valtion luonnonsuojeluvalvoja. Hän kirjoitti eläväisiä ja haltioituneita luontokuvauksia ja puhui pontevasti luonnonsuojelusta jo 1900-luvun alussa. Hän oli järkyttynyt teollistumisen ja kaupungistumisen aiheuttamasta luonnon tuhoutumisesta. Vuosina 1914–1924 hän opetti luonnonhistoriaa Nya Svenska Samskolassa.

Kirjoittaja:

Eva Sundgren

10. joulukuu 2025

Rolf Odo Armand Palmgren syntyi Helsingissä 22. toukokuuta 1880. Hänen isänsä oli oikeuspormestari Oskar Ludvig Palmgren ja äitinsä Agnes Maria Elisabeth Renvall. Vuonna 1896 perustettiin Suomen Biologian Seura Vanamo, ja samana vuonna Rolf aloitti luontoharrastuksensa. Hän tarkkaili lintuja aluksi Lauttasaaressa ja muilla lähistön saarilla, myöhemmin esimerkiksi Vanhankaupunginlahdella. Aluksi hän tyytyi lähinnä kirjaamaan lajeja mutta luettuaan vuonna 1898 maineikkaan Johan Axel Palménin artikkelin Internationelt (sic) ornitologiskt samarbete hän sai herätteen järjestelmällisempään otteeseen. Parikymppisenä hän alkoi kirjoittaa lyhyitä artikkeleita Acta Societas pro Fauna et Flora Fennicaan ja Luonnon Ystävään. Professori Palmén pani tämän merkille ja alkoi tukea eläintieteen opiskelijaansa. Palménin suositus poiki Palmbergille 1902 stipendin Huittisten ja sen naapurikuntien linnuston tutkimiseen. Rolf Palmgren teki myöhemmin tutkimusmatkan Laatokan Karjalaan.

Rolf Palmgren valittiin Korkeasaaren intendentiksi vastavalmistuneena maisterina vuonna 1910. Koska hänellä ei ollut kokemusta eläintarhatyöstä, Korkeasaaren silloinen omistaja Anniskeluyhtiö kustansi hänelle opintomatkan Hampurin, Berliinin, Kööpenhaminan ja Tukholman eläintarhoihin. Palattuaan matkalta hän ryhtyi uutterasti uudistamaan eläintarhaa. Linnut saivat erityisen hyvät olot, mutta karhujen olot olivat kurjat. Eläintarhatyön ja kirjoittamisen ohessa Palmberg ei enää ehtinyt tekemään linturetkiä.

Korkeasaaren eläintarhan opaskartta noin vuodelta 1911. Kuvaaja: Helsingin kaupunginmuseo

Eläintarhat hankkivat ennen vanhaan kokoelmiinsa luonnosta pyydystettyjä eläimiä. Korkeasaaren eläintarhalla oli tällaisia ilmoituksia 1900- ja 1910-luvuilla Suomen Urheilulehdessä sekä Metsästys ja kalastus -lehdessä. (Metsästys ja kalastus 1.1.1913) Kuvaaja: Kansalliskirjaston digitaaliset kokoelmat

Ilmeisesti Rolf Palmgren tuli paremmin toimeen eläinten kuin ihmisten kanssa. Hän oli nimittäin johtajana äkkipikainen ja kiivas ja sai eläintarhan työntekijöiden vihat päälleen, kertoo Leo Lehtonen. Koska työntekijät eivät tohtineet nousta intendenttiään vastaan, he purkivat vihansa viattomiin luontokappaleisiin. Kevättalvella 1915 joku oli myrkyttänyt Palmgrenin tanskandoggi Rexin ja upottanut sen avantoon. Palmgrenin pikaistuksissaan erottamat eläintenhoitajat päästivät pari vuotta myöhemmin kaksi karhua ulos häkeistä. Siitä aiheutui paitsi yleistä vaaraa myös vammoja Lukas-aasille ja Ville-muuliaasille.

Korkeasaarelle 1910-luvun jälkipuoliskon levottomat ajat olivat vaikeat. Elintarvikepula ulottui myös eläimiin, joita jouduttiin jopa lopettamaan. Palmgren alkoi toden teolla ryypätä. Eläintarhan ennestään karmeaa tilannetta pahensi kieltolaki, jonka takia Anniskeluyhtiö joutui luovuttamaan Korkeasaaren Helsingin kaupungille. Palmgren nimitettiin (kenties jonkinlaiseksi lohdutukseksi) kaikkien Helsingin kansanpuistojen intendentiksi Korkeasaaren lisäksi.

Leo Lehtonen (1916–2002) muisti hyvin Palmgrenin ”metkut ja tavat” omasta lapsuudestaan Korkeasaaressa, sillä Palmgrenin poika Olof oli hänen leikkikaverinsa ja hän oli usein Palmgrenien kodissa ja kesäpaikassa. Kesällä 1925 hän lomaili Snappertunan ulkosaaristossa Palmgrenien kanssa alueella, jonka Rolf Palmgren oli hankkinut merilintujen suojelua varten. Viimeisenä aamuna pojat olivat rannassa,

kun krapulainen maisteri ilmaantui tukka pörröllään ja katse sameana seuraamaan touhujamme. Tuokion kuluttua edessä avautuvan lahdenpoukaman tyvenelle pinnalle laskeutui kaksi suurta lintua. Siivekkään havaittuaan Palmgrenin rupsahtaneeseen olemukseen tuli eloa. --- Hetkessä oli sanoinkuvaamatonta herkkyyttä. Yllätys oli melkoinen, sillä olinhan tottunut näkemään Korkeasaaren hirmuvaltiaan kärttyisänä ja alati pahantuulisena tyrannina.

Leo Lehtonen

Rolf Palmberg luennoi työväenopistoissa ja yhdistyksissä sekä etenkin 1930-luvulla radiossa. Lehdissä julkaistujen ohjelmatietojen mukaan hänen aiheitaan olivat muun muassa Siili ja lepakko – kaksi myöhäiskesän "merkkimiestä", Kaupungin luonto vaatii suojelusta, Koululaiset ja luonnonsuojelu, Bison av Amerika sekä Andjakt och djurskydd. Kuvaaja: Kansalliskirjaston digitaaliset kokoelmat

Rolf Palmgrenin luontohavainnot vuosilta 1896–1913 ovat arvokasta lähdeaineistoa tutkittaessa ihmisen toiminnan aiheuttamia muutoksia eläimistössä ja varsinkin linnustossa. Jo vuonna 1913 Palmgren oli huolissaan kaupungin levittäytymisestä yhä laajemmalle luontoalueiden kustannuksella. Hänen luonnonsuojelueetoksensa oli aikaansa edellä ja johti siihen, että Suomeen saatiin vihdoin vuonna 1923 ensimmäinen luonnonsuojelulaki. Palmgren toimi myös eläinsuojeluyhdistyksissä ja vaati esimerkiksi julmien pyyntikeinojen kieltämistä sekä muutoksia metsästyslainsäädäntöön. Palmbergin luontopakinat ovat persoonallisia ja koskettavia. Muutamalle eläinystävälleen, kuten Kurre-korpille, hän on kirjoittanut haikean tekstin.