Herraskartano
Munkkiniemen nimi, Munknäs tai Munksnäs, tulee virolaisen Paadisten luostarin munkeista. Heillä oli keskiajalla oikeus kalastaa Vantaanjoessa ja kenties jonkinlainen tukikohta Munkkiniemessä. Munkit poistuivat reformaation myötä, ja 1600-luvulla Munkkiniemestä muodostettiin säteritila, siis aateliskartano. Kuningatar Kristiina lahjoitti tilan Gert Skytte -nimiselle soturille, joka sai haltuunsa muitakin maita. Munkkiniemen maat ulottuivat laajalle, Talin kartanon itäpuolitse nykyisen Pitäjänmäen itäosien ja Lill Hoplaxin kylän, osapuilleen nykyisen Haagan, väliin. Gert Skytten muistoksi on nimetty puisto Munkkiniemessä, Kaartintorpan ja valtion vierasmajan välissä.
Skytten suvun jälkeen Munkkiniemi oli jonkin aikaa suoraan kruunun hallussa ja sitten sen sai hollantilaisperäinen Mattheiszenin suku, joka hallitsi kartanoa vuosina 1759–1837. Kartanolla oli 1820-luvulla tiilitehdas, jonka muistona ovat kadunnimet Tiilimäki ja Tiilipolku. Tiilitehtaan savi nostettiin kuopasta, jonka paikalla on nykyään lasten leikkipaikka. Mattheiszenien muistoksi Munkkiniemessä on Hollantilaisentie.
Seuraavaksi kartanon osti paroni, kenraalimajuri Anders Edvard Ramsay. Munkkiniemen Ramsayt olivat kenraaleja ja korkeissa asemissa, maan korkeinta eliittiä. He korjasivat ja laajensivat kartanon päärakennusta useaan otteeseen. Vuonna 1840 valmistui päärakennuksen eteläpuolelle hieman erikoinen viljamakasiini. Viljan varastoimisen lisäksi kapea ja korkea rakennus palveli tähystystornina, ja sen huipulla oli salainen optinen lennätin, jolla voitiin välittää viestejä nykyisessä Sinebrychoffin puistossa olevan tornin lennättimen kanssa. Se on nykyään asuntona, Solnantiellä hieman piilossa muiden talojen takana. Kartanon editse kulkeva tie sai myöhemmin nimekseen Ramsaynranta.
Kartanon julkisivu katsoo Pikku Huopalahden yli Meilahteen, ja vuodesta 1840 lähtien siinä oli siltakin lahden yli Meilahden kartanoon ja siitä Turuntielle, nykyiselle Mannerheimintielle. Kartanon päärakennuksen takana oli työntekijöiden asuntoja, vaunuvaja, hevostalli, navetta ja muita talousrakennuksia, nykyisten Kartanontien, Tallikujan ja Riihitien tienoilla. Nykyisen ruotsinkielisen koulun paikalla oli puutarhurimestarin asunto ja sen vieressä oli maailmansotien välisenä aikana Munkkiniemen suojeluskuntatalo. Kartanosta lounaaseen, nykyisen Kalastajatorpantien pohjoispäässä oli luonnonkivilohkareista rakennettu sepän paja.
Vuonna 1910 Ramsayt arvioivat, ettei onnettomuudessa vuoteenomaksi joutunut Edvard Alexander voinut ylläpitää kartanoa, ja he päättivät myydä kartanon maat M. G. Stenius -yhtiölle. Kartano ja sen lähiympäristö jäivät Ramsayn perheelle. Vanha paroni Georg Edvard Ramsay eli loppuelämänsä kartanon päärakennuksessa, kun taas kartanon tyttärelle ja hänen miehelleen tehtiin vanhasta väentuvasta Andersbergin huvila vuonna 1917, nykyisten Kadetintien ja Kartanotien kulmauksessa. Toinen tytär miehineen sai viljamakasiinin asuttavakseen.
