Karl Oskar Svensk – muutto Mäntsälästä Helsinkiin rengin toimeen
Mäntsälässä vuonna 1881 syntynyt Karl Oskar Svensk oli yksi monista oletettavasti parempien työmahdollisuuksien vuoksi Helsinkiin päätyneistä palvelutyöntekijöistä. Svensk muutti pääkaupunkiin vuonna 1902 ollessaan 21-vuotias. Sosiaalihistorioitsija Sven-Erik Åströmin mukaan Helsinkiin muutti etenkin työikäistä väestöä aluksi lähialueilta ja myöhemmin kauempaa. Työpaikka tai sen löytäminen oli 1800–1900-luvun taitteessa yksi tyypillisimmistä syistä pääkaupunkiin muuttamisen taustalla. Suosituimpia työpaikkoja 1900-luvun alussa olivat erityisesti teollisuusalan työt, mutta Helsinkiin muotoutuva vilkas kaupunkiympäristö, eri elinkeinonharjoittajat ja instituutiot tarvitsivat myös palvelutyöntekijöitä.
”Raittiit ja kunnolliset” palvelutyöntekijät
Saatavilla olevat lähdeaineistot eivät kerro sitä, kuinka renki Svensk Helsinkiin muutettuaan on löytänyt ensimmäisen palveluspaikkansa. Tapoja löytää soveltuvaa työvoimaa tai sopiva palveluspaikka oli useita, mutta yksi yleistyvä tapa niin työnhakijoille kuin työnantajille oli julkaista työnhakuilmoitus yhdessä aikakauden laajalevikkisistä sanomalehdistä kuten Hufvudstadsbladetissa tai Uudessa Suomettaressa. Työnantajat toivoivat, että työpaikkailmoitukset houkuttelisivat palvelutyöntekijöiksi erityisesti ”raittiita ja kunnollisia” miehiä. Työnhakijat vuorostaan pyrkivät vakuuttamaan työnantajat sanallistamalla tiiviisti osaamistaan ja korostamalla työnantajien vaatimia ominaisuuksia.
Renkinä Sarvikuonon korttelissa
Svenskin ensimmäinen tunnettu asuinpaikka Helsingissä oli 1. kaupunginosassa Sarvikuonon korttelissa 1900-luvun alussa. Svensk kuului osaksi kuorma-ajurin kotitaloutta. Renki-työnimikkeen ja kuorma-ajurina toimineen työnantajan perusteella Svenskin työtehtävien voidaan päätellä sisältäneen hevosten hoitoa sekä kuljetustehtäviä. Aikaisemmin palvelutyötä on tarkasteltu lähinnä naisten näkökulmasta, mutta miehetkin ovat toimineet lukuisissa eri palvelutöissä. Esimerkiksi vuosina 1880–1930 talonmies ja vahtimestari olivat toimia, joissa enemmistö työntekijöistä oli miehiä. Molemmat työt sisälsivät palvelutyötehtäviä. Aikakaudella käytetyistä työnimikkeistä osa oli sukupuolittuneita, kuten juoksupoika ja renki, jolloin palvelutyöntekijän sukupuoli ilmeni jo käytetystä tittelistä. Kotipalvelijan työ on ollut aikaisemman tutkimuksen perusteella vahvasti naisvaltainen. Helsingissä on kuitenkin asunut ja työskennellyt miespalvelijoita, vaikka heidän määränsä alalla toimineisiin naisiin verrattuna on ollut aina vähäinen. Miesten määrä kotipalvelijoina väheni vielä entisestään 1900-luvun aikana. Monen palvelutyötä tehneen miehen kohdalla ainoa säilynyt tieto heidän tekemästään työstä on ollut heidän käyttämänsä työnimike. Näin on myös Svenskin kohdalla, sillä kuvauksia hänen työtehtävistään, palkkauksestaan tai työoloistaan ei ole säilynyt.
Muutto osoitteeseen Eläintarhan huvila 3
Vuoden 1907 jälkeen Svensk ei asunut enää Sarvikuonon korttelissa. Syy asuinpaikan vaihtumiseen ei selviä olemassa olevien lähteiden perusteella. Svensk asui vuodesta 1907 alkaen osoitteessa Eläintarhan huvila 3, ja hänet oli henkikirjoitettu uuden kuorma-ajurina toimineen isännän kotitalouteen. Svenskin työnimike oli edelleen renki. Aikaisemman tutkimuksen perusteella erityisesti työikäisiin työläismiehiin liitettiin ennakkoluuloisia käsityksiä juoppoudesta ja väkivaltaisuudesta. Historiantutkija Pertti Haapala on todennut, että esimerkiksi sakkotuomiot ovat olleet miehillä verrattain yleistä.
