Hanketta näyttävän, ajanmukaisen hotellin saamiseksi valmisteltiin pitkään. Hotelli Fennian rakennuttivat suurliikemiehet Karl Herman Renlund ja Julius Tallberg, ravintoloitsija Josef Wolontis, liikemies Nikolai Pletschikoff ja leipurimestari Ulrik Viktor Holmqvist, joka omisti hotellin tontin. Piirustukset tilattiin arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman & Wasastjernalta, joka oli perustettu 1892. Rakennustyöt käynnistyivät kesällä 1898 Paul Sinebrychoffin takaaman suuren pankkilainan avulla. Rakennustöitä hankaloitti upottava maaperä, kuivatetun Kluuvinlahden peruja.
Hotelli Kämpin esikuvan mukaan Fenniaan tuli komea marmoriportaikko, hissi sekä sähkövaloja ja puhelin jokaiseen matkustajahuoneeseen. Hotellin johtajaksi palkattiin Otto Emil Tång, jolla oli ravintolakokemusta Euroopasta, sekä ranskalainen kokki Tukholman hotelli Hasselbackenista. Hotelli avattiin kutsuvieraille 10.12.1899.
Vaikea alku
Hotelli Fennian ensimmäinen vuosikymmen oli haparoiva. Kiinteistön suuri velka ja 1900-luvun alkuvuosien heikko taloussuhdanne olivat huono yhdistelmä. Kesällä 1902 Carl Eriksson otti vastuun Fenniasta kuten myös Klippanista. Talvella 1903–1904 hän kohotti hotelliravintolan profiilia hankkimalla sinne ansioituneita esiintyjiä. Yhtiö haettiin kuitenkin konkurssiin huhtikuussa 1904. Hotelliyhtiön suuret velat karkottivat mahdolliset ostajat. Joulukuussa 1904 Helsingin kaikki hotellit ovat täynnä, ja siksi ihmisiä suututti, että Fennian oli suljettu. Hotellia yritettiin pyörittää eri henkilöiden voimin. Onneksi yhtiö sai määrätietoisen ja pystyvän johtajan, kun ruotsalaissyntyinen Karl Edvard Jonsson, jolla oli suomalainen vaimo, osti koko hotellin pilkkahintaan 600 000 markalla. Jonsson oli jo osoittanut kykynsä Savonlinnan turistihotellissa ja Loviisan kasinolla.
Mannermainen hotelli
Jonsson uskoi asiaansa ja pani toimeen hotellitilojen ja palvelutason perusteellisen uudistuksen sekä nimesi hotellinsa Grand Hôtel Fenniaksi. Hufvudstadsbladet kuvailee tätä täysin uudistettua hotellia 29.1.1910 ja toteaa, että seuraavana päivänä se avataan yleisölle vihkiäispäivällisillä, joilla orkesterimusiikkia esittävät iltapäivällä kello 4–6 ja 8–12 keisarillisen teatterin taiteilijat Pietarista, ja samana päivänä pidetään kutsuvieraiden päivälliset.
Tyylikkäät, omaperäiset ja kauniit tilat herättivät suurta ihastusta, sillä kaikki oli laadukasta, hienostunutta ja tarkasti valikoitua. Keittiö oli avara ja valoisa, kellarissa kaikki tila oli käytetty tehokkaasti hyödyksi ja hotellissa oli oma nykyaikainen pesula ja jopa tehokas, sähkökäyttöinen tuuletusjärjestelmä. Erityisen hieno ja vaikuttava oli talvipuutarha, jonka valtava kupolikatto oli tilattu Saksasta. Talvipuutarhan suihkukaivon vesi suihkusi 8 metrin korkeuteen, ja se oli valaistu erivärisin valoin. Piti lähteä kauas ulkomaille, että pääsisi näkemään mitään, joka vetäisi vertoja tälle ravintolalle, intoili Hbl. Hotellista tuli remontin jälkeen maamme suurin.
Kunnianhimoinen omistaja Jonsson kävi kesällä Manner-Euroopassa opintomatkalla ja pani vielä toimeen joitakin uudistuksia. Kun viereiselle tontille rakennettiin ns. Aatran taloa, Jonsson keksi vuokrata uudisrakennuksesta lisäneliöitä talvipuutarhansa laajentamiseksi. Taianomaista valaistusta oli lisätty entisestään, ja seinustoilla oli muhkeita sohvia. Iltakonserttien lisäksi Fenniassa alettiin järjestää perjantaisin kahvikonsertteja kello 13–15 pääasiassa naisväelle. Siksi taloon oli palkattu Brysselistä sokerileipuri, todellinen taiteilija alallaan. Pienen ravintolan puolelle oli myös järjestetty ”sveitseriatarjoilu”, jossa tarjoilijat olivat naisia, hinnat edullisia ja kohderyhmänä mitä ilmeisimmin naiset. Karl Edvard Jonsson oli siis edistyksellinen liikemies, joka halusi palvella erilaisia kohderyhmiä.
