Hyppää pääsisältöön

Kallion 1900-luvun alun työläisnaiset

Pitkänsillan pohjoispuolelle 1800-luvun lopussa hyvin nopeasti syntyneessä työväenasuinalueella elämä oli rankkaa ja asuinolot kehnot. Yhteiskunta oli hyvin sukupuolittunut ja nainen oli perheissä vastuussa kotitöistä ja lapsista. Monet ankeisiin asuinoloihin liittyvät seikat kuormittivat erityisesti naisten elämää. Raskaitten kotitöitten lisäksi naiset ovat kuitenkin Suomessa ja Helsingissä käyneet myös ansiotyössä. Tästä syystä erityisesti tyttölasten odotettiin osallistuvan raskaisiin taloustöihin kotona jo hyvin nuoresta.

Helsinkiläisen työväestön elinolosuhteet olivat hyvin alkeelliset vielä 1900-luvun alussa. Monet yhteiskunnalliset seikat vaikuttivat ihmisten arkeen ja sen haasteisiin. Sata vuotta sitten sivistystaso oli matala: kansakoulu oli maksullinen, kirjoitus- ja lukutaidottomuus oli yleistä eikä oppivelvollisuus ollut vielä voimassa. Tiedonvälitys perustui oman viiteryhmän sanomalehtiin (mikäli osasi lukea) ja huhuihin. Asuinolot olivat kurjat ja ahtaat. 1910-luvulla ravitsemustilanne oli heikko elintarvikepulan takia. 1910-luvulla työväestön, ja erityisesti naisten, arkeen vaikutti monet elämää vaikeuttavat tekijät kuten elinkustannusten nousu (vuokra), ahtaat olot ja pula-aika. Vuonna 1915 elinkustannukset nousivat 52%. Vaikka monilla aloilla otettiin käyttöön kalliinajanlisä, ei se auttanut heikoimmassa asemassa olevien perheiden tuloja pysymään kasvavien menojen tahdissa. Naisten palkkatulot olivat muutenkin selvästi miesten tuloja pienemmät. Kaikista heikoimmassa asemassa olivat yksinhuoltajaäidit, joilla ei ollut juuri minkäänlaista yhteiskunnan tarjoamaa suojaverkkoa.

 

1900-luvun alussa elämä oli hyvin sukupuolittunutta. Sekä yleisemmin yhteiskunnassa että kotona oli selkeä jako naisten- ja miestentöihin. Naisten tehtävänä oli kantaa päävastuu päivittäisistä koti- ja taloustöistä sekä lastenhoidosta. Naisille kuuluneet kotityöt olivat ruumiillisia ja raskaita, eikä helpottavia kodinkoneita ollut. Työläisperheissä, kun rahakin oli tiukalla, asiat tehtiin itse vaatteita myöten. Toisaalta teollisesti valmistettuja tuotteita oli vielä kohtalaisen vähän tarjolla. Lisäksi taitava ompelija saattoi valmistaa vaatteita myös muille ja tienata perheelle pieniä lisätuloja. Työväestön keskuudessa naisten työtaakka ei rajoittunut vain kotitöihin, vaan Suomessa naiset ovat perinteisesti käyneet myös ansiotyössä. Yhteiskunta ei tukenut perheitä: ei ollut neuvolaa, äitiyslomia tai lapsilisiä. Lapset synnytettiin, hoidettiin ja kasvatettiin kaiken muun ohessa. Sukupuolten väliset roolit ja odotukset erosivat jo varhaislapsuudessa. Suuri osa työläislapsista, myös tytöt, aloittivat ansiotyössä 12-vuotiaana. Kotitöiden osalta monen tytön työelämä oli alkanut jo paljon ennen tätä. Oppi kotitöistä siirtyi äideiltä tyttärille ja tytöt olivat hyvin nuoresta vastuussa monista kotitöistä sekä nuorempien sisarusten hoitamisesta. Kun äidit kävivät töissä myös kodin ulkopuolella, nuorempien sisarusten hoito jäi usein vanhempien sisarusten, erityisesti tyttöjen harteille.

Työväestö asui 1900-luvun alussa hyvin ahtaasti. Helsinki oli teollistunut nopeasti ja maalta muutti työvoimaa kaupunkiin. Asuntotuotanto ei pysynyt väestönkasvun perässä. Varsinkin työväestö, jonka asuinalue oli keskittynyt Pitkänsillan pohjoispuolelle nykyiseen Kallion kaupunginosaan, asui todella kurjissa oloissa ja ahtaasti. Asunnot olivat pääsääntöisesti hellahuoneita, joissa asui koko perhe. Lapsia oli yleensä paljon ja useammat sukupolvet saattoivat jakaa saman hellahuoneen. 1910-luvun puolivälissä helsinkiläistä teollisuutta valjastettiin sotatarvikkeiden valmistukseen Venäjän armeijan käyttöön. Sotateollisuus toi entistä enemmän työväestöä pääkaupunkiin. Sodan myötä kuitenkin asuntotuotanto oli jäissä, mistä seurasi sodan alkuvuosina asuntopula. Kohoavien elinkustannustenkin kattamiseksi perheet ottivat ahtaisiin koteihinsa vielä asukkeja eli alivuokralaisia.

 

Pula-aika leimasi suurta osaa 1910-luvusta ja vaikutti monella tavalla ihmisten ja erityisesti kodinhoidosta vastuussa olevien naisten arkeen. Vuonna 1914 alkaneen 1. maailmansodan aiheuttama yleinen pula-aika aiheutti monenlaisia ongelmia, jotka kertautuivat arjessa. Esimerkiksi juomaveden puhdistuksessa käytetyt kemialliset aineet loppuivat Helsingistä, joten juomavesi piti keittää. Vedenkeittoa hankaloitti halkopula. Halkopula oli aiheutunut kaasun- ja kivihiilen tuonnin loppumisesta. Lisääntynyt halonpoltto aiheutti myös tulitikkupulan. Nämä kaikki arjen pyörityksessä korostuvat ongelmat kuormittivat kodin hoidosta vastuussa olevien naisten elämää.

Pula-aika aiheutti monenlaista jonottamista. Ensin piti jonottaa ostokortteja ja sitten itse tuotteita. Elintarvikkeita ei aina ollut tarpeeksi, joten jonossa piti olla ajoissa ja siellä jonotettiin tuntikausia. Jonoissa seisominen oli ennen kaikkea naisten ja lasten tehtävä miesten ollessa töissä. Yksinhuoltajaäidit olivat tässäkin tilanteessa heikoimmilla. Heidän piti löytää aika jonottamiselle ja ehtiä vielä töihinkin. Tämän lisäksi kotona saattoi olla ihan pienet lapset pitkiä aikoja keskenään. Joissain tapauksissa myös lapset lähetettiin jonoon. Monesti jouduttiin taktikoimaan ja miettimään, missä jonossa kannatti seisoa, jos ei ollut perheenjäseniä lähettää joka jonoon.