Perheen pojalle Edvard Alexander Ramsaylle ja hänen puolisolleen rakennettiin oma huvila, nimeltään Gårdstårpet eli Kaartintorppa – erään tiedon mukaan se oli häälahja, jolloin vuosi olisi ollut 1888. Myöhemmin, vuonna 1919, Kaartintorppaan asettui maat omistavan Stenius-yhtiön toimitusjohtaja Sigurd Stenius perheineen ja E. A. Ramsayn leski muutti kartanoon. Myös Munkkiniemen uusi kansakoulu toimi pari vuotta Kaartintorpassa 1920-luvun lopulla. Vuonna 1939 Steniukset muuttivat Munkkiniemen porttiin Isolle Puistotielle. Sotien aikana Kaartintorppa oli armeijan käytössä ja vuonna 1945 siinä aloitti lastentarha, ensin yksityinen ja pian Helsingin kaupungin ylläpitämä. Kaartintorpan päiväkoti on edelleen toiminnassa
Vuonna 1927 Ramsayn perhe myi kartanon pois. Uusi omistaja kunnosti kartanon ja jakoi sen vuokra-asunnoiksi. Toisen maailmansodan jälkeen talo alkoi rapistua ja jäi lopulta tyhjilleen. Omistaja oli sitä jo purkamassa, kun Etelä-Suomalainen osakunta osti sen. Osakunta ei oikein tiennyt, mitä tehdä pelastamallaan kartanolla ja myi sen lopulta Kone Oy:lle pääkonttoriksi. Koneen pääkonttori se on edelleen.
Stenius-yhtiö perustaa yhdyskunnan
Mårten Gabriel Stenius oli Helsinkiin päätynyt puutarhuri ja liikemies, joka perusti yhdessä Julius Tallbergin ja K. H. Renlundin kanssa yhtiön. Yhtiö osti maita Huopalahden aseman läheltä ja Turun maantien varrelta ja perusti sinne huvilayhdyskunnan. Vuonna 1906 Haagasta tuli taajaväkinen yhdyskunta, eli se kuului edelleen Helsingin maalaiskuntaan, mutta sillä oli omaa hallintoa.
M. G. Steniuksen kuoltua (1906) ja Sigurd Steniuksen astuttua hänen tilalleen yhtiö jatkoi maiden ostamista. Vuonna 1910 se osti Munkkiniemen kartanon maat. Sitten yhtiöön osakkaaksi tullut arkkitehti Eliel Saarinen laati kuuluisan Munkkiniemi–Haaga-suunnitelmansa. Haaveissa oli vuosikymmenien mittaan rakennettava kymmenien tuhansien asukkaiden kaupunki nykyisestä Vanhasta Munkkiniemestä Pohjois-Haagaan ja Pitäjänmäen teollisuusalueelle asti. Suunnitelmasta toteutui lopulta pääosa Vanhan Munkkiniemen katuverkosta, Haagan liikenneympyrä ja Etelä-Haagassa Isonnevantien ja Kauppalantien välisen alueen pääpiirteet.
Helsingin linnoittamiseen ensimmäisen maailmansodan aikana kuului kahden tykin tykkipatterin rakentaminen nykyiseen Gert Skytten puistoon, valtion vierasmajan ja Kaartintorpan välisille kallioille. Kallioon saatiin louhittua kaksi suurta kalliokuoppaa tai rotkoa ja niihin alustat valtaville (305 mm) tykeille sekä yhdyskäytävä niiden välille, mutta tykkejä sinne ei koskaan tuotu. Toisen maailmansodan aikana läheisille kallioille rakennettiin ilmatorjunta-asema. Suurin osa ilmatorjuntatykkien alustoista jäi Kalastajatorpan laajennuksen alle 1970-luvulla, mutta yksi paikoista kunnostettiin ja sinne tuotiin oikea it-tykkikin.
Haagan, Lauttasaaren ja Munkkiniemen yhdyskuntien myötä heräsi ajatus omasta kunnasta ja seurakunnasta. Huopalahden seurakunta irtautui Helsingin pitäjän seurakunnasta vuonna 1917 ja vuonna 1920 muodostettiin uusi Huopalahden kunta, johon kuuluivat Haagan, Munkkiniemen ja Lauttasaareen yhdyskunnat – Julius Tallberg oli ostanut Lauttasaaren ja rakensi sinne yhdyskuntaa. Haaga ei kuitenkaan kauan pysynyt Huopalahden kunnassa, vaan siitä tuli erillinen Haagan kauppala vuonna 1923. Huopalahden kuntaan jäivät kuulumaan Munkkiniemen ja Lauttasaaren yhdyskunnat sekä laaja maa-alue nykyisen Pohjois-Pasilan kieppeillä.