Renki Svensk sai kolme sakkotuomiota. Ensimmäisen sakkotuomion hän sai eläinrääkkäyksestä, toisen juopumuksesta ja eläinrääkkäyksestä ja kolmannen yliajosta. Kaikki Svenskin saamat sakkotuomiot liittyivät hänen työhönsä renkinä. Sen vuoksi niiden perusteella voidaan saada lisätietoa rengin työnkuvasta, työhön liittyvistä riskeistä sekä eläinten kohtelusta tutkittavana ajanjaksona. Eläinsuojelun historiaa tutkinut Hannu Nieminen on tuonut esille, että varhaiset eläinsuojeluyhdistykset olivat huolissaan hevosten kanssa työskentelevien taidoista ja valmiuksista oikeanlaiseen eläinten käsittelyyn. Kaksi Svenskin saamista sakkotuomioista liittyikin hevosen huonoon kohteluun hänen työskennellessään renkinä.
Kuvauksia renki Svenskin työoloista tai työtehtävistä ei ole löytynyt, mutta hänen toimenkuvaansa tyypillisesti kuuluneita vastuualueita sekä aikalaiskuvauksia rengin työstä voidaan päätellä muiden lähdeaineistojen avulla. Aikalaiskäsityksiä miesten palvelutyöstä kuvaavat työpaikkailmoitusten lisäksi esimerkiksi aikakaudella julkaistut pilalehtien vitsit ja pilakuvat. Renkiaiheiset vitsit ja pilakuvat kuvasivat erityisesti työhön liittyviä aihepiirejä. Ne käsittelivät muun muassa työoloja, palkkausta sekä renkien ja isäntien välistä kanssakäymistä. Vitsit nostivat esille työn arkisia puolia. Sosiologit Ralf Kauranen ja Pekka Rantanen ovat tuoneet esille aikaisemmassa tutkimuksessa, että poliittisten aiheiden lisäksi arkisempia aiheita käsittelevät vitsit olivat suosittuja. Arkiset aiheet olivat hyvin edustettuina renkivitseissä. Rengin työtä käsittelevistä vitseistä ilmeni myös aina työntekijän sukupuoli ja vitseissä kuvatun työantajan sukupuoli. Rengeistä julkaistiin lukuisia piloja, mutta niissä kuvatut tyypillisimmät piirteet toistuivat pitkin 1900-lukua.
Svenskin pitkä pesti renkinä
Svenskin saamilla sakkotuomioilla ei ollut ainakaan ilmeistä vaikutusta hänen työuraansa renkinä, sillä niistä huolimatta hänen työskentelynsä kuorma-ajurin palveluksessa jatkui. Aikalaisten laatimisissa työpaikkailmoituksissa hakijoilta vaadittiin pelkkiä hyviä ominaisuuksia ja työnhakijat korostivat tottuneesti samoja piirteitä. Svensk poikkesi ainakin saamiensa sakkotuomioiden perusteella työnhakuilmoituksissa etsittyjen ”raittiiden ja kunnollisten” palvelutyöntekijöiden joukosta, mutta hänen työuransa vaiheiden perusteella voidaan huomata, että sakkotuomiot eivät välttämättä päättäneet palvelussuhdetta. Svenskin kohdalla työ renkinä jatkui niistä huolimatta ainakin 1920-luvulle saakka. Svenskin työnantajana toiminut kuorma-ajuri menehtyi vuonna 1920, mutta tämän leski perheineen jäi asumaan osoitteeseen Eläintarhan huvila 3. Helsingin poliisitoimen osoiterekisterin mukaan Eläintarhanhuvila 3 oli myös Svenskin osoitteena vuoteen 1933 saakka.
Svenskin elämän viimeiset vuodet
Elämänsä viimeiset vuodet 1933–1939 Svensk vietti ensin työlaitoksessa ja myöhemmin Koskelan kunnalliskodissa. Hän menehtyi vuonna 1939, ja hänen viimeiseksi asuinpaikakseen oli merkitty Koskelan kunnalliskoti. Svenskin omaisuudesta ei ole laadittu ollenkaan perunkirjoitusta, joten hänellä ei oletettavasti ollut omaisuutta kuollessaan. Svensk oli viranomaislähteiden perusteella naimaton eikä hänellä ollut lapsia. Svenskin elämän viimeiset vuodet kuluivat työlaitoksessa ja kunnalliskodissa. Tämä kertoi todennäköisesti siitä, että suuren osan työurastaan renkinä toiminut Svensk ei välttämättä löytänyt enää pysyvää palveluspaikkaa. Toisaalta kunnalliskotiin päätyminen liittyi taas todennäköisesti Svenskin ikään ja mahdolliseen työkyvyn heikentymiseen. Viranomaislähteiden perusteella ei voida muodostaa kuvaa Svenskin elämän tärkeistä ihmissuhteista, sillä niistä ei ole jäänyt juurikaan lähdemerkintöjä. Kuitenkin Svenskin entisen työnantajan poika, jonka palveluksessa hän oli ollut asuessaan osoitteessa Eläintarhan huvila 3, huolehti Koskelan kunnalliskodin hautauskirjan mukaan Svenskin hautauksesta. Tämän perusteella Svenskin ja entisen työantajan perheen välillä oli säilynyt ainakin jonkinlainen suhde hänen palvelusaikansa jälkeenkin.
