Varhaisvaiheita
Uudenmaan vanhimmassa maakirjassa vuodelta 1540 mainitaan kylät Stor-Hoplaks ja Lill-Hoplaks, joista jälkimmäisen alueella sijaitsivat omistajiensa mukaan nimetyt tilat Korpas ja Backas. Nämä elävät edelleen seudun nimistössä. Korpas-tilasta erotettiin uusi tila, jolle annettiin tukholmalaisen esikuvan mukaan nimeksi Haga 1900-luvun alussa. Kauppapuutarhuri Mårten Gabriel Stenius(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) osti Backas-tilan vuonna 1886. Hänellä oli Suomen suurin kauppapuutarha ja siemenkauppa Alkärrin eli Leppäsuon huvilalla, jonka hän oli vuokrannut. Koska hän ei ollut varma vuokrasopimuksensa jatkumisesta, hän siirsi kauppapuutarhansa ostamilleen maille.
Kun Helsingin ja Turun välinen rannikkorata vedettiin Huopalahden kylän halki, radan varrelle alkoi syntyä huvila-asutusta. Rautatien varrelle kohosi jo sen rakentamisvaiheessa asuinrakennuksia, sillä työläiset asettuivat asumaan työmaidensa lähelle. Säännöllinen junaliikenne alkoi syksyllä 1903. Stenius teki aloitteen huvilayhdyskunnan perustamiseksi, ja arkkitehti Lars Sonck (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)laati siitä suunnitelman 1901. Stenius rakennutti useita huviloita mutta kuoli yllättäen 22.4.1906.
Steniuksen yhtiö antoi Eliel Saariselle tehtävän laatia suunnitelman Haagan–Munkkiniemen huvilayhdyskunnan rakentamiseksi, mutta hanke kohtasi vastustusta. Alueen maanomistussuhteet olivat monimutkaiset, eikä Suomessa tai pääkaupunkiseudulla ollut riittävästi väestöä asuttamaan pikemminkin Lontoon mittakaavaan laadittua suunnitelmaa. Lisäksi ensimmäinen maailmansota katkaisi monet hintavat hankkeet. Eliel Saarisen 1915 laatimaa suunnitelmaa käytettiin kuitenkin Haagan asemakaavana ennen alueliitosta.
Haagan taajaväkinen yhdyskunta toimi omana hallinnollisena yksikkönään Helsingin maalaiskunnassa vuosina 1906–1922. Kauppalahaaveita elätteli Sigurd Stenius, Mårten Gabrielin poika, jo vuonna 1909, mutta prosessi erinäisine vaiheineen kesti aikansa. Presidentti K. J. Stålberg vahvisti asetuksen Haagan kauppalan perustamiseksi 8.4.1922. Kauppalan aika päättyi suureen alueliitokseen.
Lue lisää Etelä-Haagan historiasta Pro Haaga ry:n kotisivulta(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Pohjois-Haagan moderni lähiö
Pohjois-Haagaa alettiin kaavoittaa alueliitoksen jälkeen, ja vuosina 1949–1955 alueelle vahvistettiin kolme asemakaavaa, Haaga I, II ja III, jotka toteutettiin vaiheittain. Kussakin vaiheessa rakennettiin keskusaukio ja sen ympärille asuistaloja. Haaga I rakennettiin Linnaleirinaukion ympärille vuosina 1952–1954. Haaga II, joka käsitti Thalian aukion ja sitä ympäröivät talot, rakennettiin vuosina 1953–1957, ja kolmas vaihe eli Pohjois-Haagan ostoskeskus ympäristöineen valmistui 1959. Kahdessa ensimmäisessä rakennusvaiheessa liikehuoneistot oli sijoitettu asuinrakennusten kivijalkaan, kolmannessa ne oli sijoitettu erilliseen ostoskeskukseen, joka oli Suomen ensimmäisiä.