Munkkiniemi oli oma yhdyskuntansa osana Huopalahden pitäjää, ja sen maat ja infrastruktuurin omisti M. G. Stenius -yhtiö. Sigurd Steniuksella oli keskeinen asema paitsi yhtiön, myös yhdyskunnan ja kunnan johdossa, ja yhtiön työntekijät hoitivat myös kunnan ja yhdyskunnan tehtäviä. Yhtiön toimisto sijaitsi ilmeisesti ensin pensionaattirakennuksessa, sitten Tiilimäen alussa, ja vuonna 1932 se asettui Laajalahdentien ja Munkinpolun risteykseen pystytettyyn taloon. Se oli Leppäsuolta siirretty, vuonna 1878 rakennettu hirsitalo, joka nyt rapattiin kivitalon näköiseksi. Talossa oli myös asuntoja ja kauppoja. Vuonna 1949 taloon asettui ruotsinkielinen lastentarha Elka, joka toimi siinä vuoteen 1978 asti. Sen jälkeen talo on ollut Munkkiniemen seurakunnan käytössä, ja nyt sitä ollaan muuttamassa asunnoiksi. Sigurd Steniuksen muistoksi on nimetty puisto Munkkiniemen eteläkärjessä. Siellä on myös hänen ja hänen perheensä hauta.
Yksityistä infrastruktuuria
Munkkiniemi oli Helsingistä katsoen kaukana ja hankalan matkan takana. Stenius ja muut perustivat siis uuden yhtiön, joka rakensi raitiotien Tilkan luokse, josta haaraantui yksi linja Haagaan ja toinen, M-linja etelään. Linja aloitti toimintansa vuonna 1914. Se ylitti Pikku Huopalahden uutta siltaa pitkin ja jatkoi rantaa pitkin kartanon kohdalle. Hieman myöhemmin linja teki Munkkiniemessä ison lenkin nykyisin kadunnimin kuvailtuna Ramsaynrannalta Saunalahdentielle, siitä Hollantilaisentielle, Laajalahdentielle ja Munkkiniemen Puistotielle. Vuonna 1926 raitiovaunuyhtiö myytiin Helsingin kaupungille ja vuonna 1934 raitiovaunu alkoi ajaa nykyistä Tukholmankatua eikä enää Tilkan kautta. Vanhan raitiotiesillan tilalle rakennettiin vuonna 1949 uusi silta Meilahdesta Munkkiniemeen. Vuodesta 1951 lähtien raitiovaunulinja 4 on kulkenut Puistotietä Laajahdentielle, siitä Saunalahdentien päätepysäkille ja Hollantilaisentietä takaisin Laajalahdentielle.
Toisin kuin monissa muissa, köyhemmän väen yhdyskunnissa, Stenius-yhtiö alkoi myös rakentaa teitä, viemäreitä ja muuta infrastruktuuria. Vesijohtoihin saatiin vettä Pitkäniityltä eli Långängeniltä, nykyisen Munkinpuiston eli Koneen puiston alueelta, päiväkodin vierestä. Helsingin Puhelinyhdistys rakensi puhelinkeskuksen ensin, vuonna 1914, pieneen, sittemmin purettuun taloon Saunalahdentien itäpäähän. Yhdyskunnan kasvaessa rakennettiin uusi puhelinkeskus Solnantien ja Riihitien kulmaan vuonna 1939. Tämä talo on nykyään asuntoina. Sähköt Stenius-yhtiö sai Helsingin kaupungilta.
Yhdyskunnan kasvaessa Pitkäniityn vettä ei aina riittänyt kaikille, ja vuonna 1938 puhkesi suuri vesikriisi Munkkiniemessä. Vettä jouduttiin jakelemaan ajoittain säiliöautoista kadulla ja asukkaat protestoivat yhtiötä ja yhdyskunnan johtoa vastaan. Lopulta Helsingin kaupunki osti Stenius-yhtiön maat ja muun omaisuuden Munkkiniemessä ja liitti Munkkiniemen omaan vesijohtoverkkoonsa. Samalla Stenius-yhtiö vetäytyi tehtävistään ja yhdyskunta otti ne hoitaakseen. Toisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1946 tehtiin suuri kuntaliitos ja Huopalahden kunta yhdyskuntineen liitettiin Helsingin kaupunkiin.