Renki Svenskin elämänvaiheet Helsingissä
Renki Svensk oli yksi monista Helsinkiin muuttaneista työikäisistä palvelutyötä tehneistä miehistä. Säilyneiden lähdeaineistojen perusteella Svensk toimi renkinä suuren osan työurastaan. Hänen asuinpaikkansa vaihteli palveluspaikan perusteella, joten Svenskin asumisolosuhteet riippuivat oletettavasti työnantajan mahdollisuudesta tarjota hänelle rengin toimen ohella asuinpaikka ja jonkinlainen ylläpito. Vaikka emme voi suoranaisesti tutkia, mitä työtehtäviä Svenskin arki renkinä piti sisällään, voimme seurata hänen elämänvaiheitaan sanoma- ja aikakauslehtiaineiston sekä viranomaisaineistojen avulla. Työnhakuilmoitukset olivat tiiviitä, mutta niiden perusteella voimme ymmärtää, mitä palvelutyötä tehneiltä miehiltä odotettiin ja millaisia olivat tyypillisimmät työnkuvat eri palvelutöissä. Erilaisten lähdeaineistojen, kuten pilalehtien vitsien, avulla voidaan tarkastella aikalaiskäsityksiä, joita miesten palvelutyöstä tuotettiin. Viranomaisaineistojen perusteella taas saadaan käsitys Svenskin asuinpaikoista Helsingissä, hänen eri palveluspaikoistaan sekä hänen saamistaan sakkotuomioista. Niiden perusteella on mahdollista saada tietoa siitä, kuinka hän liikkui kaupunkitilassa ja millä tavoin hänen asuinpaikkansa ja asumisolosuhteensa vaihtelivat hänen elämänsä aikana. Svenskin kohdalla perunkirjoituksen puuttuminen sekä työlaitoksessa ja kunnalliskodissa vietetyt elämän viimeiset vuodet kertovat vähäosaisuudesta ja yksinäisyydestä. Toisaalta on säilynyt viitteitä siitä, että Svensk säilytti yhteyden elämänsä viimeisinä vuosina entisen työantajansa perheeseen, mikä taas kertoo kaupungissa luoduista verkostoista ja läheisistä ihmissuhteista. Jokaisen palvelutyötä tehneen miehen elämäntarina on yksilöllinen, mutta renki Svenskin elämänvaiheiden avulla voimme ymmärtää paremmin yhden palvelutyötä tehneen miehen työuran vaiheita, hänen solmimiaan verkostoja sekä hahmottamaan niitä mahdollisuuksia ja haasteita, joita pääkaupunkiin muuttaneet palvelutyötä tehneet miehet kohtasivat kaupunkiympäristössä.
Lähteet
Helsingin kaupunginarkisto:
Helsingin poliisilaitoksen osoitetoimisto – Osoitekortit. Bal:133, Frisk Kaarlo Heikki Armas - Fröberg Frans Viktor; https://yksa.fi/100211/142917307730400(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) /; Helsingin poliisilaitoksen osoitetoimisto – Osoitekortit, Bal:953; Svanström Paul (Pauli) - Svensson Valborg; https://yksa.fi/100211/142927110664100(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) /.
Kunnalliskoti Ai 2 Helsingin kaupunki kunnalliskoti Hautauskirja 1937, 1938, 1939, 1940–1–2–1947. 48; Kunnalliskoti Bb:7, Helsingin kaupungin työlaitos, Aa3 Talonasukasluettelo, 19/4/-33- II 3/11/-36, Talonasukaskirja 1933–36.
Kansallisarkisto, Helsinki:
Helsingin raastuvanoikeuden arkisto 1907 B3 131/1, Cb IV:67 IV osaston rikosasiain tuomikirja 1.1.–31.3.1907; Helsingin Raastuvanoikeuden arkisto 1911 Maj-Juni B3 131/1 Cb IV: 87 IV Osaston rikosasiain tuomiokirja 1.5.–30.6.1911.
