Helsingin sisääntuloväylä (inlopp) ei ollut laivoille helppo reitti. Se selittää osaltaan, miksei Helsinki pystynyt kilpailemaan Tallinnan kanssa sijaitessaan Vanhankaupunginlahdella, Vantaanjoen suulla.
3. joulukuu 2021
Helsinkiin johti 1500-luvulla hankala, huonosti merkitty ja täysin valaisematon reitti mereltä: Aluksen oli ensin selvittävä avomereltä Isosaaren (Miölö) redille ja päästävä siitä Susisaaren ja Vallisaaren välistä Kruunuvuorenselälle ja edelleen Vanhankaupunginlahden pohjukassa olevaan Koskelaan.
Kustaa Vaasan mielestä kaupungin väylä oli hyvä, koska se suuntautui Tallinnaa kohti, mutta hän oli myös tietoinen reitin hankaluudesta. Kuningas ohjeisti kirjeessään, että kaupungin sisääntuloa oli parannettava kummeleilla ja pohjaan ankkuroiduilla tynnyreillä, jotka näkyisivät kauaksi merelle samaan tapaan kuin Saksassa. Hankala reitti oli toisaalta puolustuksellisesti hyvä – se oli hankala myös viholliselle. Sisääntulo tuskin onnistui ainakaan suurella aluksella ilman luotsia, jos reittiä ei tuntenut. Osa lasteista lienee purettu Santahaminassa, josta tavara kuljetettiin proomuilla Forsbyhyn eli Koskelaan.
Tallinnanlahti ja Suomen uloin rannikko hollantilaisen perämiehen ja kartoittajan Lucas Waghenaerin merikartastosta Spieghel der Zeevaerdt (Merenkulun peili) vuodelta 1586. Waghenaerin kartasto eli atlas oli ensimmäinen lajissaan, ja siinä oli myös Suomenlahti ensi kertaa kuvattu omana kokonaisuutenaan.
Tallinnanlahdella näkyy merimerkki, pohjaan ankkuroitu kartio, joka varoitti ns. Ison Karlin (Groote Caerl) matalikosta nykyisen Paljassaaren luona (nyk. luonnonsuojelualue). Lahden itäpuolella ovat saaret Wrangen (Prangli) ja De Wolff (Aegna) sekä etelässä Nargen (Naissaari). Suomen saaristo Finlandtsche Scheeren oli liian rikkonainen kartoitettavaksi. Kaksi saarta (tummalla) on kuitenkin merkitty pallopäisellä erikoismerkillä, joka tarkoittaa lehtipuusaarta. Niistä toinen voisi esittää Inkoon Elisaaren tammimetsiä. Vastaavanlainen lehtipuusaari on Viron puolella lännessä Ekeholmen (Mohni), joka on tunnettu lehtipuusaari ja jonka nimikin viitaa tammeen. Tammi oli tärkeä laivanrakennuspuu. Kuvaaja: Kansalliskirjasto, Nordenskiöldin kokoelmat
Helsinkiin saapuva alus purjehti nykyisen Kustaanmiekan kapeikossa sijainneen puulinnoituksen välistä. Kun Kustaa Vaasa vieraili Helsingissä, Susisaarelle – nykyiselle Suomenlinnan pääsaarelle – rakennettiin vuoden 1555 paikkeilla puiset skanssit eli linnoitukset. Kaupunkia linnoitettiin myös mantereella skansseilla. Samoin Vallisaaressa on ollut jo varhain linnake, koska saaren nimi oli 1600-luvulla Skanslandet.
1700-luvulla Vallisaaren nimi oli lähteestä riippuen joko Båklandet – båk tarkoittaa valaisematonta tunnusmajakkaa – tai Träskö, joka viittasi saaren sisäosassa olevaan, merenkulun kannalta tärkeään järveen, josta saatiin juomavettä. Myös Vallisaaren itäpuolelta kulki purjehduskelpoinen väylä, joka tukittiin 1700-luvulla vedenalaisilla upotuksilla. Nämä saaret muodostivat kaupungin meripuolustuksen etulinjan, joka sitten aikojen saatossa laajeni uloimmille saarille.
Hollantilaisen Lucas Waghenaerin karttaan kuuluva selostus merimerkeistä. Monet niistä ovat olleet käytössä pitkälle 1900-luvulle asti. Väylän reunaa osoittava pohjaan ankkuroitu tynnyri oli yleinen merimerkki, jollaisia Kustaa Vaasa halusi myös Helsinkiin johtavalle väylälle. Kuvaaja: John Nurmisen Säätiön kokoelmat
Lähteet ja kirjallisuus
Gustav den I Registratur (GIR) 1550, 43, 317 (painettu sarja Kustaa Vaasan kirjeenvaihtoa, löytyy esimerkiksi Kansallisarkistosta).