Suuressa alueliitoksessa vuonna 1946 Munkkiniemi liitettiin muun Huopalahden kunnan mukana Helsingin kaupunkiin. Munkkiniemestä tehtiin kaupunginosa, jonka osa-alueita ovat Lehtisaari, Kuusisaari, Niemenmäki, Munkkivuori ja Talinranta sekä Vanha Munkkiniemi. Viimeksi mainittu on Kuusisaarta lukuun ottamatta vanhan yhdyskunnan rakennettu alue.
Esikaupunki alkaa kehkeytyä
Munkkiniemessä ei aluksi ollut muuta kuin kartano, sen työntekijöiden asumuksia ja muutama torppa. Niemen eteläosassa oli kalastajan torppa ja siitä hieman etelään päin kartanon uimahuone. 1800-luvun lopulla Ramsayt alkoivat vuokrata kalastajatorppaa kesähuvilaksi. Kun raitiovaunulinja valmistui, tehtiin vanhasta kalastajan torpasta ravintola Fiskarstorpet eli Kalastajatorppa vuonna 1915. Raitiovaunun ansiosta siitä tuli nopeasti suosittu helsinkiläisten retkeilykohde. Vuonna 1937 sen tilalle rakennettiin uusi, silloin Suomen suurin ravintolarakennus ja sitä laajennettiin myöhemminkin useaan otteeseen.
Kalastajatorpan viereen rakennettiin myös uimaranta, ja seuraavaksi merikylpylä pukukoppeineen, vesikaruselleineen ja vesiliukumäkineen. Siellä oli myös kaikenlaista ohjelmaa, muun muassa koulutettuja merileijonia ja simpansseja. Myöhemmin merikylpylän toiminta vaimeni ja vuonna 1969 rantakallioille rakennettiin Kalastajatorpan hotelli. Vuonna 1975 Kalastajatorpantien toisen puolen kallioille rakennettiin toinen hotellirakennus ja vuonna 1983 uuden hotellin viereen rakennettiin vielä Valtion vierastalo.
Rannan lähelle rakennettiin ravintola Golf Casino 1920-luvun lopulla. Casinon golf oli minigolfia, ja siellä järjestettiin muun muassa kauneuskilpailuja. Ravintola paloi talvella 1941, ja sen tilalle rakennettiin asuintalo. Kalastajatorpan uimarannan hiljetessä ja aikanaan jäädessä hotellin alle julkinen uimaranta pysyi ja vuonna 1983 sen pohjoispuolelle syntyi kahvila, Torpanranta nimeltään.
Rakentaminen oli aluksi hidasta. Vuonna 1920 valmistuivat nykyiselle Hollantilaisentielle Suomen toiset rivitalot, tai ehkä oikeammin talorivi, Eliel Saarisen suunnittelemat kolme seinäkkäin rakennettua taloa. Rivitalorivin piti jatkua nykyisen Saunalahdentien toisella puolella Laajalahdentielle asti, mutta nyt rakennettiin vain Hollantilaisentie 26, ilman seinänaapureita. Samana vuonna valmistui Eliel Saarisen monumentaalinen suurtyö, Munkkiniemen pensionaatti Hollantilaisentien ja Laajalahdentien varteen. Se oli suuri ja komea hotelli, joka kuitenkin meni konkurssiin muutamassa vuodessa. Seuraavaksi rakennukseen asettui Kadettikoulu, ja vuodesta 1940 eteenpäin Ilmavoimain esikunta ja vuodesta 1973 eteenpäin sitten erilaisia valtion virastoja. Lopulta se on 2020-luvulla remontoitu ja myyty asunnoiksi.
