Tehdas perustetaan Helsinkiin
Sokeritehtaan Helsinkiin perusti porvoolainen kauppias Bernhard Manecke vuonna 1806. Vastaperustettu tehdas sijaitsi Suurkadun varrella talossa, jonka oli rakennuttanut Johan Sederholm 1700-luvulla ja joka nykyisin tunnetaan Kiseleffin talona. Vuonna 1812 tehtaan osti Feodor Kiseleff(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun), joka oli Helsingin rikkaimpia miehiä. Kun Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki samana vuonna, tehtaan sijainti kaupungin keskustassa muuttui ongelmalliseksi. Helsingin uuden aseman vuoksi kaupunkiin piti rakentaa uusia hallinto- sekä virastorakennuksia. Tehtaan pelättiin aiheuttavan tulipaloja viereisiin arvorakennuksiin, sillä Helsingissä oli ollut tuhoisa tulipalo vuonna 1808. Olennainen syy tehtaan siirtämiseen oli myös siitä leviävä iljettävä haju. Sokerin silloinen valmistusprosessi vaati veren käyttöä. Koska Helsingin teurastamot eivät tuottaneet riittävästi naudan verta tehtaan tarpeisiin, sitä tuotiin Pietarista asti. Verta säilytettiin varastossa, jossa se alkoi mädäntyä ja haista.
Niinpä sokeritehdas päätettiin siirtää kaupungin laitamille Töölönlahdelle vuonna 1819, jossa sijaitsi Kiseleffin jo aikaisemmin omistama tiilitehdas. Sokeritehtaan toiminta käynnistyi Töölössä muutamaa vuotta myöhemmin eli vuonna 1823.
Tehdas Töölössä
Jatkuvasti teollistuva kaupunki laajeni kaikkiin ilmansuuntiin. Teollisuuden rakentamista jouduttiin Helsingissä jopa rajoittamaan ja uudet tehtaat perustettiin muun muassa Sörnäisiin ja Kallioon mahdollisimman kauas kaupungin keskustasta. Töölön sokeritehtaan lisäksi Helsingin keskustan lähellä sijaitsi esimerkiksi Kruununhaassa Borgströmin tupakkatehdas. Kauemmas kaupungin laitamille, kuten Sörnäisiin, perustettiin kone- ja sillanrakennuspajat sekä Hietalahteen Sinebrychoffin panimo.
Töölön sokeritehtaan tuotanto oli ensimmäisinä vuosikymmeninään melko vaatimatonta ja sen hyödyntämä teknologia vanhentunutta. Sokerin kysyntä ja vienti Venäjälle kuitenkin kasvoi läpi koko 1800-luvun, jolloin tarve sokeritehtaille kasvoi. Töölön tehtaassa merkittävä käänne tapahtui 1860-luvulla, jolloin tehtaan vanhentunutta tekniikkaa uudistettiin. Lisäksi tehdasaluetta ryhdyttiin laajentamaan merkittävästi 1880-luvulla ja tehtaan läheisyyteen rakennettiin paljon uusia rakennuksia. Sokerin lisäksi tehtaassa ryhdyttiin valmistamaan muun muassa siirappia sekä alkoholijuomia, kuten rommia ja viskiä. Tehtaalle rakennettiin 1900-luvun alussa omat kapeat rautatiekiskot Töölönlahden rantaa pitkin Helsingin päärautatieasemalta. Tehtaan käytössä oli myös satama.
Tehtaan työntekijät
Helsingissä asui 1850-luvulle saakka pääasiassa kauppiaita ja käsityöläisiä. Teollistumisen myötä kaupungin asukkaiden ammatit monipuolistuivat. Töölön sokeritehtaan ympärille muodostui oma pieni yhteisö. Tehtaassa työskenteli tehdastyöntekijöiden lisäksi esimerkiksi kirjanpitäjiä, tynnyrintekijöitä, maalareita ja seppiä. Tehtaalla työskenteli myös opettaja, jonka tehtävänä oli opettaa tehtaan työntekijöiden lapsia. Puutarhurin tehtävänä oli puolestaan huolehtia tehdasalueen siisteydestä ja viheralueiden ylläpidosta.
