Helsingin kaupungin väkiluku kasvoi voimakkaasti 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa muuttoliikkeen ja teollistumisen vaikutuksesta. Monikerroksisia asuintaloja kohosi keskikaupungin katujen varsille. Myös Aleksanterinkadun varrelle rakennettiin uusia asuin- ja liiketaloja, ja niinpä vuonna 1900 Aleksanterinkadun taloissa asui henkikirjojen mukaan jo 1619 henkilöä. Heistä lapsia oli 434 eli lähes 27 %. Esimerkiksi vastavalmistuneessa Aleksanterinkatu 19:ssä asui 50 lasta vuonna 1900.
1900-luvun alkuvuosikymmeninä vanhat 1800-luvun alkupuolen rakennukset Aleksanterinkadulla saivat väistyä uusien toimisto- ja liiketalojen tieltä. Aleksanterinkadun asukkaiden määrä väheni voimakkaasti jo vuoteen 1939 tultaessa, jolloin asukkaita oli enää 458. Kadun luonne muuttui liikekaduksi, kun pankit ja vakuutusyhtiöt rakensivat pääkonttoreitaan Aleksanterinkadulle. Koko korttelin mittainen rakennus kohosi esimerkiksi Pohjoismaiden Yhdyspankille.
Sota, alueluovutukset ja Neuvostoliitolle vuosina 1944–52 maksetut sotakorvaukset köyhdyttivät Suomea ja hidastivat pääkaupungin kehitystä. Asunnoista oli kova pula, ja vuonna 1945 Aleksanterinkadun varrella asui vielä 445 henkeä, eli lähes sama määrä kuin ennen sodan syttymistä vuonna 1939. Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta, etenkin Viipurista, monet kauppiaat ja yritykset siirtyivät Helsinkiin jatkamaan liiketoimintaansa. Aleksanterinkadun varrelle sijoittui viipurilaisista yrityksistä esimerkiksi hotelli Andrea.
Taloudellisen kasvun merkit alkoivat näkyä vasta 1950-luvun jälkipuoliskolla. Helsingissä rakennettiin ajanmukaisia asuintaloja uusille asuinalueille, ja asuntopula alkoi helpottaa. Tämä merkitsi Helsingin keskustan asukasmäärän nopeaa vähenemistä. Sama kehitys näkyi Aleksanterinkadun varrella. Vuonna 1970 Aleksanterinkadun taloissa asui enää 64 asukasta.
1800-luvun puolivälistä lähtien teollisuuden ja kaupan palveluksessa olleiden Aleksanterinkadun asukkaiden yhteenlaskettu osuus on vaihdellut noin 15 %:n ja 25 %:n välillä. 1930-luvulta lähtien 1960-luvulle saakka liikenteen ja viestinnän palveluksessa toimineiden osuus on ollut noin 7 %.
Lähteet
Henkikirjat vuosilta 1850 ja 1900, Helsingin kaupunginarkisto.
Henkikirjat vuosilta 1939, 1945 ja 1960, Kansallisarkisto.
Tilastoja 2000:15. Helsingin kaupungin tietokeskus.
Tämä teksti on osa laajempaa artikkelia, joka on julkaistu teoksessa Helsinki Helsingfors: Historiallinen kaupunkikartasto. Historic towns atlas (toim. Marjatta Hietala, Martti Helminen, Merja Lahtinen). Helsingin kaupunki, Tietokeskus, 2009 (painopaikka Hämeenlinna, Kariston Kirjapaino).