Vuonna 1925 valmistui kerrostalo Hollantilaisentien ja Laajalahdentien kulmaan ja vuonna 1926 Munkkiniemessä koettiin melkeinpä rakennusbuumi, kun sinne rakennettiin peräti 12 taloa ja asukasluku nousi 499:ään. Lähinnä Tiilimäelle ja sen tuntumaan rakennettiin pienehköjä kerrostaloja ja yhden tai kahden perheen taloja, joista vain harva on jäljellä. Munkkiniemen rannan tuntumaan ja Tarvon saareen Munkkiniemen ja Espoon rajalla rakennettiin myös kesäasuntoja. Tarvossa avattiin kahvila-ravintola 1920-luvun lopulla. Vuonna 1971 siellä avattiin vanhusten virkistyskeskus tanssilavoineen.
Munkkiniemeen perustettiin myös vapaapalokunta, jonka palomiehet olivat enimmäkseen Stenius-yhtiön työntekijöitä. Vuonna 1930 rakennettiin talo, jonka alakerrassa oli talli autoille ja yläkerrassa tilat palomiehille sekä letkujen kuivaustorni. Taloa laajennettiin muutaman vuoden kuluttua, jolloin siihen mahtuivat yhdyskunnan kanslia ja istuntosali, poliisiasema ja kirjasto.
Vapaapalokunnalla oli tanssilava Huopalahdentien alkupäässä, Pikku Huopalahden rannan tuntumassa ja Munkkiniemen juhannusjuhliin tultiin kauempaakin Helsingistä ja ympäröiviltä seuduilta. Sodan myötä tanssit lakkasivat ja vuonna 1955 paikalle rakennettiin bensiiniasema.
Munkkiniemen kirjasto sai koko yläkerran käyttöönsä vuonna 1950. Vapaapalokunta lakkautettiin vuonna 1965 ja talon alakerran tallit siirtyivät Helsingin kaupungin rakennusviraston käyttöön. Lopulta vuonna 1989 valmistui viereiselle tontille uusi kirjasto ja Palokunnan talosta tuli nuorisotalo. Viereistä urheilukenttää kutsuttiin ensin Kadettikoulun kentäksi, mutta vähän nuorempi polvi alkoi kutsua sitä Palokunnan kentäksi ja sitä nimeä monet käyttävät kentästä edelleen.
Ramsayn perhe oli perustanut jo vuonna 1897 kansakoulun silloisen Turun maantien varteen, nykyiseen Haagaan. Se oli luonnollisesti ruotsinkielinen. Munkkiniemen yhdyskunnan muotoutuessa perustettiin vuonna 1926 käytännössä kaksikielinen kansakoulu, joka toimi ensin Kaartintorpassa. Hieman myöhemmin lapset pääsivät kouluun Andersbergin huvilaan ja sitten Tiilimäellä sijainneeseen (sittemmin purettuun) taloon. Lopulta Nuottapolulle rakennettiin koulu vuonna 1933. Se kävi kuitenkin nopeasti ahtaaksi, joten Laajalahdentien päähän rakennettiin suurempi koulu vuonna 1939.
Esikaupunki rakentuu
Suuri lamakausi vuosikymmenen vaihteessa pysäytti rakentamisen, mutta 1930-luvulla se pääsi taas vauhtiin. Kun Munkkiniemessä asui noin tuhat ihmistä vuonna 1930, asui siellä viittä vuotta myöhemmin puolet enemmän ja vuonna 1940 väkeä oli jo yli neljä tuhatta. Nyt rakennettiin kerrostaloja Munkkiniemen Puistotielle ja sen pohjoispuolelle Perustielle, Lokkalantielle ja Huopalahdentielle (Perustie lienee saanut nimensä vuoden 1919 Suomen perustuslaista). Iso Puistotie, sittemmin Munkkiniemen Puistotie, muotoutui nyt yhdyskunnan ytimeksi, ja sen alkuun rakennettiin kahdeksankerroksiset tornitalot, Munkkiniemen portti. Kummankin seinällä on Munkkiniemeen saapujia seuraamassa Mauno Oittisen veistämä poikapatsas. Poikien malleina olivat Jaska ja Masa, rakennuttajan pojat. Kerrostaloja rakennettiin myös Hollantilaisentielle ja Laajalahdentielle sekä pienempiä taloja ennen kaikkea Tiilimäen ja Tammitien suuntaan, mutta myös muualle. Alvar Aalto rakensi ateljeensa Tiilimäelle ja oman asuntonsa Riihitielle.