Uudenmaan läänin henkikirjat - U:205 1904 1.–3. ko.; U:215 1905 1.–3. ko.; U:228 1907 1.–3. ko.; U:232 1907 11. ko.; U:237 1908 1. ko.; U:239a 1908 9.–11. ko.; U:261 1910 8.–11. ko.; U:273 1911 11.–12. ko.; U:290 1912 11. ko.; U:314 1914 9.–11. ko.; U:326 1915 10.–11. ko.; U:730 1934 10–12. ko.; U:773 1935 10–12. ko..
Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ry, SSHY, https://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Helsinki muuttaneet 1890–1902 (MKO17-31); SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=23489&pnum=651(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) /.
Mäntsälä syntyneet 1861–1882 (AP I C:2); SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=30650&pnum=236(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) /.
Mäntsälä rippikirja 1900–1909 (AP_I I Aa:16) Sivu 441 Mäntsälä, Irras-väki; SSHY.
Lehdet
Kansalliskirjasto, digitaalinen arkisto,
https://digi.kansalliskirjasto.fi/search(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
HBL 19.05.1911, nro 133, s. 10.
HBL 2.3.1912, nro 60, s. 10.
HBL 1.2.1920, nro 32, s. 2.
Ilta-Sanomat 2.2.1939, nro 27, s. 2.
Tuulispää 30.7.1920, nro 30, s. 6.
Työmies 16.3.1908 nro 63, s. 4.
Uusi Suometar 15.6.1904, nro 136, s. 8.
Tutkimuskirjallisuus
Haapala, Pertti, 1986. Tehtaan valossa – Teollistuminen ja työväestön muodostuminen Tampereella 1820–1920. Historiallisia Tutkimuksia 133. Osuuskunta Vastapaino, Tampere.
Impola, Petteri, 2021. ”Perukirjat”. Teoksessa Impola, P., Frigren, P., Karonen, P., Roitto, M., Räihä, A., & Eilola, J. (2021) (toim.). Vanhojen käsialojen lukuopas. Gaudeamus, 155–161.
Jaakkola, Jouko, 1994.”Sosiaalisen kysymyksen yhteiskunta – Kahden katastrofin välissä (Tehtaanpatruunat ja työväestö, Työläiselämä ja sen ongelmat)”. Teoksessa Jaakkola J., Pulma, P., Satka, M, Urponen, K. (toim.). Armeliaisuus, yhteisö ja sosiaaliturva – Suomalaisen sosiaaliturvan historia. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 71–90.
Kauranen, Ralf & Rantanen, Pekka, 2008.” Naurettava lakko”. Teoksessa, Haapala, P., Löytty, O., Melkas K. & Tikka, M. (toim.). Kansa kaikkivaltias – Suurlakko Suomessa 1905. Teos, Helsinki, 269–293.
Nieminen, Hannu, 2001. Sata vuotta eläinten puolesta: kertomus Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen toiminnasta 1901–2001. Suomen Eläinsuojeluyhdistys.
Nyström, Samu, 2013. Poikkeusajan kaupunkielämäkerta. Helsinki ja helsinkiläiset maailmansodassa 1914–1918.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) Historiallisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta XXIX. Helsingin yliopisto, väitöskirja.
Rahikainen, Marjatta, 2006. Kotiapulaisena 1900-luvun kaupunkilaisperheessä. Teoksessa Rahikainen, M. & Vainio-Korhonen, K. (toim.). Työteliäs ja uskollinen: naiset piikoina ja palvelijoina keskiajalta nykypäivään. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 224–252.
Reinikka, Fanny, 2026. Kunnolliset ja kelvottomat – Miesten palvelutyö Helsingissä vuosina 1880–1930. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, Verkkokirjat, 59. Väitöskirja.
Sulkunen, Irma, 1986. Raittius kansalaisuskontona: raittiusliike ja järjestäytyminen 1870-luvulta suurlakon jälkeisiin vuosiin. Historiallisia tutkimuksia 122. Väitöskirja.
Varje, Pekka, 2014. ”Palvelukseen halutaan” Työpaikkailmoituksen työntekijä. Teoksessa Suomalainen työntekijyys 1945–2013, Väänänen, A. & Turtiainen, J., (toim.). Vastapaino, 54–83.
Åström, Sven-Erik, 1956. Kaupunkiyhteiskunta murrosvaiheessa, Teoksessa Rosén et al (toim.) Helsingin kaupungin historia IV osa 2, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapaino Oy, Helsinki, 10–285.