-
Hotelli Fenniasta on säilynyt monenlaisia ruokalistoja, joista vanhimmat ovat ranskaksi ja ruotsiksi. Osa liittyy yksityistilaisuuksiin, kuten vuosijuhliin tai häihin. Kuvaaja: Hotelli- ja ravintolamuseo -
Ensiluokkaisissa ravintoloissa ruokalista oli usein etupäässä ranskaksi, joka oli eurooppalaisen gastronomian kieli. Kuvaaja: Hotelli- ja ravintolamuseo -
Hotelli ja ravintola Fennia oli erikoistunut hyvin järjestettyihin päivällisiin ja juhlallisuuksiin. Kuvaaja: Hotelli- ja ravintolamuseo
Uusia huvituksia
Majoitus- ja ravintolatoiminnan pyörittäminen oli vaativaa etenkin 1900-luvun alussa, jolloin esiintyi poliittista levottomuutta ja raittiusliike sai enemmän jalansijaa. Grand Hôtel Fennian omistajan uudistushaluja lienee kirittänyt alan kiristynyt kilpailu. Talvella 1914 avattiin Kaivokadulla Wilhelm Noschisin uusi Seurahuone, joka oli alansa huippua pyöröovineen, ranskalaisine leipomoineen ja upouusine keittiölaitteineen. Kilpailijat vastasivat kehittämällä ohjelmaa. Ravintoloissa esitettiin ja opetettiin muodikkaita tansseja, kuten tango ja one step, järjestettiin kilpailuja, suuria tanssiaisia, operettiesityksiä sekä jonglööri- ja akrobaattinäytöksiä. Fennian talvipuutarhan suihkulähde sai lähteä, ja tilalle tuli tanssilava. Esityksistä ilmoiteltiin lehdissä, joten kohderyhmänä olivat kaupunkilaiset eivätkä vain matkailijat.
Riippumatta uusista tuulista asiakkaiden käyttäytymiseen vaikuttivat hotelliravintolan sijainti ja paikkaan liittyvät perinteet. Koska Kansallisteatteri sijaitsi näköetäisyydellä Fenniasta, oli luonnollista, että teatterista mentiin sinne. Kansainvälisen tason hotelli kelpasi myös teatteridiiva Ida Aalbergin 40-vuotistaiteilijajuhlaan, jota vietettiin sunnuntaina 11. tammikuuta 1914. Juhla alkoi aamulla kello 9, kun Näyttelijäliiton varta vasten muodostettu mieskuoro kävi laulamassa hotelli Fenniassa majoittuneelle tähdelle. Illalla Kansallisteatterissa oli juhlanäytäntö, josta jatkettiin Fenniaan. Juhlapäivän tapahtumia selostettiin lehdissä, mutta valokuvia siitä ei tiettävästi ole säilynyt. Sama pätee taiteilija Akseli Gallén-Kallelan 50-vuotisjuhlaat ja kuvanveistäjä Ville Vallgrenin 60-vuotisjuhlaan, jotka pidettiin Fenniassa seuraavana vuonna. Ehkä taiteilijat halusivat varjella yksityisyyttään tai kokivat valokuvaamisen rasittavaksi kesken kaiken juhlahumun.
Ensimmäisen maailmansodan aika oli tietysti vaikeaa ravintoloille. Voimassa oli tiukkoja rajoituksia ja määräyksiä, ulkomaalaisia esiintyjiä ei enää saatu, tuli uusia veroja ja säännöstelyä. Toisaalta kaupunki vilisi venäläisiä sotilaita, ja ihmiset kaipasivat huvituksia ankeita aikoja helpottamaan. Talvikausi 1917–1918 oli levotonta aikaa. Sotilaat sotkivat ja ryöstivät valtaamiaan ravintoloita. Sisällissodan jälkeen Jonsson korjautti hotellinsa ja avasi sen elokuussa 1918. Sota-aikoja seurasi kieltolaki, joka merkitsi nuoren, vaivoin kehitetyn ravintolakulttuurin taantumista.
Koska kieltolaki ei nauttinut kansan enemmistön suosiota, sitä rikottiin yleisesti. Kieltolakietsivien toistuvat ratsiat olivat ravintoloiden riesana, mutta useimmiten niistä selvittiin kekseliäisyydellä. Fenniassa tehtiin kieltolain aikana väkijuomatakavarikko ainakin joulukuussa 1925 ja marraskuussa 1929. Edellinen kerta johti oikeusjuttuihin, mutta jälkimmäisellä kerralla lienee otettu opiksi, sillä väkijuomille ei löydetty omistajaa eikä näin olleen rikokseen syyllistyneitä. Koska ravintoloiden toiminta oli olennaisesti vaikeutunut, piti jälleen keksiä uusia asiakkaiden houkuttimia. Fenniassa järjestettiin 1920-luvulla naamiaisia, mannekiininäytöksiä ja jopa autonäyttelyjä.