Munkkiniemi oli varakkaan, koulutetun väen aluetta, ja niinpä sinne perustettiin myös oppikoulu, Munkkiniemen yhteiskoulu, vuonna 1938. Se toimi ensin Rantapolku 11:ssa (talo on sittemmin purettu) ja kun Laajalahdentielle valmistui uusi kansakoulu, Munkkiniemen Yhteiskoulu siirtyi Nuottapolulle. Vuonna 1951 valmistui sitten Munkkiniemen Yhteiskoululle oma, riittävän suuri rakennus Laajalahdentielle. Nykyään kouluun kuuluvat peruskoulun yläaste ja lukio.
MYK:n siirryttyä omaan taloonsa Nuottapolun koulu toimi Munkkiniemen kansakoulun sivukouluna, siellä oli kaksi alinta luokkaa. Nuottapolun koulu kävi 1970-luvulla tarpeettomaksi ja rakennusta vuokrattiin erilaisille muille oppilaitoksille, kunnes siihen muutti vuonna 1991 Länsi-Helsingin musiikkiopisto, joka toimii siellä edelleen. Lehtisaareen perustettiin parakkikoulu Munkkiniemen kansakoulun sivukouluksi vuonna 1968 ja vuonna 2011 rakennettiin nykyinen koulurakennus.
Munkkiniemen Yhteiskouluun liittyy kiinteästi koripallo. Urheiluseura Munkkiniemen Urheilu-Veikot perustettiin vuonna 1932, seuran lajeja olivat muiden muassa jalkapallo, maahockey ja nyrkkeily. Maailmansodan jälkeen koulun voimistelunopettaja ja munkkiniemeläispojat innostuivat koripallosta, ja vuonna 1948 Urheilu-Veikot ja hiljattain perustettu Munkkiniemen Voimailijat yhdistyivät ja ottivat uudeksi nimekseen Torpan Pojat. ToPosta kehittyi yksi maan parhaista koripalloseuroista, ja vuonna 2010 Munkkiniemen yhteiskoulun pihalla paljastettiinkin koripalloaiheinen veistos, Vapaaheitto nimeltään.
Talvisodassa Munkkiniemeen perustettiin monien muiden yhdyskuntien tapaan oma sankarihautausmaansa. Se sijaitsee Gert Skytten puistossa, Kaartintorpan vieressä.
Kaupunginosa täydentyy
Sotien jälkeen rakentaminen pääsi taas vauhtiin 1950-luvulla. Kerrostalorivit täydentyivät Puistotiellä ja Huopalahdentiellä, kerrostaloalue laajeni pohjoisessa Rakuunantielle, Kivitorpantielle ja Professorintielle, etelässä Tallikujalle, Kadetintielle ja Kalastajatorpantielle asti. Tyhjät tontit täyttyivät kaikkialla ja asutus eteni myös Tiilimäeltä länteen. Vanha Munkkiniemi alkoi viimeistään 1970-luvun alussa olla varsin samannäköinen kuin nykyäänkin.
Varakkaan väen esikaupunkiin tarvittiin myös ruotsinkielinen oppikoulu. Munksnäs Svenska Samskolan perustettiin vuonna 1945, aluksi koulu toimi Andersbergissä ja tulevan koulun tontilla olevissa sotilasparakeissa. Vuonna 1950 valmistui uuden koulun ensimmäinen siipi ja vuoteen 1962 mennessä koulu sai lopullisen muotonsa. Peruskoulu-uudistuksen myötä koulu siirtyi kaupungille ja sekä Lokkalantien että Solnantien koulut ovat osa Hoplaxskolan-nimistä koulukokonaisuutta.
Ruotsinkieliset lapset olivat olleet samoissa kouluissa kuin suomenkielisetkin vuoteen 1952 asti. Silloin valmistui Lokkalantien ja Kivitorpantien varteen uusi ruotsinkielinen kansakoulu. Lokkalantien nimi tulee Pikku Huopalahden rantamilla olleesta niitystä, Locklax äng ja Kivitorpantien nimi taas tulee Stentorpet -nimisestä torpasta, jonka perustuksien jäänteet ova edellleen koulun vieressä. Lähistöllä oli myös Dragonåkern-niminen pelto, josta Rakuunantie sai nimensä.