Teollistuvaan Helsinkiin muutti työläisiä, jotka asuivat kauempana kaupungin pohjoisosissa. Töölön sokeritehtaan työntekijöiden hyvinvoinnista huolehdittiin hyvin, ja heille tarjottiin monenlaisia etuja. Merkittävimpänä etuna työntekijöille ja heidän perheilleen tarjottiin asunnot Töölön tehdasalueelta. Muissa Helsingin tehtaissa tästä käytännöstä oli ryhdytty luopumaan 1800-luvun lopulla. Tehtaan alueella oli 1900-luvun alussa työntekijöille tarkoitettuja asuntoja lähes 160, joissa asui yhteensä yli 640 henkilöä. Jos työntekijä ei jostain syystä saanut asuntoa tehdasalueelta, hänelle maksettiin asunnon vuokrasta hyvitystä. Toisinaan tehdas tarjosi työntekijöille muun muassa kylpylä- ja ulkomaanmatkoja.
Toiminta päättyy
Helsingin kaupunki osti Töölön tehdasalueen vuonna 1962. Kaupunki halusi rakentaa tontille arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemia kulttuurirakennuksia. Sokerin tuotanto kuitenkin jatkui Töölössä aina vuoteen 1965 saakka. Helsingin kaupunki purki tyhjilleen jääneet rakennukset vielä saman vuoden aikana. Tehtaaseen kulkeneet rautatiekiskot purettiin vuotta myöhemmin. Sokeritehdas siirrettiin uusien rakennussuunnitelmien tieltä Kantvikiin Kirkkonummelle, jossa tehdas jatkaa edelleen toimintaansa. Nykyisin tehtaan paikalla Töölössä sijaitsee Suomen kansallisooppera ja -baletti, joka valmistui vuonna 1993. Osittain tehtaaseen kulkeneiden rautatiekiskojen paikalle avattiin vuonna 2018 keskuskirjasto Oodi.
Tehtaan nykyisiä jälkiä
Tehdas ei kuitenkaan ole täysin kadonnut Töölönlahdelta. Osa tehtaan rannan puoleista tiilimuuria on edelleen pystyssä. Tehtaan Mannerheimintien puoleinen punatiilinen pääkonttori on myös säilynyt. Pääkonttori rakennettiin vuonna 1951, vain noin 15 vuotta ennen tehtaan purkamista.
Tehtaan pääkonttorin seinään on kiinnitetty muistolaatta virolaiselle valtiomiehelle Jüri Vilmsille, joka toimi hetkellisesti Viron varapääministerinä sekä oikeusministerinä vuonna 1918. Jüri Vilms osallistui esimerkiksi Viron työväenpuolueen perustamiseen. Saksalaiset miehittivät Viron vuonna 1918, jolloin Vilms pakeni Suomeen. Virallisen tiedon mukaan saksalaiset teloittivat Vilmsin Suomen sisällissodan aikana vuonna 1918 sokeritehtaan lähistöllä Töölönlahden rannalla.
Sokeritehtaan entisen pääkonttorin edessä on Sokerityttö-niminen veistos(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun), joka esittää koiralle sokeria tarjoavaa tyttöä. Veistos paljastettiin vuonna 1956 Suomen Sokeri Oy:n 200-vuotisjuhlatilaisuudessa, ja sen jalustaan on kaiverrettu teksti Suomen sokeriteollisuus 1756–1956.
Lähteet
Arkistolähteet
Helsingin kaupunginarkisto (HKA)
Rahatoimisto, valtionverot: Henkirahojen kantokirja 1875
Kirjallisuus
Heikkinen, Markku (2011): HELSINKI, KISELEFF-SUNN HISTORIALLISELLA KAUPUNKIALUEELLA (1640-) SIJAITSEVIEN RAKENNUSTEN PERUSKUNNOSTUKSEN ARKEOLOGINEN VALVONTA(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kovero, Martti (1955). Suomen sokeriteollisuuden historia II 1808–1896. Helsinki: Frenckellin Kirjapaino Osakeyhtiö.
Liski, Matti & Ruoff, Eeva & Saarikko, Jere (2010). Hakasalmen ja Hesperian puistot puistohistoriallinen selvitys. Rakennusviraston verkkojulkaisu.
Schulman, Harry (2001): Helsingin kasvu suurkaupungiksi.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Lehdet
Helsingin Sanomat 25.1.2004(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Helsingin Sanomat 8.4.2006(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Kauppalehti 1935, nro 40, s. 6(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Länsiväylä 7.2.2021(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Viikkosanomat 1936, nro 42–43, s. 5(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)