Aurora Karamzin oli naimisissa kaksi kertaa. Ensimmäisestä avioliitostaan (1836–1840) hovijahtimestari Paul Demidovin kanssa hänellä oli yksi lapsi, tuhlaajapoikana pidetty Paul (1839–86). Toinen, vuonna 1846 solmittu avioliitto eversti Andrei Karamzinin kanssa päättyi aviomiehen kuolemaan Krimin sodassa vuonna 1854. 46-vuotiaana rikkaana leskenä Karamzinilla oli mahdollisuus suhteellisen itsenäiseen elämään. Hän asui vuoroin Pietarissa, Träskändan kartanossa Espoossa ja Hakasalmen huvilassa Helsingissä. Hän ylläpiti Helsingissä omaa salonkia sekä järjesti Hakasalmen huvilassa konsertteja ja amatööriteatteriesityksiä. Karamzinilla oli läheiset kontaktit niin Helsingin kuin Pietarinkin yläluokkaan. Myös hallitsijaperheen jäsenet vierailivat hänen luonaan Helsingissä käydessään.
Toisen puolisonsa kuoleman jälkeen Aurora Karamzinin mielenkiinto alkoi suuntautua uskonnolliseen elämään ja hyväntekeväisyyteen. Hänet tunnettiin jo omana aikanaan – Zachris Topeliuksen sanoin – Helsingin "hyvänä haltiattarena". Nykyään häntä kutsutaan pikemminkin yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Aurora Karamzinin yhteiskunnallinen toiminta perustui kristillis-sosiaaliseen elämänkatsomukseen. Helsingin naisyhdistys ylläpiti hänen kustannuksellaan naisten työtupia, "sopankeittolaitosta", lasten päiväkoteja sekä orpolastenkotia kouluineen. Kirjeenvaihtonsa perusteella hän oli erityisen kiinnostunut sairaanhoidosta.
Erityisesti Aurora Karamzin muistetaan Helsingin diakonissalaitoksen perustajana. Sen esikuvia olivat venäläiset ja saksalaiset hospitaalit sekä varsinkin sairaanhoitoon ja kristillis-sosiaaliseen työhön erikoistunut Kaiserswerthin diakonissalaitos Reininmaalla. Helsingin diakonissalaitos aloitti toimintansa nälkävuonna 1867. Sen ensimmäisissä toimitiloissa Linderien talossa Unioninkadulla hoidettiin lavantautia sairastaneita varattomia naisia ja heidän lapsiaan. Unioninkadun jälkeen Diakonissalaitos toimi Katajanokalla vuodesta 1875 vuoteen 1897, jolloin sen uusi sairaala, kirkko ja sisarkoti valmistuivat nykyiselle paikalleen Eläintarhaan, Kallion kaupunginosaan.
Aurora Karamzinin poika Paul Demidov kuoli 45-vuotiaana vuonna 1886 ja veli Emil Stjernvall-Walleen vuonna 1890. Perhepiirin pienentyessä Diakonissalaitoksesta ja sen vanhoista työtovereista tuli Auroralle entistä tärkeämpiä. Hän piti diakonissaveteraaneihin tiivistä yhteyttä ja kävi heidän kanssaan kävelemässä Töölönlahden rannoilla viikottain. Aurora Karamzinin elämäntyötä on muistettu Helsingissä nimeämällä hänen mukaansa esimerkiksi katuja, koulu, päiväkoti ja sairaala. Diakonissalaitos taas on kasvanut ja kehittynyt 1860-luvun pienestä kulkutautisairaalasta monipuoliseksi sosiaali- ja terveyspalveluita tarjoavaksi yleishyödylliseksi säätiöksi.
Kirjallisuus ja lähteet:
Hällström, Jaana af. Aurora Karamzin – laitoksen uskollisin ystävä. Verkkoartikkeli, luettavissa Diakonissalaitoksen sivuilta(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Lehto, Katri. Karamzin, Aurora. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997- (viitattu 16.4.2020)
Paaskoski, Jyrki. Ihmisen arvo : Helsingin diakonissalaitos 150 vuotta. Helsinki: Edita, 2017.