Kun Huopalahden seurakunta oli perustettu, kuului siihen Munkkiniemikin. Vasta vuonna 1954 rakennettiin Munkkiniemeen oma kirkko, tosin sen piti aluksi olla vain seurakunnan muussa käytössä. Vuonna 1961 Munkkiniemen seurakunta itsenäistyi. Munkkivuoren lähiö oli silloin jo pääosin rakennettu, ja se sai oman kirkkonsa vuonna 1963 ja Munkkivuoren seurakunta itsenäistyi vuonna 1967. Munkkiniemen ja Munkkivuoren seurakunnat yhdistyivät vuonna 2011 ja 2020-luvulla Munkkivuoren kirkosta ollaan luopumassa. Lehtisaareenkin saatiin kappeli vuonna 1973, ja se poistui käytöstä vuonna 2018.
Ennen luterilaista kirkkoa Munkkiniemessä oli jo ortodoksinen kirkko. Viipurin venäläisten perustama Pokrovan seurakunta joutui talvisodan jälkeen muuttamaan pois Viipurista ja päätyi lopulta Munkkiniemeen. Seurakunta teki Tiilimäelle 1920-luvulla rakennetusta talosta itselleen toimitilat ja rakennutti sen yhteyteen kirkon vuonna 1953.
Suuri poru nousi siitä, kun Kone Oy rakensi suuren, pilarien varassa seisovan toimistotalonsa vastarakennetun puiston ja lammen päälle vuonna 1973. Kone Oy muutti muualle vuonna 2002 ja toimistotalo muutettiin asunnoiksi vuonna 2019. Kansan suussa Munkinpuisto kulkee edelleen Koneen puiston nimellä. Pian Koneen talon valmistuttua IBM rakensi oman pääkonttorinsa Tarvon moottoritien varteen aivan Vanhan Munkkiniemen pohjoislaidalle. Vuonna 1990 Munkkiniemi sai oman terveysasemankin Laajalahdentien pohjoispäähän.
Munkkivuori, Niemenmäki ja Talinranta
Vuonna 1962 valmistui Suomen ensimmäinen moottoritie, Turun valtatie eli Tarvontie. Sen pohjoispuolella oli aikaisemmin pelkkää metsää, mutta nyt siellä olikin upouusi lähiö, Munkkivuori. Sille oli vuonna 1954 laadittu asemakaava, jossa seurattiin uusimpia lähiöihanteita, samaan tapaan kuin vaikkapa Maunulassa ja Herttoniemessä. Munkkivuoreen tuli kuitenkin myös tornitaloja ja autoilu erotettiin mahdollisimman tehokkaasti jalankulusta. Koko alueen kiertää Ulvilantie, ja useimmat asuinkorttelit ovat sen sisäpuolella, kävelyteiden toisistaan erottamina. Alue oli ollut metsää ja rakentamattomilta alueilta ei hakattu puita pois, ajatuksena oli nimenomaan luoda metsälähiö.
Munkkivuoreen rakennettiin Suomen ensimmäinen ostoskeskus vuonna 1959. Ostoskeskus on sikäli merkillinen, että sen alla on metroasema. Eihän metro Munkkivuoreen kulje, mutta aikoinaan sitä kaavailtiin tännekin ja siihen varauduttiin rakentamalla sopivat tilat Munkkivuoreen. Metroa ei tullut ja tiloille keksittiin muuta käyttöä. Toisin kuin moni muu ostoskeskus, Munkkivuoren ostoskeskus toimii edelleen vilkkaasti.
Munkkivuoreen perustettiin yksityinen oppikoulu vuonna 1958, ja seuraavana vuonna se pääsi omaan rakennukseensa. Munkkivuoren kansakoulu perustettiin vuonna 1961. Peruskoulu-uudistuksen myötä kansakoulusta tuli ala-aste ja oppikoulusta Munkkivuoren yläaste ja lukio. Vuonna 1990 Munkkivuoren yläaste ja lukio yhdistettiin muihin kouluihin ja vuonna 1994 sen vanhoihin tiloihin muutti Helsingin Ranskalais-suomalainen koulu.