Muotinäytös ravintola Fenniassa
”Sulotarten parissa” esiteltiin vuonna 1929 käytännöllistä muotia (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Remontti, kuolema ja nimenvaihdos
Hotelli Fennia suljettiin 1.7.1928 perusteellista uudistusta varten. Omistaja, tirehtööri Jonsson oli käynyt Pariisissa tutkimassa kuuluisia hotelleja, kuten Hotel de Paris. Työmaalla huhki ”parisataa työmiestä yötä päivää” (Uusi Suomi 10.7.1928) ja kaiken oli määrä olla valmista uudenvuodenpäivänä. Uudistunut hotelli avattiin kuitenkin tiistaina 12.2.1929 vihkiäis- ja juhlaillallisin.
Mutta Karl Edvard Jonsson kuoli 7.1.1931 Helsingissä vain 55 vuoden iässä. Ilmeisesti yhtiöllä oli liikaa velkaa, sillä huhtikuussa järjestettiin edesmenneen johtajan irtaimiston käsittävä konkurssihuutokauppa, jossa myytiin lukuisia arvoesineitä, kuten antiikkihuonekaluja, taidetta ja flyygeli.
Hotellikiinteistö myytiin pakkohuutokaupalla Kiinteistöosakeyhtiö Fortunalle 23.7.1931. Toiminnan oli tarkoitus jatkua entisellään, mutta ilmeisesti paikka oli jonkin aikaa kiinni.
Hotellin kalustukseen ja välineistöön tehtiin joitain uudistuksia ja nimeksi vaihdettiin Grand. Hotellia mainostettiin 1930-luvulla runsaasti erikoisaikakauslehdissä erilaisten kohderyhmien tavoittamiseksi. Mainoksia julkaistiin esimerkiksi lehdissä nimeltä Hakkapeliitta, Itsenäinen Suomi, Kauppamiehet, Liiketaito, Lotta Svärd, Suomen aliupseeri, Suomen nainen, Suomen sotilas, Suomen ulkomaankauppa, Suomen vapaussota, Talonomistajain lehti, Vapaussodan invaliidi sekä Voimistelu ja urheilu.
Hotellitoiminta päättyy
Hotellin omistus ja johto vaihtuivat 1930-luvulla useita kertoja. Hotelli Grandissa tehtiin lähes kaksi vuotta kestänyt peruskorjaus, jonka jälkeen se avattiin uudistettuna 1.9.1939. Matkustajahuoneiden lukumäärä oli nyt sata entisen 60 sijasta, ravintolasalia oli laajennettu, baari uudistettu ja keittiö nykyaikaistettu. Tuolloin elettiin vielä nousukautta ja rauhan aikaa.
Hotellitoiminnan lakkauttamisesta on historiikeissa esitetty ristiriitaisia tietoja: joidenkin mukaan se tapahtui 1942, toisten mukaan 1940-luvun lopulla. Helsingin kaupunginvaltuuston pöytäkirjan liite vahvistaa, että 1942 on oikea vuosi. On outoa, että suorastaan legendaariseksi muodostuneen hotellin sulkemisesta ei löydy mainintaa 1940-luvun lehdistä. Hotellin vaiheiden kartoittamista hankaloittaa, että sen eri aikoina käyttämät nimet ovat olleet muodikkaita ja suosittuja yritys- ja tuotenimiä. Fennia oli hotellin ja ravintolan lisäksi ainakin tupakkamerkki ja vakuutusyhtiö, Grand Hôtel oli ja on edelleen maineikas hotelli Tukholmassa, ja Suomessakin on ollut useita Grand-nimisiä hotelleja, ravintoloita ja elokuvateattereita. Lisäksi toimintaa pyörittävä yritys on usein eri niminen kuin asiakkaiden tuntema fyysinen paikka. Joka tapauksessa koko kiinteistön omisti vuosina 1937–1942 Oy Fortuna Ab, joka jatkoi hotellin ja ravintolan toimintaa toukokuulle 1942. Tuolloin se myytiin Kulutusosuuskuntien Keskusliitolle, joka otti hotellitilat toimistokäyttöön. Siihen päättyi hotelli Fennian tarina.
Lähteet
Biografiskt lexikon för Finland: Jonsson, Karl Edvard (1875–1931)(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Helsingin Sanomat 16.4.1931, s. 12.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Helsingin Sanomat 1,9,1939. s. 8.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Hirn, Sven: Huvia ja herkkuja. Helsinkiläistä hotelli- ja ravintolaelämää ennen itsenäisyyden aikaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2007.
Hufvudstadsbladet 29.1.1910, s. 5.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Järvenpää, Eeva: Fenniassa juhlivat taiteilijat ja suuret tähdet. Helsingin Sanomat 18.11.2008.
Järvenpää, Eeva & Räihä, Sirpa: Vanhinta Helsinkiä. Kertomuksia Kluuvin ja Kruununhaan kortteleista. Helsingin Sanomat 2007.
Kauppalehti 24.7.1931, s. 3.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Länsi-Suomi 12.11.1929, s. 2.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Pörssitieto: Hotelli Fennian yhtiöt(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Soini, Yrjö: Perinteiden Fennia. Osuusliike Elanto 1968.
Uusi Suomi 6.1.1937, s. 2.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Uusi Suomi 3.10.1939, s. 2.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