Suunnittelun lähtökohtana oli lähiöteoria ja Otti-Iivari Meurmanin asemakaavaoppi, jossa työ, asuminen ja virkistys sijoitettiin toisistaan erilleen. Hankkeessa käytettiin aikakauden nimekkäimpiä arkkitehteja ja puutarhasuunnittelijoita, ja tuloksena oli omavarainen ja pikkukaupunkimainen, terveellinen, perheystävällinen ja luonnonläheinen asuinalue.
Meurman eli Mörri eli 104-vuotiaaksi. Hänestä voit lukea lisää Arkkitehtuurimuseon sivuilta(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).
Tilavia ja mukavia perheasuntoja
Ensimmäisenä Pohjois-Haagaan valmistui rintamamiesten kerrostalo osoitteeseen Santavuorentie 3–5. Ensimmäisten asukkaiden muuttaessa lähiöön siellä ei vielä ollut kummoisia palveluja, mutta pienimuotoinen yksityisyrittäjyys kukoisti. Viljelijä saapui säännöllisesti maaseudulta hevoskärryineen myymään perunoita ja juureksia, joita perheet ostivat varastoitavaksi kellarikomeroihinsa, ja lapset syöttivät ja taputtelivat hevosta. Asukasmäärän lisääntyessä alueelle saatiin päiväkoteja ja monenlaisia palveluja.
Asunnot olivat enimmäkseen kaksioita, ja nykymittapuulla 50 neliömetriä on viisihenkiselle perheelle ahdas. Valoisa ja parvekkeellinen kaksio, jossa oli jääkaappi, sähköliesi, vesivessa ja kylpyhuone tuntui ylelliseltä, jos oli asunut kuuden muun perheenjäsenen kanssa 18 neliömetrin huoneessa, jossa oli naapurin kanssa yhteinen vessa mutta ei kylpyhuonetta.
Lapsilaumojen Pohjois-Haaga
Pohjois-Haaga oli sosiaalisesti monimuotoinen: sinne muutti virkamiesperheitä ja työläisiä, siellä oli työsuhdeasuntoja, kaupungin vuokra-asuntoja ja asunto-osakkeita sekä rintamamiesten ja siirtoväen taloja. Lapsia oli paljon, kuten sotien jälkeen lähes kaikkialla. Ensimmäinen päiväkoti avattiin vuonna 1954 ja seuraavana vuonna perustettiin Tolarin kansakoulu, joka toimi aluksi useissa väliaikaistiloissa ennen kuin sai oman talonsa osoitteeseen Tolarintie 6. Koulussa oli niin paljon lapsia, että koulua käytiin aamu- ja iltavuorossa ja käytäville järjestettiin pahviseinien avulla väliaikaisia opetustiloja.
Kaupunki perusti suurille ikäluokille runsaasti kansakouluja, niin myös Haagaan, mutta oppikoulut olivat valtion vastuulla, eikä sillä ollut sotien jälkeisessä tiukassa taloustilanteessa varaa perustaa niitä. Ainoa vaihtoehto oli perustaa yksityinen koulu. Pohjois-Haagan yhteiskoulu syntyi kannatusyhdistyksen ponnistelujen tuloksena. Vuonna 1956 perustettu koulu toimi vuokratiloissa, kunnes sai oman talonsa syksyllä 1959. Oppilasmäärä oli suurimmillaan 1970-luvun alussa, jolloin oppilaita oli yli 1100.
Santavuorentie 3–5 asukkaiden yhteisessä joulusaunassa talon pojat kuuntelivat kiinnostuneina rintamamiesten tarinoita. Etenkin Taito Loiri oli taitava tarinankertoja. Hänen poikansa Vesa-Matin näyttelijänura sai alkunsa ”kesäteatterista”, jota lapset pitivät viereisen talon pihalla. Lisäksi hän esitti koulun juhlissa muun muassa lättähattusketsejä Mikko Kuoppamäen kanssa.