Munkkivuoren itäpuolelle, Vanhan Munkkiniemen ja Etelä-Haagan väliin rakennettiin Niemenmäki 1960-luvulla. Alue on pieni kerrostaloalue. Sen pohjoispuolelle Pohjola-yhtymä rakensi pääkonttorinsa vuonna 1969. Rakennus edustaa oman aikansa betonibrutalismia parhaimmillaan. Vuonna 2015 Pohjola ja muut vuokralaiset muuttivat talosta pois ja se jäi tyhjilleen. Sen viereen on rakennettu joukko tornimaisia asuinkerrostaloja ja osa Pohjolan talosta on purettu.
Munkkivuoren ja Ison Huopalahden välissä sijaitsi aikoinaan Talin jätevedenpuhdistamo. Siitä luovuttiin vuonna 1983 ja 1990-luvulla sinne rakennettiin Talinrannan asuinalue, alueelle rakennettiin lähinnä matalia kerrostaloja.
Kuusisaari, Lehtisaari ja Kaskisaari
Kuusisaari kuului Munkkiniemen kartanon maihin, kunnes se vuuonna 1873 myytiin Frans ja Lars Krogiukselle sekä Carl-Gustaf Sanmarkille, jotka saivat kukin oman kesähuvilatonttinsa saaresta. Vuosien saatossa tontteja jaettiin ja uusia huviloita rakennettiin, ja yhä useampi asui siellä talvellakin. Vuonna 1938 saari liittyi Munkkiniemen yhdyskuntaan. Kuusisaaren läpi meni vanhastaan Munkkinimestä Lauttasaareen rakennettu tykkitie, mutta siinä ei ollut kiinteitä siltoja, vaan ponttonisillat. Ajan mittaan rakennettiin sillat Munkkiniemestä Pikku Kuusisaaren kautta Kuusisaareen ja Lehtisaareen, ja vuonna 1961 valmistui nykyinen silta Munkkiniemestä Kuusisaaren. Tonttien jakaminen ja rakentaminen jatkui, ja huvila-alueesta kehkeytyi varsin vauras kaupunginosa. Kuusisaaressa ei ole yhtään kerrostaloa, vain omakoti- ja rivitaloja.
Munkkiniemen ja Kuusisaaren väliseen Pikku Kuusisaareen rakennettiin ensimmäinen talo vuonna 1952.
Lehtisaari oli kirkon omaisuutta jo keskiajalla. Kun 1500-luvulla reformaatiossa kruunu takavarikoi kirkon maat ja omaisuuden, Lehtisaari jäi jostain syystä kirkon haltuun. Saarella oli aikaisemmin maatalo ja myöhemmin muutama huvila, ja myös silta Espoon puolelle. Vuonna 1961 saarelle valmistui asemakaava ja alue rakennettiin suhteellisen nopeasti. Saaren keskiosaan rakennettiin kerrostaloja ja laidoille rivi- ja omakotitaloja. Lehtisaareen rakennettiin myös ostoskeskus, joka on 2000-luvulla menestynyt niin huonosti, että sitä ollaan purkamassa (2024).
Lehtisaaren eteläpuolella on Kaskisaari. Se oli yksityisessä omistuksessa 1950-luvulle asti ja siellä oli vain muutama rakennus. Vuodesta 1961 lähtien sinne on rakennettu tasokkaita omakoti- ja rivitaloja ja siitä muodostui nopeasti erittäin varakkaan väen asuinalue. Kaskisaaren ja Lauttasaaren välille saatiin kevyen liikenteen silta 1980-luvun lopulla.
Lähteitä ja kirjallisuutta
Hackzell, Kaija: Rakas Vanha Munkkiniemi. Helsingin vanhoja kortteleita 6. Helsingin Sanomat, Helsinki 2001.
Munkkiniemen rakennusinventointi 2003–2005. Helsingin kaupunginmuseo.
Helsinki, raitiolinja M. Sivustolla Suomen Raitiotieseura. (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Nyström, Per: Tolv kapitel on Munksnäs. 1629–1915–1945. Söderström & C:o, Munksnäs 1945.
Turistina kotikaupungissa: Sunnuntaikävely Munkkiniemessä. Sivustolla WalkHelsinki.