Lapset leikkivät useimmiten pihalla ulkoleikkejä, kuten kirkonrottaa, koska sisällä oleminen ei ollut toivottavaa. Asunnoissa ei ollut tilaa kaveriporukoille, ja lasten oli hyvä saada liikuntaa ja raitista ilmaa sekä pysyä pois kotiäidin jaloista. Pohjois-Haagan pihoilla järjestettiin myös urheilukilpailuja aikakauden urheilusankareiden innoittamina. Talonmies saattoi toimia tuomarina ja auttaa käytännön järjestelyissä.
Asukasaktivismia ja urheilua
Haagan kauppalassa oli aikoinaan toimivat liikenneyhteydet, mutta uusi lähiö tarvitsi omat yhteytensä sekä Helsingin keskustaan että paikallisten palvelujen luo. Pohjoishaagalaiset kiistelivät Helsingin kaupungin kanssa liikenneyhteyksistä mutta eivät saaneet omaa bussilinjaa. Pohjois-Haaga Seura perustettiin vuonna 1955 vaikuttamismahdollisuuksien parantamiseksi ja kotiseutuidentiteetin vahvistamiseksi. Vuoden 1956 alusta Pohjois-Haagan ja keskustan välisestä linja-autoliikenteestä huolehti Suomen Turistiauto Oy.
Pohjois-Haagaa uhkasi 1960–70-luvuilla luontoa tuhoava betonikolossirakentaminen, jota asukkaat vastustivat ankarasti. Sisäasiainministeriö esti onneksi suunnitelman toteuttamisen. Myöhempien vuosien täydennysrakentaminen on ollut maltillisempaa mutta kuitenkin häivyttänyt Etelä- ja Pohjois-Haagan välisen rajan ja vähentänyt viheralueita.
Haagaan perustettiin jo taajaväkisen yhdyskunnan ja kauppalan aikana useita yhdistyksiä, kuten Haga ungdomsförening, työväenyhdistys, raittiusseura, marttakerho ja urheiluseuroja, kuten Haagan Haka ja Huopalahden Hurjat. Aktiivinen yhdistys- ja urheilutoiminta jatkui uudessa metsälähiössä.
Pohjois-Haagassa oli ampumarata vuosina 1924–1944. Ampumaradan lakkauttamisen jälkeen sen paviljonki toimi hiihtomajana, jonka lähistöllä oli kymmenen kilometrin latu. Hiihtäminen oli hyvin suosittua 1940- ja 1950-luvulla, ja majalla kävi sunnuntaisin yli tuhat hiihtäjää nauttimassa eväitä. Hiihtomajan lopetettua toimintansa tiloihin tuli kaupungin nuorisotoimen moottorikerho. Sen muutettua pois talo oli muutaman vuoden tyhjillään ja laitapuolen kulkijoiden majapaikkana, kunnes se tuhoutui tulipalossa vuonna 1974.
Lue lisää
Vanhat mestat kartalla 1958(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Helsingin kadunnimet 2
Lähteet ja kirjallisuus
Japanilainen lääkärikoti Helsingissä. Helsingin Sanomat 17.5.1963, sivu 13
Oittinen, Riitta & Tepponen, Pirkko: Pohjois-Haaga. Pohjantähti Helsingissä. Toimittanut Juhani Suolanen. Pohjois-Haaga Seura, Helsingin kaupunginosayhdistysten liitto ja Helsingin kaupunki 1989.
Pohjois-Haaga – luonnon keskellä kasvava moderni kaupunginosa. Pohjois-Haaga Seura 2015.
Pohjoisnapalinjan nuorin matkustaja Suomi Sakai. Helsingin Sanomat 28.3.1957, sivu 9.
Poutanen, Markku: Balladi Pohjois-Haagasta. Pohjois-Haagan historiaa, nostalgiaa ja muisteluja vuosilta 1956–1965. Markku Poutanen 2022.
Roos, John Erik: Haagan kauppalan historia. Helsinki 1950.
Yle: Ylen tv-lähetykset alkoivat 60 vuotta sitten(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
